Eka kerta

Tänään me ekan kerran vaunuiltiin ja meillä oli myös eka neuvola. Pikku E on vielä kovin pieni, eikä ajateltu suuremmin vielä pariin viikkoon ulkoilla, mutta kun neuvola on tuossa ihan vieressä ja A:n on hieman tukala autossa istua niin päädyimme kärryttelemään. Olipahan säätöä se meidän lähtö :D Vauva heräsi hiukan ennen neuvolaan lähtöä ja tissitteli pikaisesti. Sitten olikin jo pieni kiirus ja meni itkuiseksi matka. Onneksi ei ollu pitkä matka ja pikkuinen pääsi pian uudelleen syömään. Meidän tyttö osaa kyllä kertoa, koska maitoa on saatava. Muutoin hän on tyytyväinen, eikä ole vielä ainakaan suuremmin itkeskellyt.

Neuvolassa kaikki meni kivasti. Vauvan paino oli noussut 100g ja painoa tänään oli 3080g. Iho on siisti ja heijasteet yms. oli ok. Oli myös kiva nähdä meidän omaa neuvolatätiä, joka on tosi symppis tyyppi ja oli aidosti kovin iloinen meidän puolesta. Seuraava käynti sitten on ensi viikolla.

Kotimatkalla pysähdyttiin ohikulku matkalla hakemaan eräästä leivontatarvikkeita myyvästä liikkeestä jäätelömuotit, joita olimme aiemmin käyneet kyselemässä ja nyt ne olivat saapuneet. Edellisellä kerralla mukava myyjä kysyi, koska vauva syntyy ja emmehän me osanneet sanoa. Nyt hän oli todella ilahtunut ja äimisteli kuinka A on liikenteessä, vaikka on juuri synnyttänyt. Vauvaa emme vaunuista esitelleet, mutta muutaman valokuvan näytin ihastelevalle tädille. Hän uskaltautui kysymään meiltä suoraan ja hieman kyllä pahoitteli kysymystään, että olemmeko me molemmat nyt sitten lapsen äitejä. Kerroimme asianlaidan ja hän oli kovin mielissään, että meillä on ollut mahdollisuus saada lapsi ja perustaa perhe. Oli hauska kuinka täysin tuntematon ihminen oli niin vilpittömän iloinen puolestamme.

Oli vallan hauska eka kerta vaunutella ja neuvolassa. Nyt tää äippä suuntaa vaipan vaihtoon ja A valmistautuu maitotarjoiluun :D

-HC-

Turha lääkäri

Hei taas kaikki! Ompa mennyt aikaa viimeisestä päivityksestä! Viikkoja meillä nyt 36+. Täytyy sanoa, että on tapahtunut paljon ja sitten ei yhtikäs mitään. :D Meillä on käynyt paljon ihania vieraita ja olemme laittaneet kotia vauvantulokuntoon. HC oli järjestänyt minulle ihanat maisterijuhlat salaa ja meillä oli tupa täynnä yllätysvieraita. Koiramme söi ilmeisesti myrkyttäjän jättämän makupalan puistossa ja pikku ressukka joutui tiputukseen ja lääkekuurille. Nyt ollaan jo paremman puolella, mutta kyllähän tuo säikäytti. Kaikkea pientä säätöä siis koko ajan.

Oma olo on ollut melko tuskainen viime viikosta lähtien. Sen vuoksi ei ole paljon jaksanut muun hässäyksen lisäksi päivittää blogia. Vauvalla on ahdasta, mutta hän liikkuu todella paljon. Pieni on vieläkin mielestäni poikittain ja yrittää kovasti räpistellä paikalleen siinä onnistumatta. Kovaa hittiä tulee kylkiin ja muutenkin paikkaan jonne ei todellakaan toivoisi. Muutamana iltana kyynel silmässä menty nukkumaan, kun olot ovat niin tukalat. Supistuksia tulee usein. Ei kovin kipeitä kuitenkaan vielä. HC  auttaa kengät jalkaan ja nostelee tippuneita tavaroita :) Levätä täytyy usein ja autolla kulkea lyhyetkin matkat.

