maanantai 4. marraskuuta 2013

Kuinka meistä tuli me

Ymmärrettyäni tykkääväni tytöistä tein profiilin Qruiseriin. Siellä näin A:n kauniin kuvan ja luin hänen suloisen tekstinsä. Lähestyin häntä lähettämällä viestin ja kysyin kuulumisia. Siitä sai alkunsa viestittelymme. Pian pyysin hänen puhelinnumeroaan ja tekstiviestejä läheteltiin urakalla.

Eräänä syksyisenä päivänä jäin auton alle pelastettuani päiväkodin pihasta ajotielle juosseen kolmivuotiaan. Kasvoni olivat ruhjeilla ja kylkiluussani todettiin murtuma. Sain sairaslomaa eikä tarvinnut mennä töihin. A oli seuraavana päivänä lähdössä ulkomaille ja toivoin, että näkisimme ensimmäistä kertaa ennen sitä. Niinpä minä ajoin 120km A:n luokse. Koomista, että siellä minä A:n sohvalla nökötin naama paketissa kylkeäni pidellen, kun hän panikoi reissuun lähtöä ja suoritti viime hetken pakkaamista.

Ajattelin etten kuule A:sta hänen ollessaan ulkomailla, mutta luulo osoittautui vääräksi. Viestittelimme ja lupasin A:n tullessa Suomeen hakea hänet lentokentältä ja ajaa kotiin. En tiedä mikä minuun oli mennyt. Taas ajoin päälle sata kilometriä edes takaisin ja vain A:n vuoksi.

Seuraavan kerran kun näimme tuli A luokseni junalla. Kun A oli lähdössä kotiin ja olin häntä asemalaiturilla saattamassa suutelimme ensi kerran. Yhtäkkiä kaikki muu katosi ympäriltämme eikä mikään aiemmin koettu ollut verrattavissa siihen tunteeseen jonka koimme. Se oli siinä. Silloin tiesin A:n olevan elämäni ihminen. Sen jälkeen olemme olleet erottamattomat.

120km välimatkaa 8kk ajan ei ollut esteenä. Ikävästä selvisimme, vaikka vaikeaa se oli. Selvisimme perheeni reaktiosta seurustelumme kohtaan. Löysimme yhteisen kodin, saimme raskaan muuton hoidettua. Totuttelimme yhteisen arjen jakamiseen.

A:n tekemät rakkauseväät

A:n gradu ja minun sairastumiseni on kylvänyt turhautumista, stressiä ja pientä epätoivoa eikä yhteenotoilta olla vältytty. Niistäkin olemme selvinneet. Inseminaatio ja menkkakierto meni ikäänkuin siinä sivussa, emme ottaneet epäonnistumista turhan raskaasti ja uskoimme, että asiat tapahtuvat sitten kun niille oikea aika on. Tarvitsimme ilmeisesti muutaman kuukauden kypsyttelyä ennen positiivista tulosta.

Nyt meillä on useampi kuukausi aikaa valmistautua olemaan vanhempia. Meillä on aikaa keskustella yhteisistä periaatteistamme, vahvistaa parisuhdettamme, pohtia toimintatapoja vauvan kanssa arjessa pärjäämiseen, miettiä uusia sisustusratkaisuja lasta ajatellen.. Ei ihmislapsen odotus turhan päiten yhdeksää kuukautta kestä.

Me tekstiilitaidenäyttelyn näytteilleasettajina ;) Vasemmalta oikealle A & HC. 

Summa summarum.. "Sateenkaarta ei voi olla olemassa ilman, että on sadetta sitä ennen"
 -Dolly Parton-

-HC-

2 kommenttia: