Olin alkuviikosta hyvin pahoinvoiva, enkä saanut oikein mitään aikaiseksi. Loppuviikosta voin paremmin. Eilen eli perjantaina yhtäkkiä ei ollutkaan ollenkaan paha olo! En tiedä johtuuko se hormoonesta vai omasta menettämisen pelostani, mutta olin koko aamupäivän aivan varma, etten olekaan raskaana.
HC laittaa minulle joka aamu töistä viestin, jossa hän kysyy miten voin tänään. Kerroin huoleni ja sain kannustusta ja sydämiä tekstiviestillä. Olin jo lähdössä ostamaan K-kaupasta halpaa raskaustestiä, kun puhelin soi. Ihanaa oli jutella ystävän kanssa, rauhoittua ja saada muutakin ajateltavaa. Ei mennyt kauan kun toinenkin ystävä soitti ja juttelimme taas kauan tärkeistä asioista.
Minua nauratti illalla kun kuulin, että HC oli laittanut ensimäiselle ystävälle viestin, että voisitko soittaa A:lle, kun sillä on huono mieli. Ja hän olikin soittanut jo!
Tämän kaiken ihanan tuen jälkeen ei tarvinnut testejä lähteä hakemaan. Kiitos siitä ystäville ja HC:lle. Kyllä joskus päivä omien ajatusten kanssa yksin kotona on vain aika pitkä.
 |
| HC toi töistä tullessaan <3 |
Tänä aamuna juoksin sängystä suoraan oksentamaan ja HC hölkkäsi hetken päästä perässä huolissaan ja kiikutti minulle vettä (kuten aina näin sattuessa).
Hänen kommenttinsa olisi naurattanut, jos ei olisi ollut niin huono olo:
"Jaha, tänään me siis olemmekin raskaana!"
-A-
<3 -Gertrude
VastaaPoistaIhanat! Voidaan sopia vakio soittovuorot ;) Lepoisia aamuja sinne <3 - Mutsi mualta
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä :D -A-
PoistaIhanaa kun on noin huomaavainen puoliso :) tsemppiä pahoinvointejen kanssa.
VastaaPoistaIhana se onkin :) Kiitos tsempistä! -A-
PoistaNiin tuttua! Eilen illalla sain sanottua että pelottaa ettei kaikki on hyvin. Pahoinvointi on vähentynyt, väsymys on vähentynyt ja eilen ei ollut tissitkään juuri kipeet. Se on kamalaa kun se pelko iskee! Itkua suunnilleen väänsin ja pelkäsin. Mutta samalla unohdin että päivällä apuvälinemessuilla käydessä liikutuin jokaisesta pyörätuolissa olevasta lapsesta, jokaisesta lasta rakkaudella hoitavasta vanhemmasta ja jokaisesta opaskoirasta, joka uskollisena kulki omistajansa rinnalla. Yöllä sitten onneksi sain herätä monta kertaa siihen, että rinnat on sairaan kipeät ja hyvää asentoa oli vaikea löytää! Kai tämä raskaana-ei raskaana vaihe kestää jonkin aikaa, siihen kun alkaa tuntea liikkeet, ehkäpä? Kovasti tsemppiä teille oireisiin ja oireettomuuteen! :)
VastaaPoistaIhanat noi sun liikutukset :D itsekin olen itkenyt jos jonkin moisille uutisille, blogiteksteille, televisio-ohjelmille ja tänään etenkin isänpäiväjutuille! Mutta se pelko on paha, niin suuri. Ja juuri kun ei saisi stressata! Rakkaus on vain jo niin suuri tulevaa lasta kohtaan..
PoistaMullakin on nukkuminen ollut vähän huonoa. Pyöriskelen myös asentoa etsien ja aamulla herään aikaisin huonoon oloon. Olisi kyllä ihana jo tuntea lapsen liikkeet! <3 Pitänee jaksaa odottaa :) Tsemppiä myös teille kovasti!