Närästys

Eilisestä sairaalareissusta jäi hyvä mieli. Kätilö oli todella mukava ja kohteli meitä perheenä. Lääkäri oli asiantunteva ja huomasin, että näköjään sisätutkimuksenkin voi tehdä ilman runnomista ja kipua. Olin aivan valtavan helpottunut siitä, että vauva on jo paikoillaan. Koko kotimatka meni hymyssäsuin suuressa onnellisuuden tunteessa. Sieltä hän on tulossa! Tulisipa pian! :)

Monet ovat kertoneet olleensa kipeitä lopunalun edellä. Toivon, että oma tuskaisuuteni merkitsisi jo lähentelevää synnytystä. Kolmeen yöhön ei ole meillä oikein nukuttu. Päivällä sitten pienempiä pätkiä. HC ressukka heräilee rauhattomuuteeni vähän väliä ja hän lähtee aamuisin töihin silmät ristissä.

Eilen minulle nousi kuume ja karmea flunssa. Samoin uusina oireina ovat kuukautismaiset alaselkäkivut, sekä aivan jäätävä närästys. Päivisin kaiken vielä kestää, mutta yöllä ei olosta tule oikein mitään. Närästyksen takia parkeerasin itseni sohvalle kaikkien tyynyjen kanssa pystympään asentoon, mutta selkäkivut eivät taas antaneet olla. HC tuli viereeni kiikkustuoliin katsomaan tuskailujani. Ei kuulemma voi nukkua, kun toisella on niin huono olla.. Komensin hänet kuitenkin sänkyyn. Jonkun täytyy olla ajokunnossa ja suht järjissään, jos lähtö tulee. Googletin vielä yöllä tätä närästystä ja tästä oppineena söin kulhollisen jugurttia. Mielestäni se vähän auttoi. Jos jollakin muulla on samoja vaivoja, niin otetaan vinkkejä vastaan!

Tämän päivän missio on siis apteekki ja närästyslääke. Kyllä täällä on joskus saatava nukkua! :D

-A-

Uusia tuntemuksia ja **tutusta

Viimeaikoina olen huomannut itsestäni ihan uudenlaisia puolia. Raskaushormonit ovat tehneet tehtävänsä ja minun on välistä hyvin vaikea hillitä tunteitani. Olen aina ollut hyvin positiivinen ja optimistinen ihminen, mutta nyt huomaan, että minua **tuttaa aivan armottomasti koko ajan. Pahinta tässä on vielä se, että tämäkös sapettaa minua vieläkin enemmän. Tiivistettynä siis minua **tuttaa se, että **tuttaa...

HC on yrittänyt olla todella mukava ja ottautumatta kiukutteluuni. Silti kaikki ärsyttää. Toisaalta taas olen hyvin herkillä. Tänään olen jo muun muassa itkenyt muumien taustamusiikille ja uutiselle, jossa Jere Karalahti antoi katkenneen mailansa pienelle pojalle. Milloin minusta tulee taas normaali?!?! :D Ei kuulemma ainakaan imetyksen aikana..

Huomenna on taas neuvola ja se lisäkäynti, jossa tarkastellaan vauvan kasvua. Pieni viihtyy kovasti vieläkin poikittain. Liikehdintä on vähentynyt, mutta silloin kun sitä tapahtuu sen kyllä todellakin huomaa. Hän on myös tietoinen omasta tilastaan ja ilmoittaa hyvin mojovasti milloin olen istunut liian kauan etunojassa tai ihan normaalistikin ja käskee antamaan mahalle lisää tilaa. Uusia mielenkiintoisia tuntemuksia on myös ilmennyt. Välistä tuntuu siltä, että hän työntää jalkateriään jo pihalle. (Ajatus naurattaa, mutta hemmetti että koskee) Ensimmäisen todella kivuliaan kyseisen tapahtuman aikana kiljaisin melkoisen kovasti säikähdyksestä. Sain HCltä noottia, että: "Voisit nyt vähän suhteuttaa tuota äänenpainoasi tapahtuman vakavuuteen, kun tässä saa kokoajan ihan pelästyä." Taisin myös kertoa hänelle minne voi tunkea suhteutuksensa...

Näin leppoista meillä täällä.. x)

-A-

Raskauden lieveilmiöt

Kuten A edellä jo kirjoittikin on meillä ollut blogin suhteen hieman hiljaista. Muuten onkin hässäkkää riittänyt. Aika on kulunut kuin siivillä ja raskausviikkoja on täynnä 30+. Vauvan syntymä alkaa olla jo yllättävän lähellä. Välillä sitä odottaa malttamattomana ja toisina hetkinä sitä on huvittuneen hämmentynyt "Tuleeks meille ihan oikeesti kohta vauva?"