Eilen kävimme lääkärissä, jota olin odottanut epäselvän tilanteen selviämisen vuoksi. No, meitä vastassa oli iäkäs neuvostolaistyylinen naislääkäri. Hän ei paljon HCtä noteerannut. Minulle puhui vain asiallisia. sisätutkimus ei onnistunut, koska  muka en antanut tutkia.(?!?). Hän ei osannut mahan päältä käsin tunnustella miten päin lapsi on. Ultralaitekaan ei toiminut. Olipa fiasko! No ainakin saimme lähetteen synnytyssairaalaan synnytystapa-arvioon.

Huomenna on siis tuo sairaalakäynti ja samalla lasta yritetään kääntää mikäli tarvetta on. Jos lasta ei saada käännettyä, niin ilmeisesti sitten varataan jo sektioaikaa. Vähän jännittää..

Kovasti sitä jo odottaa meidän pienen näkemistä. Se tuntuu todella utopistiselta.. <3

-A-

Lääkärissä ja kotona

Pääsimme lisälääkärikäynnille ennen aikaisten synnytysviitteiden vuoksi, josta eilen kerroin. Lääkäri tutki, ultrasi ja halusi tutkia uudelleen. (Ei ollut kauhean herkkua nuo tutkimukset!) Kommentit olivat hiukan ristiriitaisia, mutta selvisi, että synnytys ei ole vielä käynnistynyt ja se on pääasia. Lapsi on myös edelleen poikittain  ja kiinnittänyt kohdun suulle jotain ihan muuta kuin päänsä. Voimme vain arvailla onko se polvi, jalka vai käsi. Käynnin lopuksi lääkäri kielsi minua supistelematta kahteen viikkoon :D Helpommin sanottu kuin tehty!

Kotona olemme nyt puuhailleet kaikkea. Erittäin huonosti nukutun/ valvotun yön jälkeen heräsin aamulla siihen, että HC soitti minulle. Olin aivan pöllämystynyt, että miksi se soittaa minulle keittiöstä?! Tämäpä olikin jo kaupassa ja kyseli mielipidettäni pyykkikoriin. Sieltä hän saapui kohta kotiin tarpeellisten hankintojen kanssa uusi lippis päässä. Aamun 10 ensimmäistä asiakasta olivat saaneet kaupasta lahjaksi remonttilippiksen... :D 

HC on puuhaillut parveketta kesäkuntoon ja asensimme sinne ompelemani verhot. Parveke on kesäisin todella kuuma ja toivomme tämän auttavan asiaa, koska haluaisimme nukuttaa pikkuista vaunuissa siellä. Olemme pesseet pyykkiä valmiiksi ja nyt on se HCn hankkima kestovaippa/vauvanvaate pyykkikorikin kotona. Ostimme myös varalle muutaman pienen kertaköyttövaipan, jos kestoilu ei heti jostain kumman syystä onnistukaan. Kävimme myös eilen äänestämässä. Sairaalalaukku on nostettu esille ja jotakin sieltä jo löytyykin.

Tällaista pikkupuuhastelua täällä. Ei lopu ihan heti kesken :)

-A-

Neuvolan lisäkäynti

Aamupyrähdys neuvolassa oli ensimmäinen, jolle HC ei päässyt mukaan. Muuten olemme olleet onnekkaita ja saaneet yhdessä jakaa nämä hetket. Painoni oli noussut ihan hyvin ja SF-mittakin oli kasvanut käyrällään. Kaikki oli siis ok ja meillä oli leppoisa keskusteluhetki hoitajan kanssa. Sain purkaa mieltäni hormoonimyrskyistä ja kolotuksista. Hän painotti ystävällisesti, että tämä on juuri oikea paikka sanoa nämä asiat ääneen ja niistä pitääkin keskustella. Sain neuvoja tulevaa varten ja tunsin muutenkin tulleeni kuulluksi ja ymmärretyksi. :)

