keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Mammaloma alkoi!

Vihdoinkin se on valmis! Nimittäin mun gradu!! Kolmen vuoden projekti on ohi ja loppurutistus suoritettu viimeisillä voimilla. Viime yönä on nukuttu kaksi tuntia ja loput korjaukset tehty silmät ristissä, mutta ei se haittaa! Nyt on aikaa levätä. :) Voin ottaa varaslähdön mammalomaan ihan luvan kanssa ja hetken rentoutua.
HClle iso kiitos tuesta ja tsempistä! Ilman sitä en olisi jaksanut pakertaa. <3

Hyvää vappua kaikille!

-A-

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Raskausviikko 31+ ja valokuvat osa V

Kovasti sitä piti ottaa tiuhaan tahtiin kuvia raskauden kulusta. Hups vaan ja viimeksi varsinaisia odotuskuvia otettu yhdeksän viikkoa sitten. Mihin tää aika oikein menee..  Tässäpä nyt kuitenkin tuoreet kuvat ja vanhoja niin pääsee vertaamaan kasvua.

Rv 6+ & 22+
Rv 31+
Rv 6+ & 22+
Rv 31+
-HC-



perjantai 25. huhtikuuta 2014

Meidän koira

Me alotettiin maaliskuussa meidän koiruudelle (ja meille) koirakoulu. Tuolloin meillä kiskottiin hihnassa, rähistiin ohikulkeville ihmisille ja eläimille, ei tultu luokse jos ei huvittanut, hypittiin vasten, tultiin rapsuteltavaksi millon haluttiin, vieraat eivät saaneet koiralta hetken rauhaa jne..

Koira kun on pieni niin sitä tulee helposti lellittyä ja paapottua. Meiltä puuttui selkeät rajat ja sekös meidän kaikkien yhteiseloa kovasti haittasi. Päätimme tehdä asialle jotakin ja otimme yhteyttä koirakouluttajaan. Ensimmäisellä kerralla saimme ohjeita jääkauteen, emmekä huomioineet koiraa viikkoon muutoin kun ruokaa antaessa ja ulos lähtiessä. Koiramme myös testattiin ja saimme paljon lisätietoa siitä kuinka se reagoi tiettyihin asioihin ja miksi. Viikon jääkauden jälkeen saimme hihnassa kulkemisohjeet ja jo muutamien harjotuskertojen jälkeen koira kulki hihnassa vetämättä. Jääkautta lievennettiin siten, että saimme pari kertaa päivässä kumpikin rapsuttaa koiraa kun olimme itse kutsuneet sen luoksemme. 

Sitten oli luvassa rähinöintiin ja turhaan reagointiin puuttuminen. Hyvillä ohjeilla ja apukeinoilla saimme tämänkin hallintaan. Lisäksi teimme laumastakarkoitus harjoitteen, jonka tarkoituksena oli parantaa johtajuuttamme laumassamme ja parantaa luoksetuloa.

Lenkkeily on näiden viikkojen myötä  alkanut taas maistua astetta paremmin kun ei tarvitse hihnan päässä stressata mitä seuraavaksi koira keksii. Paljon on oppimista ollut itsellä. Ei turhaan sanota, että hihnan päässä on yleensä se vika. Tämän ainakin meidän tapauksessa voin hyvin pitkälti allekirjoittaa. Meillä ei ole ollut tarpeeksi tietoa ja taitoa käsitellä koiraamme.

Eilen olimme viimeistä kertaa kouluttajan luona. Kertasimme edellisiä juttuja ja kerroimme kuinka meillä menee. A ei jaksanut kävellä pitkää matkaa ja jäi katselemaan kun teimme päivän harjoituksen. Kouluttaja käski minun päästää koiran irti ja vaatimaan sitä kulkemaan tien laidassa sopivalla etäisyydellä minusta. Ajattelin että tyyppi on hullu! Minäkö päästän irti koiran joka on just ja just hihnassa hallussa, ja aiemmin jättänyt tulematta luokse. Käskin koiran odottamaan ja vapautin hihnasta. Annoin käskyn "vapaa" (ajattelin et nyt se lähti), mutta yllätyksekseni sain huomata, että koira käveli rauhalliseen tahtiin edelläni. Muutaman kerran minun piti ohjata käskyllä se kulkemaan tienlaidassa ja tämäkin onnistui! Ja kun sanoin "odota", niin Hipsteri napotti paikoillaan ja laitoin sen takaisin hihnaan. Olin todella ylpeä meistä kaikista!

Hommahan ei tähän lopu. Harjoitukset jatkuvat ja meidän pitää opituista jutuista nyt pitää kovasti kiinni. Takapakkia kun helposti tulee jos emme ole johdonmukaisia. 