A tuntee paisuneensa suureksi, hänen on vaikea laittaa sukkia ja kenkiä jalkaan, kävelymatkojen pituus väsymättä on muutamia satoja metrejä, kotityöt uuvuttavat.. Minusta A:n vatsa on pyöristynyt kauniisti eikä hän näytä silmissäni paisuneelta. Tuo pyöristyminen nyt vain kuuluu osaksi raskautta. A:lle tämä on ehkä hämmentävää, koska hän on aina ollu melko pikkuinen. Hieman huvituin tässä eräänä iltana, kun A koitti laittaa jalkaansa shortsit jotka olivat isot ennen raskautta. Jäivät reisistä kinnaamaan. Jännä.. Ne kun menisivät 5.luokkalaiselle normaalipainoiselle tyttölapselle x) 

A:n liikkuminen on hidasta ja ajoittain vaivalloista. Minun on pitänyt lyhentää omaa askeltani jos kuljemme yhdessä. Olen koittanut ulkoiluttaa koiraamme aiempaa enemmän ettei A:n tarvitsisi niin paljoa. Kokonaan en vastuuta lenkityksestä tule ottamaan, sillä on hyvä kaikesta huolimatta näyttää nenäänsä pihalla. A ei pidä siitä (riippuu toki päivästä kuinka paljon sietää vitsailuani), että nimitän häntä leikkimielisesti lylleröksi. Minusta kun tuommonen hidas vaappuminen on lyllertämistä :D 

A ei itse sitä myönnä, mutta mielialan vaihtelut myös ilostuttavat elämäämme. Välillä A on tosi hyvällä tuulella, ja toisinaan huonolla eikä tuolloin mikään auta parantamaan oloa. Telkkaria katsellessa A liikuttuu entistä useammin, ja tiedän jo milloin katsoa, että nytkö itketään.

Vierestä on ikävä seurata kun toinen tuskailee raskauden tuomien lieveilmiöiden ja kipujen kanssa. Mieluusti ottaisin niistä puolet kannettavakseni, vaikka varsinaisesti raskaana en haluakaan olla. A:lla oli kovat odotukset raskautta ajatellen. Hän ajatteli raskauden sopivan hänelle ja hehkuvansa koko odotusajan lävitse. Näin ei kuitenkaan ollutkaan, mutta mitäpä A ei tulevan lapsemme vuoksi tekisi.

Mielelläni teen ja otan vastuuta kotimme töistä suurimmaksi osaksi, kun A ei enää pysty tai jaksa. En kuitenkaan kiellä, ettei välillä ottaisi päähän. Toisinaan tulee mieleen ajatuksia "kumpa saisin entisen vaimoni takaisin" :D 

-HC-

Fysioterapia

Minulle on tullut raskauden myötä jo hyvin aikaisin alaselkä- ja liitoskipuja.  Nämä vaikuttavat etenkin kävelyyn, sängystä/sohvalta nousemiseen ja nukkumisasentoon. Sain neuvolasta komennon mennä fysioterapiaan. Terapeutti katsoi selkäni ja kokeili liikkuvuuteni rajat. Sain muutamia jumppaohjeita syviin lihaksiin jotka tukisivat ryhtiä ja mahan painoa. Liikkeet valittiin siten, ettei minun tarvitsisi kärsiä liitoskipujen polttavasta vihlonnasta niitä tehdessäni, joille ei voida tehdä mitään. Nopeasti rajat tulivatkin vastaan, eivätkä liikkeet ole suuren suuria. Tehokkaita kyllä! Helposti huomasi, kuinka nopeasti lihakset ovatkaan raskauden myötä surkastuneet. Enkä todellakaan haluaisi olla synnytyksessä rapakunnossa. Muistaakseni perhevalmennuksessa peloteltiin, että peruskunto tippuu synnytyksessä vielä noin 20% joka tapauksessa. Nopeasti sitä haluaisi itsensä takaisin kuosiin ja liikkeelle, kun nyt on jo pitkään täytynyt hissutella.

Suosittelen ehdottomasti fysioterapia käyntiä kaikille selkäkivuista kärsiville! Sitten pitäisi vain jokapäivä kiltisti muistaa jumpata :D Nyt ylös, ulos ja lenkille (lue:koiran kanssa hissuttelu iltakävelylle yhdessä HC:n kanssa).

-A-

Raskauden hehkua odotellessa (ja vähän migreenistäkin)

Raskauteen on ollut yllättävän vaikea tottua. Olen tietysti nauttinut mammailusta ja pyöristyvästä vatsasta, mutta jatkuvasti vaihtuvat raskausoireet ja -kolotukset pääsevät yllättämään kerta toisensa jälkeen.

Nyt mennään jo yhdeksännellätoista viikolla. Hurjaa! Kaikenlaisia oireita on ollut, joista en viitsi kaikesta edes tässä raportoida. Vieläkin odottelen sitä toisen kolmanneksen energisyyttä ja raskauden hehkua! Yksi tilaukseen kiitos! :)

Olen ollut todella kiitollinen Suomen neuvolajärjestelmästä kaikkien näiden verikokeiden, tutkimusten ja näytteiden keskellä. Ikinä aiemmin ei ole ollut näin huolellisesti hoidettu olo. Lääkäriin pääsee nopeasti ja useampi ihminen on tietoinen tilanteestasi ja sitä seurataan. Mitään vakavaa ei onneksi ole löytynyt. Näköjään vain herkkänä ihmisenä keräilen kaikki mahdolliset pikku vaivat. :D

Pahin ja lamaannuttavin vaiva on ollut migreeni(pahoinvoinnin loputtua). Se vie näkökyvyn, aiheuttaa päänsäryn ja vie kamalan väsyneeksi. Viime viikko oli aika rankka migreenin kanssa. On jotenkin hölmöä olla kotona toimintakyvyttömänä, kun pitäisi saada aikaiseksi esim. gradua. Sain kuitenkin ohjeita neuvolasta kuinka minun tulisi istua työskennellessäni. Taukoja pitää pitää usein ja venytellä etenkin hartioita samalla. Nesteytyksestä tulee huolehtia ja tietysti syödä säännöllisesti. Toisen kolmanneksen aikana on kuulemma turvallista ottaa myös buranaa, mutta sitä en ole uskaltanut vielä tehdä, eikä se ole koskaan minulla migreeniin auttanutkaan. Terveyskeskuslääkäri määräsi myös panacodia hätätapauksiin, mutta päätimme yhdessä että sitä yritämme välttää viimeiseen asti. Siihen asti saa riittää lepo, lämmin kaurapussi hartioilla ja hieronta (voisi tapahtua useamminkin HC ;).