Käynnin lopuksi hoitaja halusi vielä ultrata lastamme poikittaisen tilanteen vuoksi. Laite oli vanha ja näkymä todella huono. Saimme selville, että lapsi ei ainakaan ole pää alaspäin. Toinen hoitaja tuli vielä apuun ja kertoi vauvan olevan mahassa todella veikeästi. Vauvan selkäranka on nimittäin ylöspäin, eikä alas mahan kaarta mukaillen, niinkuin olemme luulleet. Huvittavinta oli, kun tuolla vanhalla laitteella ei lapsemme päätä löytynyt ollenkaan. Lopulta totesimme, että lapsella on todistetusti kuitenkin pää ja se ei ole siellä missä sen pitäisi. Tämä riittäköön.

Kahden viikon päästä meillä on lääkärikäynti, jossa katsotaan joudummeko käännettäväksi. Tämän pitäisi kuulemma olla helpompaa kuin perätilasta kääntäminen. Jos synnytys käynnistyy on meidän soitettava heti ambulanssi, niin kauan kuin lapsi viihtyy poikittain. Onneksi kivuliaita supistuksia ei ole ollut vielä kovinkaan paljoa.

Hyvää viikonloppua kaikille! :)

-A-

Neuvolasta ja synnytyksestä

Eilen oli taas pitkästä aikaa meillä neuvola. Vaikka uutuuden viehätys siitäkin touhusta on jo mennyt, on neuvolaan aina kiva mennä. Meillä on ihana neuvolatäti ja siellä tulee aina sellainen tunne, että kaikkea on mietitty etukäteen ja kaikesta huolehditaan. Nyt mielenpäällä olivat, miten kamala flunssa ja pitkään jatkunut stressi ovat vaikuttaneet raskauteen.

Paino ei ollut kuukauteen noussut yhtään. Verenpaineet olivat onneksi kunnossa. HC vitsailikin, että jos näillä stresseillä ei saada verenpaineita nousuun niin hyvä, koska sitten ei millään. Rautalisää on jatkettava ainakin parikertaa viikossa.

Pienen jännitysmomentin toi taas sydänäänien kuuntelu, johon meni aika kauan. Hoitaja herätteli melko kovakouraisesti vauvaa välillä ja haki vielä toisen doplerin toisesta huoneesta ollakseen varma, että kaikki on kunnossa. Ilmeisesti kuitenkin kaikki oli suhteelisen kunnossa. Doplerin "anturia" oli ainakin kiva potkia.. Lapsemme ei ole vielä kääntynyt pystysuuntaan vaan viihtyy kovasti poikittain. Tämän, painon tarkkailun ja pienen SF-mitan vuoksi saimme kahden viikon päähän tarkastusajan.

Ensiviikolla ajattelimme mennä tutustumaan sairaalan synnytysosastolle. Saimme myös mukaamme neuvolasta lapun, joka otetaan mukaan synnytykseen. Tuossa lomakkeessa kysellään meidän toiveita ja ajatuksia synnytyksestä. Mitä ajattelen synnytyskivusta ja millaista tukea haluaisin kätilöltä? Se toi tulevan koitoksen jotenkin todellisemman tuntuiseksi.

HC on ihmetellyt, kuinka rauhallinen olen ollut synnytyksen suhteen. Olen koittanut ajatella, että minun kroppani on suunniteltu synnyttämään. Minun tehtäväni on auttaa luontoa ja kroppaani suorituksessa omalla panoksellani. Haluaisin mennä synnyttämään avoimin mielin, mutta kyllähän se kipu ja kontrollin luovutus pelottavat. Nyt kun laskettuu aikaan on alle kaksi kuukautta, toivon ettei minulle jää liikaa aikaa ajatella (lue panikoida) synnytystä.