Hipsteri on aina ollut kiltti ja rakastanut kaikkia, etenkin lapsia, ettei sen puolesta vauvan tulo ole jännittänyt, mutta kyllä tähän astiset tulokset entisestään antavat luottoa sille että meidän koiraperhe elämä onnistuu. Jee! :)

-HC-

torstai 24. huhtikuuta 2014

Raskauden lieveilmiöt

Kuten A edellä jo kirjoittikin on meillä ollut blogin suhteen hieman hiljaista. Muuten onkin hässäkkää riittänyt. Aika on kulunut kuin siivillä ja raskausviikkoja on täynnä 30+. Vauvan syntymä alkaa olla jo yllättävän lähellä. Välillä sitä odottaa malttamattomana ja toisina hetkinä sitä on huvittuneen hämmentynyt "Tuleeks meille ihan oikeesti kohta vauva?"

A tuntee paisuneensa suureksi, hänen on vaikea laittaa sukkia ja kenkiä jalkaan, kävelymatkojen pituus väsymättä on muutamia satoja metrejä, kotityöt uuvuttavat.. Minusta A:n vatsa on pyöristynyt kauniisti eikä hän näytä silmissäni paisuneelta. Tuo pyöristyminen nyt vain kuuluu osaksi raskautta. A:lle tämä on ehkä hämmentävää, koska hän on aina ollu melko pikkuinen. Hieman huvituin tässä eräänä iltana, kun A koitti laittaa jalkaansa shortsit jotka olivat isot ennen raskautta. Jäivät reisistä kinnaamaan. Jännä.. Ne kun menisivät 5.luokkalaiselle normaalipainoiselle tyttölapselle x) 

A:n liikkuminen on hidasta ja ajoittain vaivalloista. Minun on pitänyt lyhentää omaa askeltani jos kuljemme yhdessä. Olen koittanut ulkoiluttaa koiraamme aiempaa enemmän ettei A:n tarvitsisi niin paljoa. Kokonaan en vastuuta lenkityksestä tule ottamaan, sillä on hyvä kaikesta huolimatta näyttää nenäänsä pihalla. A ei pidä siitä (riippuu toki päivästä kuinka paljon sietää vitsailuani), että nimitän häntä leikkimielisesti lylleröksi. Minusta kun tuommonen hidas vaappuminen on lyllertämistä :D 

A ei itse sitä myönnä, mutta mielialan vaihtelut myös ilostuttavat elämäämme. Välillä A on tosi hyvällä tuulella, ja toisinaan huonolla eikä tuolloin mikään auta parantamaan oloa. Telkkaria katsellessa A liikuttuu entistä useammin, ja tiedän jo milloin katsoa, että nytkö itketään.

Vierestä on ikävä seurata kun toinen tuskailee raskauden tuomien lieveilmiöiden ja kipujen kanssa. Mieluusti ottaisin niistä puolet kannettavakseni, vaikka varsinaisesti raskaana en haluakaan olla. A:lla oli kovat odotukset raskautta ajatellen. Hän ajatteli raskauden sopivan hänelle ja hehkuvansa koko odotusajan lävitse. Näin ei kuitenkaan ollutkaan, mutta mitäpä A ei tulevan lapsemme vuoksi tekisi.

Mielelläni teen ja otan vastuuta kotimme töistä suurimmaksi osaksi, kun A ei enää pysty tai jaksa. En kuitenkaan kiellä, ettei välillä ottaisi päähän. Toisinaan tulee mieleen ajatuksia "kumpa saisin entisen vaimoni takaisin" :D 

-HC-

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Hengissä ollaan, ainakin melkein!

Anteeksi blogihiljaisuus! Täällä ollaan aherrettu gradua ja lomailtu pääsiäisenä. Kävi nimittäin niin, että mun päänvaivaa muutenkin aiheuttaneelle lopputyölle kävi vähän ohraisesti. Saimme palautettua siitä netin varmuuskopiosta kuukausi aiemmin tallennetut tiedot, mutta paljon meni kankkulan kaivoon. Tässä on nyt sitten mennyt pari viikkoa pää punaisena koneella istuen ja naputellen menetettyjä ja uusia sivuja. Kovasti olisi tarkoitus nyt tämä kohta palauttaa, mutta vielä on kirjoitettavaa ja viimeisteltävää, ennenkuin se menee läpi tarkastuksesta.

Aherrus alkoi mennä jo vähän yli, kun heräsin työtäni joka yö neljältä miettimään, enkä sen jälkeen enää nukkunut.  Laihduin kaksi kiloa tässä stressissäni. Pienillä ja katkonaisilla unilla kirjoitin viikossa noin 40 sivua gradua. Kuka on koskaan yliopistossa opiskellut tietää kuinka hurja määrä se on.. Viime torstaina HC laittoi minut (ja itsensä) pääsiäiseksi pakkolomalle ja se teki meille molemmille todella hyvää. Olimme minun vanhempieni luona kyläilemässä ja samalla reissulla kävimme pyytämässä lapsellemme lisää ihania kummeja! <3


Massukka on kavanut aivan valtavasti ja harmittaa kovasti, ettei tässä hässäkässä ole kerennyt mitään ikuistamaan. Palaamme astialle kunhan tämä gradusuo tässä helpottaa!