Aloitin maanantaina myös bodypilateksen lihaksia tukemaan ja kroppaa rentouttamaan. Se olikin aika ihanaa! Muutamat vatsalihasliikkeet ottivat masusta kiinni, mutta omaa oloa kuullostellen pystyi hyvin tekemään. Ehkä se hehku vielä sieltä löytyy! :)

-A-

11+

Täällä A ja HCn viikkopäivityksen kaappaus!

Meillä on ollut kiireinen viikko ja eilenkin (kun piti päivittää, muttei ehditty) oli iltaan asti kihlajaisvieraita kylässä. Tänään ollaan siis raskausviikolla 11+5. KAHDEN TUNNIN PÄÄSTÄ on meillä ESIMMÄINEN ULTRA! Voitte uskoa, että jännittää ja pelottaa. En nukkunut viime yönä oikeastaan ollenkaan. Nekin pätkät kun torkahdin, näin sekavia ultraanehtimisunia. Kohta saamme vastauksia. Kuka siellä oikein luuraa? :)

Raskauspahoinvointi on helpottanut huomattavasti. Viikonloppuna oksentelin useaan otteeseen (,mistä olin vain erittäin huojentunut!! Vielä raskaana siis!). Kun muistaa syödä säännöllisesti, sopivasti ja hyvin, pysyy oskukin poissa. Väsymys on myös vähentynyt. Olen päivisin paljon reippaampi. Jopa reippaampi kuin HC. Tosin illalla väsyttää aikaisin, mutta usein uni ei tulekaan tai herään aamuyöllä. Raskausoireista myös rintojen arkuus on kokonaan loppunut. Onneksi!

Uutena vaivana on kovat alaselkäkivut, jotka säteilevät myös lonkkiin. Täytyy selvittää joitankin raskaanaolevien selkäjumppaohjeita ja myös hierontaohjeita kipuja lievittämään. Vessassa ravaan usein, viimeyönä ainakin kolme kertaa. Usein ei tarvitse käydä öisin ollenkaan, mutta aamulla kun hiukan havahtuu, herättää kaamea vessahätä kokonaan hereille. Minun täytyy varmaan muuttaa WChen viimeisellä kolmanneksellä.. :D Jano vaivaa kokoajan ja huulet ja rystysen kuivavat vauhdilla.

Kävimme keskiviikkona Hipsterin kanssa oikein pitkällä lenkillä ja huomasin, että se oli minulle vähän liikaa. Uuvahdin ihan kokonaan ja meinasin nukahtaa saunaankin sen jälkeen. Tiet ovat olleet todella liukkaat ja olen köpötellyt menemään kuin vanha mummo. Pelkään kamalasti kaatumista mahani kanssa. Hipsteri on onneksi aivan kartalla pelostani. Aina hankalan jäätiikön kohdalla se tulee astelemaan varovasti viereeni ja katsomaan perääni. Söpö otus, vaikka monesti lenkillä aivan mahdoton.

Hipsteriäkin väsytti pitkän lenkin jälkeen.

Mahani on selvästi päässyt yli pahimmasta turvotuksesta ja näytän nyt enemmän siltä, miltä näillä viikoilla pitäisikin. Se on todella hyvä, sillä turvotus teki välillä todella kipeää. Tuntui kuin sisäelimeni olisivat litistyneet hengiltä. Arvelen, että nämä tuntemukset saattavat vielä palata jossain vaiheessa. ;)

Palaamme asiaan ultrakuulumisten kanssa viikonloppuna. Tänään meillä on kaveriporukan pikkujoulut. Koko viikonlopuksi kyläilemaan tulee HCn pienin sisko ja menemme katsomaan elokuviin uutta hobittia. Mahakuvien ottoa myös taas tiedossa.

Ihanaa viikonloppua kaikille ja pitäkää meille peukkuja! :)

-A-

Peloista

Minulla on ollut ristiriitaisia tuntemuksia edelleen raskautta kohtaan. Ensiviikon ultra jännittää ja samalla pelottaa. Pientä kohtaan on kasvanut suuremmat tunteet kuin osasin odottaa. Halu suojella, rakastaa ja huolehtia ovat voimakkaita. Olen aina halunnut uskoa hyvään tulevaisuuteen, mutta nyt huomaan varautuvani pahimpaan. Mitä jos siellä ei olekaan ketään? Tämä palaa mieleeni kokoajan.

Pari viikkoa sitten olleet synttäriviikonlopun vatsakrampit lopettivat suurimman pahan olon ja ikään kuin pääni myös selkiytyi sen jälkeen. Joku muukin on verrannut raskauspahoinvointia joskus  krapulaan. Tuntui aivan kuin yhtä-äkkiä pääni olisikin selkiytynyt raskaushormoonihöyryistä ja sain oman kontrollini taas takaisin.

Mitään vuotoja tai muita oireita ei siis ole ollut, joten sen puolesta kaikki pitäisi olla hyvin. Pelkään kuitenkin keskeytynyttä keskenmenoa. Sitä, että lääkäri sanoo siellä olevan alkion kehityksen pysähtyneen pari viikkoa sitten.

Yhdeksän pitkää päivää. Sitten saan vastauksia.

-A-

Hyvä olo ja hassu maha

Tänään on ollut mielenpäällä erityisesti se, miten minulla on ollut ihmeellisen hyvä olla viimeiset kaksi päivää! Olen oksentanut viimeksi maanantaina ja välillä tietysti heikottaa, mutta sekin on sellaista hallittavaa oloa. Eli oikeastaan kaikki on ihan loistavasti ja nyt pitäisi osata nauttia! Ja olenkin nauttinut ja jaksanut puuhastella kaikkea kotona. (Vaikka välillä iskeekin pelko oireettomuudesta, että kaikki ei ole hyvin.)

Meitä naurattanut asia on mahani iltaturvotus. Silloin se ei tosin hirveästi naurata, jos täytyy olla poissa kotoa ja housut jalassa. Maha nimittäin paisuu melkein kaksinkertaiseksi! On hirveän söpöä tutkiskella tätä massua ja HCkin voi sitä konkreettisesti paijata.
Mutta oletteko kellään nähneet tällaista rv 9+3???

Tämä siis eiliseltä juuri ennen nukkumaanmenoa.

-A-

Viikonlopun kuulumiset ja synttärihumua

Viimeviikolla minulla alkoi olla jo niin huono olo, etten oikein kyennyt kunnollista blogitekstiäkään kirjoittamaan. Nyt siis kootusti viikonlopun kuulumiset.



Varoitus! Seuraava teksti sisältää kaunistelematonta tekstiä raskauspahoinvoinnista. Jos olet erityisen herkkä tai haluat säilyttää ruusuisen kuvan raskaudesta, harkitse vielä kerran.




Perjantaina aamulla yritin olla reipas ja parturoin koiraamme kaljuksi kolme tuntia. Hipsteri käy minulle vähemmän henkeen ilman karvoja. Todennäköisesti se kerää maastosta karvoihinsa kaiken näköisiä homeitiöitä. Mutta ei tuo karvojen ajokaan ole kovin allergiaystävällistä. Suoraan sanottuna yksi helvetillisimmistä puuhista. Noh, koira tuli kynittyä kaikista helpoimmista paikoista.

Sain syötyä ja sen jälkeen minulle iski aivan kaamea päänsärky. Tavallisesti olisin napannut migreenilääkkeen ja homma olisi jonkun ajan päästä korjaantunut. Nyt otin Panadolia ja painuin pitkäkseni. Ei mitään vaikutusta. Nukahdin sohvalle ja HC tuli erittäin kiukkuisena töistä kotiin. Hän oli odottanut minua parkkipaikalla vaikka kuinka kauan, että lähdettäisiin kauppaan. Puhelimestani oli loppunut akku. No, ei menty sitten kauppaan. HC:llä oli ruusukippu kädessään sisään tullessaan ja hän paiskasi ne keittiön tasolle. Minä ajattelin, että no niin siinä menevät mun synttäriruusut.

Kävi ilmi, että HC:llakin oli huono päivä. Hän otti pienet päikkärit myös ja lähti sitten yksin kauppaan. Illalla uskalsin kysyä, että kenelle nuo ruusut on? "Vaikka sulle. Sain ne töissä yhdeltä mummolta." Pääsivät nekin maljakkoon. :) Illalla saimme katsottua päänsärystä ja pahoinvoinnista huolimatta Vain Elämään, jonka jälkeen kävin ottamassa vähän lepoa vessan matollakin, kun en uskaltanut kauemmaksi pöntöstä mennä. Olin jo valmistautunut nukkumaan siinä yökkärinhousut tyytynäni, kunnes HC tuli ja kantoi minut sänkyyn. Hän toi vielä sankon viereeni ja kylmäksi kastellun käsipyyhkeen otsalleni, joka helpottikin suuresti ja jäi itse katsomaan elokuvaa. Sain onneksi unta helposti.

Congratulations You have just won the ugliest dog competition!!

Lauantaina heräsin synttäriaamuuni viideltä, niinkuin nykyisin herään usein todella aikaisin, koska olo on niin tukala. Huomasin HCn söpön viestin blogissa ja en olisi millään malttanut odottaa, että hän nousee. Kymmenen maissa tulin siihen tulokseen, etten taida saada kahvia sänkyyn :D Nousin siis sitä keittämään, mutta jo pannun kiehuessa HC kömpi ylös sängystä ja kattoi mulle aamupalan pöytään ja teki leivät valmiiksi. Sain lahjaksi konserttiliput Juha Tapion sunnuntain keikalle Savoy-teatteriin ja joulukuun joulukonserttiin. <3 Koko päivä meni tosi hienosti! Parturoimme koiran loppuun, kävimme ravintolassa syömässä, kaupungilla katselimme hiukan lastentarvikkeita ja -vaatteita, joimme synttärikahvit anopin ja HC:n siskon ja tämän poikaystävän kanssa. Illaksi olimme varanneet vihannestikkuja ja dippiä sekä leipäjuustoa. Olin hirveän onnellinen, kun koko syntymäpäivänäni minun ei tarvinnut kertaakaan oksentaa! Ja eihän minun tarvinnutkaan.. Mutta pahempaa oli luvassa.

