Lastenvalvoja

Viime viikolla A sai postia lastenvalvojalta ja kutsun tapaamiseen isyyden selvittämistä ajatellen. Olimme etukäteen miettineet, mitä lastenvalvojalle kerromme perheellistymisestämme ja mitä siitä seuraa. Valitsimme strategiaksi rehellisyyden. Olin A:n mukana tapaamisessa ja kerroimme, että pikku-E on saanut alkunsa kotona luovuttajan toimesta, joka haluaa pysyä anonyyminä mikäli se on mahdollista. Kerroimme myös, että luovuttajaan voi olla yhteydessä mikäli tilanne sitä vaatii. Lastenvalvoja kertoi meille vaihtoehdoista, jotka olivat: A vastustaa isyyden selvittämistä tai että lastenvalvoja keskeyttää isyyden selvittämisen. Lastenvalvoja oli sitä mieltä, että paras vaihtoehto on, että A vastustaa ja asia on sillä selvä. Lastenvalvoja näki meidät perheenä, ja minut lapsen tulevana juridisena vanhempana. Hänellä ei ollut huolta siitä, että lapsi jää isättömäksi tai vaille taloudellista turvaa. Lastenvalvoja oli mukava, erittäin asiallinen ja lämminhenkinen. Meiltä ei kysytty mitään epäasiallisuuksia, ja käynnistä jäi ainoastaan positiivinen mieli. Lastenvalvoja myös sanoi, että häneen voi tarvittaessa olla yhteydessä adoptioon liittyen, ja että hän mielellään jälkeenpäin kuulisi miten meidän adoptioprosessimme etenee ja koska se tulee päätökseen.

Lastenvalvojalla käynnin jälkeen uskaltauduimme koko perheen voimin testaamaan kotikaupunkimme uutta ravintolaa. Nukkuva pikku-E tietysti heräsi juuri, kun A oli saanut ruuan nenänsä alle. Niimpä pikku-E sai myös oman ravintola-annoksensa tissiä, minä söin pihvini nopeammin kuin koskaan, pilkoin A:lle ruokaa, joka haarukoi sitä imettäessään. Testailtiin myös ravintolan tuliterä hoitopöytä, jota en meinannu saada seinästä auki. Kaiken huipuksi pikku-E teki lisäbonusylläripyllärit vaippaa vaihdettaessa. Olipahan säätöä, mutta selvittiin :D Kun kaikilla oli masut täynnä, niin jaksettiin vielä käydä ruokakaupassakin. Kauppareissu meni hienosti pikku-E:n nukkuessa. Ennen huomista mummulareissua emme kuitenkaan liiku enää mihinkään :D

Adoptiopaperit meillä on myös täytettynä ja vielä odotamme liitteitä jatkoksi, niin saamme ne postiin.   Suhteellisen mukavasti tähän mennessä on asioiden hoitaminen sujunut. Raportoimme jatkosta :) Nyt katsomaan potkupalloa, kun pikku-E vielä hetken nukkuu..

-HC-

Valmistautumista tulevaan

Jos lapsen hankkiminen on naispareille haastavaa, niin on myös lapsen syntymän jälkeinen byrokratia. Olemme jo hyvissä ajoin perehtyneet siihen, mitä on luvassa ja ajattelin nyt hieman kirjoittaa siitä aiheesta kiinnostuneille tai heille jota aihe omakohtaisesti koskettaa.