-A-

Sokerirasitus ja potkija

Eilen aamulla 12 tunnin paaston jälkeen marssin jo valmiissa heikotustilassa sokerirasitukseen. Minulla oli jotenkin mielikuva, että glukoosi-litkun juominen on todella inhottava juttu. Olin varannut myös tekemistä kahden tunnin odottelua varten.
Hommahan toimi siis niin, että ensin otettiin verikoe ja sen jälkeen juotiin liuos. Tästä tunnin ja sitten kahden päästä otettiin vielä yhdet putket verta. Glukoosiliuos meni helposti alas, vaikka eihän se hyvää ollut. Tuli mieleen lapsuusmuistoja, kun piti kylässä juoda jonkin mummon kamalan makeaa mehua kohteliaasti. :D Ei ollenkaan siis paha nakki. Odottelin tunnin vauvanpeittoa ommellen ja olo oli vähän sumea. Viimeisellä tunnilla alkoi päänsärky, joka varmaan johtui kahvin saamattomuudesta. Olin tehnyt leipäpalasen mukaan ja söin sen heti viimeisen testin jälkeen, ennen kotiin pyöräilyä. Tulipahan sekin hoidettua. :)

Kevättä ilmassa <3

Tänään olen lähdössä viikoksi reissuun toiseen kaupunkiin opiskelujeni vuoksi. Nyt aika tuntuu pitkältä vaikka tiedän sen kuluvan nopeasti, koska työtä gradun parissa on paljon tiedossa. Eilen nukkumaan mennessä HC soitti mahalleni klassista musiikkia pitkän tovin ja tunnusteli potkuja käsillään. On kuulemma epäreilua kun omin pienen viikoksi. ;) Potkut ovat jo todella mojovia. Minusta on mukavaa, että toinen liikkuu niin paljon. Tuntuu, että hän on aktiivinen ja virkeä. Vaikka eihän se aina pelkästään kivaa ole, jos potkut joskus sattuvat. Varsinkin nukahtaminen on välillä huvittavaa, kun masussa tuntuu olevan ripaska-bileet. Mukavaa on myös se, että potkut tuntuvat niin lujaa masun päällekin. Usein pikkuinen reagoi juuri HCn lämpimään käteen masuni päällä ja mojottaa äipälle terkkuja. Olisi mielenkiintoista tietää ennakoiko pikkuisen tapa liikkua syntymän jälkeisenkin elämän jäntevyyttä.

Reissunainen ja potkupallo :)

-A-

Huolta ja murhetta

Meillä on ollut nyt tohinaa. Olemme reissailleet ja minä puurtanut graduni kanssa.  Blogille on jäänyt vähemmän aikaa. Olimme ajatelleet palata tänne hiukan iloisemmissa tunnelmissa, mutta niin se vaan tämä raskaus aina yllättää.

Meillä oli tänään neuvola, jossa kävimme läpi kela-asioita ja terveysjuttuja. Protskut olivat taas hiukan koholla, jonka vuoksi joudun lisätesteihin. Painoakin oli tullut neljässä viikossa neljä kiloa!! Sain ohjeen varata ajan fysioterapeutille yksilöohjaukseen liikuntakipujen vuoksi ja sokerirasituskin olisi vielä edessä (yöh!)

Kaikki tämä meni aika peruskaavalla ja sitten katsottiin vielä lopuksi sydänäänet. Vauva potki kovasti ja ajattelinkin potkujen suunnan perusteella sykkeen löytyvän helposti ja niinhän se löytyikin. Neuvolantäti kysyi minulta onko vauvalla hikka, tunnenko rytmikkäitä tasaisia liikkeitä. No tunsinhan minä ne potkut, mutta olin vähän hämilläni.. Hän kuunteli ja kuunteli. Lopulta hän haki toisesta huoneesta toisen doplerin ja jatkoi kuuntelua. Sydänäänen seasta kuului selkeästi muutakin ääntä ja aika usein.  Minun ensimmäinen hölmö yltiöpositiivinen ajatukseni oli, että mitä jos siellä on sittenkin kaksi vauvaa. Se ajatus hävisi kuitenkin nopeasti terkkarin vakavan ilmeen vuoksi. Hän haki vielä sekuntikellon ja laski hajaääniä. Minua pelotti tässä vaiheessa jo aika lailla ja yritin pysyä kuitenkin rauhallisena. Lopputulos oli se, että sydämestä kuului selkeitä sivuääniä ja meidän olisi pikaisesti mentävä lisäultraan.

Itku tuli vasta neuvolan käytävässä ja pelko ja huoli on palannut päivän mittaan usein kummittelemaan. Sairaalasta soitettiin onneksi nopeasti ja pääsemme jo huomenna sinne ultraan. Kokoajan sitä koittaa hokea itselleen, että huomenna se selviää oli mitä oli. Älä huoli... Mutta kun kyseessä on oma pieni..

-A-

Raskauden hehkua odotellessa (ja vähän migreenistäkin)

Raskauteen on ollut yllättävän vaikea tottua. Olen tietysti nauttinut mammailusta ja pyöristyvästä vatsasta, mutta jatkuvasti vaihtuvat raskausoireet ja -kolotukset pääsevät yllättämään kerta toisensa jälkeen.

Nyt mennään jo yhdeksännellätoista viikolla. Hurjaa! Kaikenlaisia oireita on ollut, joista en viitsi kaikesta edes tässä raportoida. Vieläkin odottelen sitä toisen kolmanneksen energisyyttä ja raskauden hehkua! Yksi tilaukseen kiitos! :)

Olen ollut todella kiitollinen Suomen neuvolajärjestelmästä kaikkien näiden verikokeiden, tutkimusten ja näytteiden keskellä. Ikinä aiemmin ei ole ollut näin huolellisesti hoidettu olo. Lääkäriin pääsee nopeasti ja useampi ihminen on tietoinen tilanteestasi ja sitä seurataan. Mitään vakavaa ei onneksi ole löytynyt. Näköjään vain herkkänä ihmisenä keräilen kaikki mahdolliset pikku vaivat. :D

Pahin ja lamaannuttavin vaiva on ollut migreeni(pahoinvoinnin loputtua). Se vie näkökyvyn, aiheuttaa päänsäryn ja vie kamalan väsyneeksi. Viime viikko oli aika rankka migreenin kanssa. On jotenkin hölmöä olla kotona toimintakyvyttömänä, kun pitäisi saada aikaiseksi esim. gradua. Sain kuitenkin ohjeita neuvolasta kuinka minun tulisi istua työskennellessäni. Taukoja pitää pitää usein ja venytellä etenkin hartioita samalla. Nesteytyksestä tulee huolehtia ja tietysti syödä säännöllisesti. Toisen kolmanneksen aikana on kuulemma turvallista ottaa myös buranaa, mutta sitä en ole uskaltanut vielä tehdä, eikä se ole koskaan minulla migreeniin auttanutkaan. Terveyskeskuslääkäri määräsi myös panacodia hätätapauksiin, mutta päätimme yhdessä että sitä yritämme välttää viimeiseen asti. Siihen asti saa riittää lepo, lämmin kaurapussi hartioilla ja hieronta (voisi tapahtua useamminkin HC ;).

Aloitin maanantaina myös bodypilateksen lihaksia tukemaan ja kroppaa rentouttamaan. Se olikin aika ihanaa! Muutamat vatsalihasliikkeet ottivat masusta kiinni, mutta omaa oloa kuullostellen pystyi hyvin tekemään. Ehkä se hehku vielä sieltä löytyy! :)

-A-

Lääkärissä

Kävin torstaina ensimmäistä kertaa äitiysneuvolan lääkärillä. Minulla oli jos jonkinmoista vaivaa raportoitavaksi. Lääkärini sairastui ennen joulua ja joutui perumaan aikansa. Toisaalta ihan hyvä, koska nyt tarvetta käynnille oli.

Aamulla meinasi kaikki mennä päin prinkkalaa. Nousin reippaasti ja käytin koiran, kävin suihkussa, keitin kahvia ja kuivasin tukan. Tässä vaiheessa minusta alkoi tuntua vähän hassulle ja ajattelin lähteä  keittiöön juomaan lasin vettä. Silloin alkoi kamala huimaus. Silpaisin keittiön pöydältä pari keksitikkua tarjoiluastiasta ja pääsin jotenkuten vessaan. (En tiedä miksi menin sinne. Ilmeisesi minua myös oksetti. En ole ihan varma.) Näkö hävisi ennen vessan ovea ja löysin itseni lattialta. Olin kamalan peloissani ja vaikka kannan liiaksikin asti puhelinta mukanani, nyt se oli latauksessa makuuhuoneessa.