Iltaherkut syötyämme minulle tuli kummallinen olo vatsaan. Se oli todella turvoksissa ja HC yritti paikantaa lapsen sijaintia ja jopa hassutteli juttelemalla sille. Outo olo vain lisääntyi ja lopulta juoksin vessaan ja sain kohdata aivan uudenlaisen raskausoireen, vesiripulin. Se loppuilta olikin aivan kauhea! Juoksin vessassa vähän välissä ja ulvoin kivusta. Sitä riitti. Jossain vaiheessa tulin siihen tulokseen, että ehkä nyt olen sen verran tyhjä, että voin mennä sänkyyn. En oikein saanut nukuttua. Vatsassani alkoivat aivan hirveän kivuliaat krampit! En ole aikoihin  kokenut mitään niin kivuliasta ja uikutin ja huusin tuskissani vuoteessa. Niitä tuli aaltoina.  Itkin tuskissani ja samalla pelkäsin kuollakseni, että kun seuraavan kerran juoksen vessaan tulee lapsemme mukana ulos. Se oli aivan kamalaa! En tiedä paljonko kello oli, mutta lopulta herätin HCn. Hän kävi tekemässä minulle vatsaa rauhoittavan lääkejuoman, jonka sain pakotettua alas. Puristin häntä kovaa kädestä koko loppu yön ja sain nukuttua ehkä seitsemään. Sitten jatkui sama rumpa vessassa. Voitte uskoa, että heikotti! Painoa tippui yön aikana kaksi kiloa.

Sunnuntai siis alkoi heikoissa merkeissä. Takaraivossa tikutti ajatus, että illan konserttiin on kyettävä. Totuus oli kuitenkin se, että oksensin aamupalaleivät suoriltaan pihalle. Ei tehnyt mieli mitään. Myöhemmin söin vähän lakua ja metsäsienikeittoa. Lusikka lusikalta pakotin itseni syömään vaikka oli niin heikko olo. Sängystä pääsin ylös vasta kahden aikoihin. HC valmisti ruuan ja sain vaivoin syötyä vähän kanaa, salaattia ja puolikkaan leivän. No, ei mennyt kauan kun nämä kaikki löytyivät meiän vessan lavuaarista, jonka HC onnekseen joutui kumihanskalla avaamaan. Tässä vaiheessa olin kuitenkin päättänyt, että mehän lähdetään oli mikä oli! Sain yhden glögilasin alas vielä ennen lähtöä.

JA onneksi lähdettiin! Konsertti oli ihana!!! Heti teatterille päästyämme kaivoin eväät laukusta ja mutustin nurkan hapankorppua ja palan Daimia. Hörppäsin vettä. Mahtoivat muut ihmetellä! Juha oli ihana ja herkistyin monta kertaa. Niin kaunis ääni ja mikä tulkinta! Välillä nakersin lisää eväitä ja olin erittäin kiitollinen, ettei meidän lähelle sattunut istumaan ketään voimakkaasti tupakalle tai hajuvedelle ym. tuoksuvaa henkilöä. Puoliajan jälkeen väsymys meinasi voittaa ja ummistin jopa silmäni HCn olkapäällä nojaillessani yhden slovarin aikana. Loppua kohti kuitenkin tempo nousi ja niin myös mekin penkistä jammailemaan. Loistava tunnelma! Jäi ihanat muistot! Kaikistasta vastoinkäymisistä huolimatta.

Sain nimmarin! <3 Kiva päätös vaihderikkaalle päivälle!

Oodi Oskulle

Oi Osku!
(Tunnetummin oksu)

Olen löytänyt sinut aina niin yllättäen mitä erilaisimmista paikoista. Sankosta, vessan lattialta, julkisista käymälöistä, keittiön lattialta, lavuaarista, puiston nurmelta ja useinmiten valkoisesta posliinista. Tulet aina niin salakavalasti ja kaikkina vuorokauden aikoina. Olet vaativa. Et pidä siitä, että syön. Etkä myöskään siitä, jos en syö. Hajut ja tuoksut jouduttavat tuloasi. Eikä ole oikein mitään joka pitäisi sinut poissa. Viime päivinä olet ravannut meillä yhtenään.

Toivottavasti olet vieraanamme vain hetken...

-A-

Mieliteoista

Mitä hurjimpia tarinoita kuulee, miten odottavan äidin on tehnyt mieli lekasoraa tai sementtiä. Eilisessä Teiniäidit jaksossa eräs odottaja kertoi pesevänsä mielellään pyykkiä, koska huuhteluaineen tuoksu oli koukuttava, myös tolun haju kelpasi. Oma äitini oli syönyt paljon suolakurkkuja ja oliiveja raskauden aikana, eli suolaisen maut miellyttivät.

Minun on tehnyt mieli lähinnä vain RUOKAA. Koko ajan mielessäni pyörii joku ruoka, vaikkakin sitten olisi etova olo. Samalla se lisää huonovointisuutta, mutta kuitenkin tekee mieli ruokaa. Outoa.
Eniten mieleni tekee kaikkea rasvaista: hampurilaisateriat, kalapuikot, kiinalaista ruokaa on tehnyt mieli aivan älyttömästi, jäätelöä ja karkkia.