Tuleva lapsemme on saanut alkunsa koti-inseminaatiolla. Luovuttajan kanssa on sovittu, ettei hän ole osallisena lapsen elämässä. Hän on ns. "anonyymi", vaikka tiedämme toki hänen henkilöllisyytensä. Tässäpä sitten onkin porkkana pureksittavaksi.. Lapsen synnyttyä lastenvalvoja tulee tiedustelemaan syntyneen lapsen isää. Tuleva äiti eli A voi vastustaa isyyden selvittämistä ja A:lla on oikeus olla selvittämättä raskauden taustoja. Perheen sisäistä adoptiota ajatellen emme kuitenkaan nää vaihtoehtona, että valheellisesti ilmoittaisimme "emme tiedä kuka hän on".. "joku satunnainen baaripano", sillä kyllähän me tiedämme mistä olemme siittiöt saaneet, kun olemme suunnitelmallisesti lapsen saattaneet alulle. Tarkoituksenamme on ilmoittaa lastenvalvojalle, että tiedämme kuka biologinen isä on, mutta emme halua isyyttä vahvistettavan. Lastenvalvojan on oltava yhteydessä luovuttajaan, jotta isyys voidaan jättää vahvistamatta ja prosessi pääsee etenemään. (Adoptiolaki 12§: on selvitettävä, ettei ole aihetta olettaa, että vanhemmuus saatettaisiin myöhemmin vahvistaa) Ristiriitaista kerrassaan, koska luovuttajan kanssa on sovittu, että hän pysyy anonyymina, eikä hän siittiöiden luovutuksen jälkeen ole osallisena elämässämme. Keskustelin luovuttajan kanssa asiasta, ja sovimme että halutessaan lastenvalvoja voi olla luovuttajaan yhteydessä ja hän pyytää ettei isyyttä vahvisteta.

Me emme A:n kanssa ole rekisteröineet parisuhdettamme, mutta teemme sen ennen lapsen syntymää, jotta voimme lapsen synnyttyä hakea perheen sisäistä adoptiota. Jos olisimme rekisteröineet parisuhteemme ennen lapsen alulle saattamista ja lapsi olisi saanut alkunsa klinikalla anonyymin luovuttajan siittiöillä olisimme välttyneet perheen sisäisen adoption kohdalla kahdeksan viikon harkinta-ajalta ja tulevalta lastenvalvoja syynäykseltä. Näillä kuitenkin mennään..

Aiomme ennen lapsen syntymää olla yhteydessä adoptioneuvontaan, ja varaamme ajan sosiaalityöntekijältä heti lapsen synnyttyä. Ennen perheen sisäisen adoption vahvistusta A tulee hakemaan  minulle lapsen oheis huoltajuutta käräjäoikeudelta vapaamuotoisella hakemuksella. Lisäksi minä haen isyysvapaata lapsen syntymästä alkaen (kaksi kuukautta ennen lapsen syntymää ilmoitettava työnantajalle) ja sosiaalityöntekijältä voin pyytää sv9- lomaketta, jolla todennetaan adoptio prosessin olevan vireillä ja saan isyysrahaa KELA:lta. Tavallisten äitiys-, vanhempainraha ja kodinhoidontuen lisäksi tulemme saamaan elatustukea. KELA maksaa elatustukea lapselle, jolla ei ole juridista isää tai vain yksi juridinen vanhempi. Kaksi juridista äitiä= elatustuki. Kaksi juridista isää= ei elatustukea. Yksi juridinen vanhempi, sukupuolella ei väliä= elatustuki. Että näin.. Tähän voisi tasa-arvovaltuutettu taas kerran tarttua. Aikamoista.

http://www.flickr.com/photos/nickhawkes/8104790430/

Saan päänsäryn jo pelkästään näiden asioiden ajattelemisesta. Onneksi asiat ovat hyvissä ajoin selvillä, eikä sitten lapsen synnyttyä tule yllätyksenä minkälaisen mankelin läpi joudumme kulkemaan ennenkuin meistä tulee juridisesti perhe. Rakastan A:ta yhtä paljon, olimme rekisteröityneitä tai emme, eikä arkemme tule siitä miksikään muuttumaan. Tulevaa lasta tulen pitämään omanani ilman minkäänlaisia papereitakin. Kaiken tämän teemme kuitenkin oikeusturvan ja sen vuoksi, että tulevaisuudessa yhteisiä asioitamme olisi helpompi hoitaa.

-HC-