Minulla meni ainakin kymmenen minuuttia siinä vessan lattialla, ennenkö jalat kantoivat taas. Mutustin keksitikkuja ja kiitin mielessäni, että olin tajunnut edes ne ottaa mukaan. Sitten tulikin kauhea kiire lääkäriin ja ehdin juuri ja juuri.

Lääkäri oli nuori ja vähän ujo, mutta pätevän oloinen. Hän kirjasi kaikki oireeni, mutta en saanut niille mitään selityksiä. Ymmärsin, että tätä kaikkea kuuluu raskauteen. Vauvan sydänäänet kuuluivat hyvin ja sisätukimus sattui aivan #@%#!!:sti (odotan innolla synnytystä). Verenpaineeni oli hiukan matala, mutta ilmeisesti se laskee yleensäkin toisella kolmanneksella. Painoa oli tullut lisää ensimmäisestä neuvolasta reilu kilo. Sain reseptin tulehdukseen ja ohjeen mennä tarkistuttamaan hemoglobiini ja pissanäyte vielä hoitajalta.

Hemo oli hyvä, mikä ei selitä huimauskohtausta, mutta proteiini oli koholla. Minulla on ollut paljon päänsärkyä ja migreeniä viimeaikoina. Jos vielä tulee päänsärkyä joka ei lähde panadolilla, täytyy minun soittaa neuvolaan.

Tämä lääkäri käynti veti mielen matalaksi ja huolestuimme tietysti molemmat tulehduksesta, huimauksesta ja raskausmyrkytyksen vaarasta. Sain toruja HCltä, etten ole syönyt tarpeeksi usein. Ei tässä nyt auta kun seurailla oloja ja mennä niiden mukaan. En ole oikein tottunut siihen, että kroppa ottaa vastaan päivän askareita suorittaessa. Olen aina pärjännyt vähällä ruualla ja pitäisi kokoajan olla syömässä. Myös lonkkani ovat alkaneet jo levitä, ja siitä muodostuu kohtalaista kipua ja jäykkyyttä sekä selkään että nivusiin. Liikkuminen on ankkamaista. Olo ei ole tuntunut viehättävältä aikoihin ja mustat silmänaluset ja -pussit vain ovat nukuimpa monta tuntia tahansa.

Ehkä tämä tästä. Kunhan pienellä Epulla masussa on kaikki hyvin. <3

-A-

Ensimmäinen neuvola

Eilen meillä oli ensimmäinen neuvolakäynti. Olimme molemmat odottaneet käyntiä innolla ja itse olin  jo hyvissä ajoin järjestänyt työpäiväni niin, että pääsin ajoissa lähtemään osallistuakseni. Neuvolatäti tuli meitä eteisessä vastaan, ja tuttavallisesti kysyi A:lta "Oletko A?" ja kätteli. Minä esittelin itseni ja A kertoi minun olevan hänen avopuolisonsa. Ensivaikutelma neuvolatädistä oli hyvin positiivinen. Eikä ensivaikutelma pettänyt. Hän otti meidät molemmat hyvin huomioon, ja tuli tunne siitä kuinka meitä kohdeltiin kuin ketä tahansa lasta odottavaa paria. Missään vaiheessa käyntiä ei tullut epämukava olo, ja hän osasi hienotunteisesti kysyä lapsen biologista isää koskevat tarvittavat kysymykset ja kuinka lapsi on saanut alkunsa.