Jäätelön toisaalta ymmärrän, koska olen laktoosivammainen ja saan todella vähän kalsiumia. Vain kahvimaidosta ja jogurtista. Pureskeltavat kalsium-tabletit eivät ole menneet alas ikävän suutuntuman takia (, tai jos ovat niin ovat kyllä tulleet myös ulos).

Aina kun olen syönyt karkkia, on hetken päästä täytynyt käydä oksentamassa. (Niitä kroppani ei selvästikään tarvitse.) Tänään ainoa "kotiruoka" mitä olen voinut kuvitella syöväni pahoinvoinnin takia on lämpimän kupin metsäsienikeitto ja hapankorput. Näillä mennään.

Olemme aina syöneet HC:n kanssa suht terveellisesti ja laittaneet paljon ruokaa, siksi tämä eineshoukutus on todella outoa! Lähtöpainoni oli 55 kg, enkä ole ajatellut kovin montaa kymmentä kiloa lihoa raskauden aikana. Nyt vain täytyy yrittää syödä terveellisesti pahoinvoinnista ja mieliteoista huolimatta.

Mitä sinun tai tuttusi teki mieli raskausaikana? Olisi mukava kuulla! :)

-A-

Möhömaha

Soitin tänään neuvolaan.
Olin huolissani ja halusin vain kuulla sanat: se on ihan normaalia.

Olen paisunut kuin ilmapallo! Näytän siltä kuin olisin rv 20. Neuvolatäti vakuutteli, että se on ihan normaalia jos tässä vaiheessa turvottaa. Huoh..
Varmasti onkin, mutta kaikki housuni painavat kipeästi mahaan ja joudun kohta siirtymään löysempiin vaatteisiin koska ihmiset katsovat pömppöäni. Jotenkin tuntuisi huvittavalta käydä ostamassa äitiyshousut vielä tässä vaiheessa. Minulla on isompi maha kuin TTK Manuelalla ja hän on sentään viidennellä kuulla..

Toinen mieltäni painanut asiat ovat kovat mahan vihlaisut. Viime viikolla HC jo kyseli, tarvitseeko meidän lähteä johonkin näytille kun niin tuskissani mahaani pitelin. Nämä äkilliset kivut tulevat usein iltaisin. Lisäksi kun aivastan vihloo kovaa alavatsaan ja nivuset kramppaavat samalla.
Tämäkin on normaalia! Jos tähän liittyisi vuotoa ja hartiavihlaisuja, olisi syytä huolestua kohdun ulkoisesta raskaudesta.

Eipähän tarvitse ainakaan pelätä, etten olisi raskaana. Aamu(,päivä ja ilta)pahoinvointikin ovat jatkuneet.

Kovasti jo odottelen parin viikon päästä olevaa ensikäyntiä neuvolaan ja kuukauden päässä häämöttävää ultraa.

-A-

Pahoinvoinnista

Raskausoireet alkoivat hiukan plussan jälkeen mahan vihlaisuilla. Tuntui lähes kuukautiskipujen kaltaiselta juilimiselta, välillä koski oikein kovastikin. Sitten tuli väsymys ja rintojen kasvu (myös kipeytyminen).  Etova olo ja oksentelu alkoi joskus viikolla 5+.

Olin alkuviikosta hyvin pahoinvoiva, enkä saanut oikein mitään aikaiseksi. Loppuviikosta voin paremmin. Eilen eli perjantaina yhtäkkiä ei ollutkaan ollenkaan paha olo! En tiedä johtuuko se hormoonesta vai omasta menettämisen pelostani, mutta olin koko aamupäivän aivan varma, etten olekaan raskaana.

HC laittaa minulle joka aamu töistä viestin, jossa hän kysyy miten voin tänään. Kerroin huoleni ja sain kannustusta ja sydämiä tekstiviestillä. Olin jo lähdössä ostamaan K-kaupasta halpaa raskaustestiä, kun puhelin soi. Ihanaa oli jutella ystävän kanssa, rauhoittua ja saada muutakin ajateltavaa. Ei mennyt kauan kun toinenkin ystävä soitti ja juttelimme taas kauan tärkeistä asioista.

Minua nauratti illalla kun kuulin, että HC oli laittanut ensimäiselle ystävälle viestin, että voisitko soittaa A:lle, kun sillä on huono mieli. Ja hän olikin soittanut jo!

Tämän kaiken ihanan tuen jälkeen ei tarvinnut testejä lähteä hakemaan. Kiitos siitä ystäville ja HC:lle. Kyllä joskus päivä omien ajatusten kanssa yksin kotona on vain aika pitkä.

HC toi töistä tullessaan <3

Tänä aamuna juoksin sängystä suoraan oksentamaan ja HC hölkkäsi hetken päästä perässä huolissaan ja kiikutti minulle vettä (kuten aina näin sattuessa).

Hänen kommenttinsa olisi naurattanut, jos ei olisi ollut niin huono olo:
"Jaha, tänään me siis olemmekin raskaana!"