-A-

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Ikioma perheeni

Tänään tipahti postiluukusta tilaamani lastenkirja, jonka pääteemana on sateenkaariperheessä eläminen. Ikioma perheeni kirjan ovat kirjoittaneet Tittamari Marttinen ja Aiju Salminen.

Kirja on kivasti ja ajatuksella kirjoitettu. Kuvitus tuo myös oman kivan lisänsä kirjaan. On mukava, että tulevaisuudessa voin lukea tyttärellemme kirjaa, jossa on peilattavaa pienokaisemme omaan elämään edes jollakin tavalla.



Muutama lainaus kirjasta:

" Äiti ja mama ovat asuneet yhdessä pitkään, ja toivon, että he menevät joskus naimisiin. Iltaisin mietin, pukeutuvatko molemmat heistä häissä valkoisiin hörselömekkoihin vaiko sittenkin juhlallisiin mustiin housupukuihin. Ehkä toinen pukeutuu valkoiseen ja toinen mustaan, sellaisia pareja on ainakin hääkakkuhen muovikoristeissa." 

"Äiti ja mama rakastavat toisiaan. Ja hauskinta on, että he molemmat rakastavat minua. Ihan hurjasti! He olivat olleet yhdessä monta vuotta, ja sitten.. he halusivat lapsen!

He eivät koskaan unohda sanoa, että minä olen parasta, mitä he tietävät, toistensa lisäksi tietysti.

- Parempaa kuin sima ja munkit? minä kysyn.
- Paljon parempaa, äiti sanoo.

- Parempaa kuin koripallo ja jalkapallo yhteensä? minä kysyn.
- Paljon parempaa, mama vahvistaa.

- Parempaa kuin retki autiolle saarelle?
- Paljon parempaa.

- Parempaa kuin valtameripurjehdus?
- Paljon parempaa.

- Parempaa kuin matka maailman ympäri.
- Paljon parempaa.

Se on paljon sanottu, sillä me kaikki kolme haaveilemma matkasta maailman ympäri. Joskus me vielä toteutamme sen. Mama sanoo aina, että ihmisen sydän on siellä, missä ovat hänen rakkaimpansa. Meillä on hauskaa, kun olemme yhdessä, olimmepa missä päin maailmaa tahansa.

Meidän perhettä kutsutaan sateenkaariperheeksi. Se on minusta kaunis sana. Se tuo mieleen kaikki värit ja siitä sanasta tulee iloiseksi."

Kirjassa kerrotaan Kuun olevan lahjalapsi.  Kuinka munasolu on tarvinnut kaverikseen siittiösolun, ja kuinka tuntematon mies on luovuttanut siittiösoluja sairaalassa ja lääkäri on laittanut solut kohtuun kasvamaan. Asia on kirjassa kerrottu kauniisti ja niin, että lapsi sen kykenee ymmärtämään.

Lisäksi kirjassa esiintyy myös muita erilaisia perheitä. Perhe jossa onkin kaksi isää (Antti ja Vesa). Isät ovat saaneet lapsensa Kimin Kuun äidin avulla. Kim on siis Kuun veli. Nämä kaksi erillistä perhettä muodostavat vielä yhdessä apilaperheenkin. Lisäksi Kuun kummi on transseksuaali. Asia on myös erittäin hyvin selitetty kirjassa. Lapset eivät osaa sillä tavalla kyseenalaistaa asioita kuin me aikuiset, ja harvoin pitävät asioita outoina elleivät aikuiset sitä heille niin markkinoi. Usein myös kaikki omaan kotiin liittyvä on lapsen mielestä normaalia, ja muualla sitten hieman erilaista mikäli eroavaisuuksia löytyy.

Lainaus kirjasta:

"Joskus kaverit kysyvät minulta, miltä tuntuu, kun minulla on kaksi äitiä. Minusta se on ihan tavallista. Äiti ja mama ovat minun perheeni. Samat kaverit kysyvät, miltä tuntuu, kun ei ole isää. Mutta se on ihan puppua. Minulla on se isä, joka antoi lahjaksi vauvansiemenen, josta mama kasvatti minut vatsassaan. En tunne sitä isää, mutta ei se minua harmita. Kun tarvitsen oikein hurjasti isäseuraa, menen Kimin luo ja juttelen hänen isiensä kanssa, jommankumman tai molempien. Minusta on kiva hieroa poskeani Vesan paaransänkeä vasten. Se pistelee ja kutittaa. Vesa puhelee minun kanssani aina ihan vakavana, mutta Antin jutuille minun on pakko nauraa täyttä kurkkua. En tiedä, milloin Antti on tosissaan ja milloin hän yrittää juksata minua. Joskus Kim ja minä leikimme kampaajaa ja teemme Antille hienoja kampauksia. Antti sanoo, että olen maailman paras Kuu. Se ei ainakaan ole juksua. Kerran eräs poika ilkkui minua siitä, että minun perheeni on erilainen kuin hänen perheensä. Ihmettelin, mitä ilkkumista siinä on. Minä rakastan ikiomaa perhettäni, mutta minusta on kivaa se, että kavereiden perheet on toisenlaisia. Jollakin on yksi äiti tai yksi isä, joillakin yksi molempia, jollakin on isä tai äitipuoli tai äiti ja äidin poikakaveri... Olisi kummallista, jos kaikkien perheet olisivat samanlaisia. Emmehän me ihmisetkään ole."

Kirjassa on ehkä yhdelle kertaa mielestäni lapselle liikaa sulateltavaa. Riippuen toki minkä ikäiselle lapselle kirjaa lukee. Silti voin suositella kirjaa ihan jokaiseen perheeseen, oli sitten kunkin ikioma perhe minkälainen tahansa. Kirjan voi halutessaan ostaa Sateenkaariperheet ry:ltä.




Takakannen teksti:

" Kuu elää sateenkaariperheessä. Sana on hänestä kaunis ja värikäs, niin kuin on taivaalle ilmestyvä sateenkaarikin. Hänellä on kaksi äitiä, jotka rakastavat ihan hurjasti häntä ja toisiaan. 

Tänään Kuu viettää syntymäpäiväänsä. Hän lähtee äitien kanssa retkelle. Mukaan tulevat myös paras ystävä Kim sekä kummi Niki, jonka kanssa voi jutella mistä tahansa asiasta. Päivään mahtuu monta iloista yllätystä!

Kirjassa kerrotaan lämpimästi erilaisista perhemuodoisa. Ikioma perhe on lapselle maailman tärkein asia!"

-HC-

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Peitto vauvalle

Yhteinen projektimme on saatu päätökseen! :) Me halusimme tehdä vauvalle jotain itse. Jotain jota voisimme käyttää, mutta antaa sitten myöhemmin lapselle muistoksi.

Tällainen siitä tuli!

Valitsimme ensin yhdessä virkkausmallin. Paju -niminen ruutu löytyi Jan Eatonin kirjasta 200 virkattua ruutua. Seuraavaksi valitsimme puuvilaiset langat ja sävyjen valitsemisessa menikin hetki kaupassa päätä hieroen. :D

Sitten alkoikin se helpoin osuus. ;)  Piti opettaa HC virkkaamaan. Se sujui yllättävän helposti ja meidän tilkkuja ei pysty peitosta erottamaan toisistaan. Yhteensä teimme 54 ruutua! Loppua kohdin alkoi jo työ hiukan puuduttamaan, kun malli oli ja pysyi samana. Virkkasin vielä pienen reunuksen peitolle. Kelpaa meidän tytön kyllä tähän kääriä. :)

Äideiltä rakkaudella tehtynä. <3

-A-

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Mamman muuttuneet mitat

Raskaus on muuttanut kehoa rajummin kuin odotin. En oikein ees tiedä mitä odotin.. Että pyöristyisin vain nätisti hiukan masusta? :D

Nyt mennään viikolla 27+

Kiloja on tullut lisää kymmenen. Se tuntuu minusta isolta luvulta, enkä ole milloinkaan painanut näin paljon. Raskautta on vielä kolmannes edessä, eikä lapsemmekaan paina vasta kuin noin kilon verran. Vaatekoko on muuttunut selvästi isommaksi ja useat raskaushousut tai -paidatkaan eivät enää minulle mahdu. Omista vanhoista vaatteista mahtuvat ainoastaan sukat, kengät ja jotkin yöpaidat. Helpointa on olla mammasukkahousuissa ja trikoomekossa.

Katselimme tässä yhtenä iltana vanhoja valokuvia. HC siinä viattomasti tokaisi, että on sinulle poskiinkin vähän lisää tullut. Minä siihen, että ONKO?! Sain vastaukseksi, että luulitko, ettei kymmenen kiloa näy myös naamassa.. No niimpä..

Rinnanympärys on kasvanut yli 10 cm ja kuppikoko ainakin kirjaimen, ellei kaksi. Vyötärö on odotetusti kasvanut hurjasti 70cm-> 102cm. Lantiokin on leventynyt.



Ihan jännäksi käy, millaisiin mittoihin tässä vielä venytään. ;) Suunnittelin jo kesämekkoa lakanasta, johon leikataan reikä keskelle pääaukoksi. :D

-A-