Kävimme läpi perusasioita: henkilötiedot, terveystiedot, päihteidenkäyttö, perhesuhteet, tukiverkostot, ruokavalio, liikuntatottumukset, harrastukset jne.. A punnittiin (alle satakiloisethan punnitaan neuvolassa ;) ),  lisäksi otettiin virtsanäyte ja hemoglobiini. Virtsanäyte oli ok, mutta hemoglobiini oli korkea ja ajattelin ääneen sen johtuvan oksentelun aiheuttamasta kuivumisesta, ja neuvolatäti oli kanssani samaa mieltä. Keskustelimme  myös raskausajan yhdistelmäseulonnoista,  johon kuuluu varhaisraskauden ultraääni sekä otettava verikoe. A toivoi verikokeiden ottoa, ja olin hänen kanssaan samaa mieltä. Onhan se hyvä tietää, jos jotakin sellaista on mihin voimme sitten mahdollisuuksiemme mukaan varautua. A käy ensi viikolla labrassa, jolloin myös hemoglobiini kontrolloidaan ja otetaan myös sukupuolitautitestit. A sai käynnillä kysyä mieltään askarruttavia kysymyksiä ja sai niihin vastauksia. Itseäni eniten on huolettanut A:n oksentelu ja saimme tietää, että on mahdollista käydä terveyskeskuksen päivystyksessä nesteytyksessä, mikäli oksentelu jatkuu tai entisestään pahenee. Itse sairaanhoitajana kuvittelen osaavani arvioida, koska tälläiselle on tarvetta. A sai ajan neuvolalääkärille ja saimme ensi vuoden puolelle uuden neuvola-ajan. Seuraavakin aika on iltapäivällä ja näin ollen pääsen minäkin mukaan. Kotiin viemisiksi saimme neuvolakortin ja paljon luettavaa materiaalia.

Päästessämme ulos neuvolasta meitä molempia hymyilytti ja miltei yhdestä suusta sanoimme: "Emme olisi parempaa neuvolatätiä voineet saada!" :)

-HC-

Möhömaha

Soitin tänään neuvolaan.
Olin huolissani ja halusin vain kuulla sanat: se on ihan normaalia.

Olen paisunut kuin ilmapallo! Näytän siltä kuin olisin rv 20. Neuvolatäti vakuutteli, että se on ihan normaalia jos tässä vaiheessa turvottaa. Huoh..
Varmasti onkin, mutta kaikki housuni painavat kipeästi mahaan ja joudun kohta siirtymään löysempiin vaatteisiin koska ihmiset katsovat pömppöäni. Jotenkin tuntuisi huvittavalta käydä ostamassa äitiyshousut vielä tässä vaiheessa. Minulla on isompi maha kuin TTK Manuelalla ja hän on sentään viidennellä kuulla..

Toinen mieltäni painanut asiat ovat kovat mahan vihlaisut. Viime viikolla HC jo kyseli, tarvitseeko meidän lähteä johonkin näytille kun niin tuskissani mahaani pitelin. Nämä äkilliset kivut tulevat usein iltaisin. Lisäksi kun aivastan vihloo kovaa alavatsaan ja nivuset kramppaavat samalla.
Tämäkin on normaalia! Jos tähän liittyisi vuotoa ja hartiavihlaisuja, olisi syytä huolestua kohdun ulkoisesta raskaudesta.

Eipähän tarvitse ainakaan pelätä, etten olisi raskaana. Aamu(,päivä ja ilta)pahoinvointikin ovat jatkuneet.

Kovasti jo odottelen parin viikon päästä olevaa ensikäyntiä neuvolaan ja kuukauden päässä häämöttävää ultraa.

-A-

Raskaus, lääkkeet ja koira(allergia)

Olen aina ollut hyvin allerginen ihminen. Kun HC:n kanssa aloimme aikanaan seurustella, sain tutustua myös Hipsteri-koiraan. Rakkaus on molemmin puolista, mutta toiselle meistä haliminen tarkoittaa joskus myös nenäliinapaketin tarvetta. (Siis koiran, ei HC:n kanssa ;D)

Hipsteri on ensimmäinen koira, jonka kanssa pystyin kuvitella asuvani. (Onneksi!) Olen aina ollut eläinrakas ja hoitanut ystäväni Coton de Tulear-rotuista koiraa, jonka pitäisi olla allergiaystävällisempi vaihtoehto. Kuitenkin sain siitä reaktioita kuten silmien kutinaa, jatkuvaa nenän vuotamista ja kerran silmäni muurautuivat umpeen. Olen myös saanut luennolla allergisia oireita ystäväni villapaidasta, jossa oli labrandorinnoutajan karvoja. On siis suoranainen ihme, että pystyn asumaan 24/7 tämän sekarotuisen pikkukaverin kanssa.