-A-

6+

Viikko 6+ meneillään. Olemme tienneet raskaudesta nyt kolme viikkoa. Kolmessa viikossa on tapahtunut paljon. A:n tissit ovat entisestään kasvaneet. Aamupahoinvointi on muuttnut koko päivän pahoinvoinniksi. Etenkin erilaiset tuoksut saavat A:n helposti yökkimään. A on edelleen väsynyt. Lisäksi A liikuttuu herkemmin kuin koskaan aiemmin. A:n kohtu on kasvanut appelsiinin kokoiseksi ja pikkuinen muistuttaa katkarapua. Molempien perheet tietävät nyt uutisesta. A kertonee itse myöhemmin, kuinka kerroimme hänen vanhemmilleen ja mitkä olivat reaktiot. Lisäksi saimme tiistaina iloisia uutisia. Tuttavapariskuntamme ilmoitti myös odottavansa vauvaa. Lapsilla tulee olemaan muutama viikko ikäeroa, sikäli mikäli kaikki menee niinkuin toivotaan. A saa odottavasta äidistä vertaistukea ja minä puolestani voin jakaa tuntojani toisen äidin kanssa.

Itse olen ollu töistä melko väsyny ja ylitöitäkin tehnyt. Yt-neuvottelut painaa takaraivossa, vaikka sen ei pitäisi antaa vaikuttaa. Lisäksi pitäisi saada aikaiseksi hankkiutua työpäivän jälkeen treenaamaan. Olemme sopineet, että A hoitaa gradun pois alta ja minä koitan saada selkäni kuntoon ennen lapsen syntymää. Toinenkin missio minulla on. Olen aina rakastanut musiikkia ja se on tärkeä osa päivittäistä elämääni. Pianoa olen itsenäisesti opetellut välttävästi soittamaan, ja kitaralla joitakin sointuja opetellut. Aloitin nyt syksyllä kitaratunnit, sillä haaveissani on oppia kunnolla soittamaan, jotta voisin itse soittaa lapsellemme musiikkia. Tuiki tuiki tähtönen, Kolme cowboyta ja Nothing else mattersin alku ovat tämän hetkisiä bravuurejani. Onneks tässä on aika laajentaa repertuaaria. Heh.. A raukka joutuu kuuntelemaan mun räpellyksiä. Anteeksi rakas.

Hupaisa teksti luettavaksi: 10 vinkkiä: Kasvata itseäsi kuten lastasi 

-HC-

Raskausoloja ja erilaisia äitejä

Viime viikolla alkoi huonovointisuus ja väsymys. Väsymys iskee useita kertoja päivässä touhuilujen välissä ja illalla ei millään jaksaisi katsoa klo 21 jälkeisiä ohjelmia.

Olen lihonut usemman kilon vain siksi, että voin koko ajan pahoin. Tämä olo sanoo minulle: "Syö syö, niin ei ole huono olo." Ja minähän olen syönyt. Oikein usein. Yleensä huono olo on ollut vain jatkuvaa etovaa oloa ja pala kurkussa, heikotusta. Välillä on täytynyt käydä vessassa kakomassa ja syljeskelemässä.


Eilen minua rupesi tekemään mieli karkkia. Olemme olleet karkkilakossa molemmat plussasta lähtien. Kerroin mielitekoni HC:lle, joka oli sukkana lähdössä karkkikauppaan. (Siinä vasta moraalinen selkäranka :D)
Mutta oli kiva hakea vähän spesiaalievästä, koska olimme odottaneet illan Erilaiset äidit jaksoa tulevaksi jo kauan. Samalla haluaisin kiittää ja kehua ohjelmassa esiintyvää paria! Annoitte kasvot meille kaikille muillekin perheille. Kauniit, tasapainoiset ja rakkauden täytteisen perheen kasvot! <3 Kiitos! Olette rohkeita!

Illan jakso oli hyvin koskettava, ja itkin synnytyksestä loppuun asti. Kuitenkin paha sai lopulta palkansa (ahne karkkihiiri) ja raskauspahoinvointi otti ison harppauksen eteenpäin, kun kaikki karkit menivat lopulta toiletista alas. Oli siinä sitten liikutuksen ja vähän erilaisen liikutuksen väristykset keskenään sekaisin.

-A-

5+

A herää aikaisemmin kuin ennen.

A käy öisin vessassa, ei ennen. 

A nukkuu päiväunia, enemmän kuin ennen.

A:n tissit ovat entisestään kasvaneet, ei ennen.

A kiukustuu helposti, kuten aina.

P

U

A

!

A on odottanut mahdollista huonovointisuutta ja tällä viikolla se on lievästi alkanut. Mua on huvittanu A:n pohdinta: "koska se raskauspahoinvointi alkaa", "ihme kun mua ei oo vielä oksettanu".. Keskiviikko aamuna A:n juostessa keittiöstä vessaan kakomaaan mä hiljaisesti hihitin paidan kaulukseeni. Sanotaanhan sitä että sitä saa mitä tilaa.. A:ta ei naurattanut ja oma virneeni pyyhkiytyi A:n tuiman katseen alla nopeasti. Vinkki nro. 487: Älä ärsytä raskaana olevaa puolisoasi huonolla huumorilla. (Tämä on minulle äärimmäinen haaste).

Tiistaina A kertoi oikealle puolelle vatsaa nipistelevän ja olevansa varma että alkio on kiinnittynyt oikealle. Keskiviikkona nipistelyä tuntui vasemmalla.. Että se siitä tunteesta mihin se on kiinnittynyt. Vitsailin siellä sitten olevan varmaankin kaksi (.. ja taas sorruin huonoon huumoriin, eipä paljon itseänikään naurattanut).

Viimeisen viikon kodissamme on myllännyt tunteiden vuoristorata. Mua on väsyttäny työt, A:ta raskaus. Läheisyystoiminto omalta osaltani ei ole ollut A:n tarpeita tyydyttävä. Itse väsyneenä kaipaan hetken omaa rauhaa ja hengitystilaa, kun A taas kaipaisi kainalooni käpertymään. Tämä luo välillemme tosinaan pientä kahnausta.

Kuva osoitteesta: http://www.someecards.com/usercards/viewcard/MjAxMi1lY2E0YTFhYTk4YzY2ZjM1

Lisäksi itselläni on ollut vaikea viikko sen suhteen, että meille oikeasti on tulossa lapsi. A:n raskaus tuntuu vielä jotenkin niin irralliselta asialta. En osaa vielä oikein sisäistää sitä, että se todellakin on totta. Ehkä isistä tuntuu osittain samalta kuin minusta, en tiedä.. Lapsi on toivottu, tarkoin harkittu, tulossa ja sitten se iskee.. Pelko, että onko musta tähän, onko meistä  tähän, kuinka parisuhteemme käy, onko enää aikaa harrastuksille, miten elätän perheeni, kuinka kerron asiasta vanhemmilleni, mitä A:n vanhemmat ja sukulaiset sanovat.. Kuinka selviämme yövalvomisista, miten roolimme jakautuvat perheessämme.. Kysymyksiä on loputtomiin ja tiedän, ettei liiallinenkaan pohtiminen ole hyväksi.  Tunnen myös pientä syyllisyyttä pohtiessani tälläisiä asioita. Omasta mielestäni minun kuuluisi tietenkin  olla valmis ja kypsä tähän kaikkeen, eikä minun ainakaan kuuluisi kertoa epävarmuudestani muille. Työkaverini kanssa asiasta keskusteltuani hän totesi naurahtaen: "nyt on kuule aivan turha enää jänistää kun on pullat uunissa, että siitäs sait!".

Pitää siis opetella nauttimaan tästä pelonsekaisesta jännittävän kutkuttavasta odotuksesta, ja muistaa päällimmäisenä se onnen tunne,  että meistä tulee perhe ja A:n sisällä kasvaa rakkaudestamme alkunsa saanut pieni mahamuru <3

iPhone: Hello Baby Pampers sovellus

-HC-

4+

Ajatuksia
Viime sunnuntaina palattuamme kotiin viikonlopun vietosta entinen elämämme oli ohi. Mikään ei tule olemaan enää kuten ennen. Meistä tulee vanhempia, meistä tulee perhe.  8 kuukauden kuluttua se kaikki on toivottavasti totta. Toivon, että odotuksen aikana pystyn huolehtimaan A:n hyvinvoinnista parhaalla mahdollisella tavalla. Toivon, että osaan olla kärsivällinen, ymmärtäväinen ja empaattinen puoliso. Jos jollakin on vinkkejä raskaana olevan naisen "käsittelyyn", otan vinkit ilolla vastaan ;)

Latasin A:lle kahvinkeittimen aamulla

Työt.
Maanantaina aloitin työt kaksi kuukautta kestäneen sairasloman jälkeen. Töihin paluu oli mahtavaa! Kotona olemiseen olin turhautunut, ja koin huonoa omaatuntoa sairaslomalla olosta. Selkä ei vieläkään ole kunnossa, mutta kuntoutus jatkuu ja toivon että töissä oleminen onnistuu. Pienenä latistavana uutisena töihin palattuani kuulin, että meillä on aloitettu yt-neuvottelut. Positiivista tässä on se ettei sairaanhoitajana kuvittelisi ihan äkkiä jäävänsä työttömäksi. Ensimmäinen ajatus kuitenkin oli että mitä jos duuni menee alta, millä sitten perheeni elätän. Apua, meille on tulossa vauva! :D

Raskausoireita
Maanantaina tuttu arki pyörähti käyntiin. Minä töissä ja A kotona gradun kanssa. Poikkeuksellista on ollut se, että me olemme menneet joka ilta hyvin aikaisin nukkumaan, sillä A on ollut väsynyt ja minua töihin herääminen pitkän tauon jälkeen hieman koittelee. A on nukkunut jopa parin tunnin päikkäreitä. Sinällään onni, että kotona oleminen on mahdollista.

A kärsinyt aiemmin allergioista ja tukkoisesta nenästä. Useimmiten hän ei haista tuoksua, jonka minä 'herkkä nenäisenä' haistan, mutta nyt.. Kotiin  sunnuntaina tullessamme A haistoi asunnossamme koiranhoitajan hajuveden, jota minä en haistanut. Kertoi tuoksun olevan voimakas. Maanantaina toin töistä kotiin papereita ja A haistoi tulostinmusteen hyvin voimakkaasti. Tuoksut tekivät olosta hieman oksettavan. Herkkyyttä ilmassa?

A on mielestäni myös syönyt tavallista enemmän :D Eikä siitä haittaa ole, rakkaani kun on hoikka ja itselläni tuota massaa on sitten senkin edestä. Lisäksi rinnat ovat turvonneet ja kipeät. A on kertonut myös pieniä alavatsa vihlaisuja olleen.

iPhone: Hello Baby Pampers sovellus

-HC-