Olen kuitenkin syönyt  monta vuotta (jo ennen koiraa) ympäri vuoden allergialääkkeitä sekä tabletteina että nenäsuihkeena. Äitiysneuvolasta kerrottiin, että Histeciä on turvallista syödä myös raskauden aikana, mutta Nasonex-nenäsuihkeesta ei ole tarpeeksi tutkittua tietoa. Jätin sen siis pois. Olen huomannut olevani tukkoisempi ja räkäisempi, mutta vielä siedettävissä määrin. Olen pohtinut nenäkannun hankkimista, mutta jotenkin ajatus suolavedestä nenässäni on vielä hiukan puistattanut. Kokemuksia tästä ihmelaitteesta otetaan vastaan!!
Allergioiden pitäisi kuulemma helpottaa raskauden myötä. Sitä odotellessa!

Lisäksi olen joutunut luopumaan migreenilääkkeestäni. Sen käyttöä vältin jo raskaaksituloyritysten aikana. Muutaman kerran tosin jouduin tekemään poikkeuksen pakon sanelemana. Nyt olen yrittänyt välttää tilanteita, jotka laukaisevat migreeniperäisen päänsärkyni. Kuten raskaiden olkalaukkujen kantamista tai hartiat lytyssä maratonneulomista.

Voi kun terveys kestäisi ja ylimääräisten lääkkeiden käyttöä ei tarvitsisi edes punnita. Toisaalta, jos jatkuva allergia kuormittaa elimistöä, aiheuttaa se tietynlaisen puolustustilan. Eli kroppa on kokoajan stressin alla. Ei sekään ole hyvä vaihtoehto.

Aamulenkillä

-A-

Neuvola ja vitamiinit

Viikko takaperin soitin äitiysneuvolaan ja varasin ajan ensikäynnille. Halusin, että myös HC pääsisi mukaan ja siksi toivoin iltapäiväaikaa. Sellainen järjestyi vasta raskausviikolle yhdeksän.
Minua jännittää odotella sinne asti, varsinkin kun raskausoireita ei vielä ole liiaksi asti. (Onhan kaikki varmasti kunnossa?)

Mukavan kuuloinen terveydenhoitaja määritti lasketun ajan, kyseli terveydestäni ja antoi ohjeita. Tuntui hyvälle kun hoitaja puhui koko ajan puolisosta, eikä isätellyt ollenkaan.

Ensikäyntiä varten täytyy vielä täyttää esitietolomake, jossa kysellään perustietoja, elintapoja ja terveystietoja sekä itseltä että suvulta. Meidän kummankin tulee sen lisäksi täyttää päihdekysely, joka käytännössä oli testi määrittämään alkoholin-, tupakan- ja huumeidenkäytön laajuutta. Minusta on hieman kummallista, että tällaisia lapselle haitallisia asioita tiedustellaan Vasta näillä viikoilla.

Hoitaja kyseli myös D-vitamiinin käytöstä. Kerroin  normaalisti syöväni n. 40-80 mikrogrammaa vuorokaudessa (paitsi kesällä). Hoitaja kertoi, ettei hän voi suositella minulle muuta kun virallisen  suosituksen mukaan 10 mikrog. Sanoi tosin, että yliannostuksen riski on pieni ja kielsi enää lisäämästä annostusta.

Tämä alkoi minua mietityttämään ja vähensin päivittäisen D-vitamiiniannokseni puoleen eli tarkkaan sanoen 38 mikrog. Jotenkin tuntuu hassulta syödä Vähemmän kuin ennen raskautta. Tiedän, että suositukset Suomessa ovat täysin riittämättömiä, mutta silti aloin epäröidä.

Mitä mieltä te olette?

Lisäksi olen syönyt foolihappoa ja kalsiumia.

-A-