Jännän äärellä..

A:n kuukautiset eivät ole vieläkään alkaneet. Tänään raskaustestiin ilmestyi haalean haalea viiva, jollaista ei ole aiempiin testeihin ilmestynyt. Jännitys siis jatkuu, sillä tuosta nyt ei ota minkäänlaista tolkkua.. Voihan tämä olla jokin optinen harha kun toiveikkuus kasvaa :D

Nyt olemme pakkaamassa ja pian pitäisi lähteä ajamaan monta sataa kilometriä, sillä luvassa on mökkiviikonloppu kolmen ystäväperheen kesken. Yksi raskaustesti lähtee mukaan, jonka A tekee sitten mökillä jos eivät menkat siellä sitten ala. Emmehän me sunnuntai iltaan kestä odottaa x)

Tässä tapauksessa toivoa on niin kauan kuin menkat pysyvät poissa! Hyvää viikonloppua kaikille :)

-HC-

Outo olo

Tänään olisi pitänyt alkaa mun menkat. Viisi päivää sitten olisi pitänyt alkaa tuhruvuoto (välillä näytti jo siltä, että alkaa). Tänään on vihlonut hyvin kipeästi mahaan, mutta olen myös voinut pahoin.

Tein raskaustestin, joka näytti negatiivista.

En oikein tiedä mitä ajatella. On raskausoireita, mutta myös menkat tulee- oireita.

Ei auta kun odotella ja odottavan aikahan on PITKÄ.

-A-

Mua jännittää!! :)

-HC-

Napakymppi?

Viikonloppu alkaa hiljalleen taittua kohti uutta alkavaa viikkoa. Meillä eletään kuin huomaamatta kahden viikon sykleissä. On aika inseminaation jälkeen ja aika menkkojen jälkeen. Nyt kolmas kierros menossa. Ollaan osattu suhtautua lapsenhankintaan jokseenkin järkevästi, eikä kahden ensimmäisen kerran epäonnistuminen ole vienyt mattoa jalkojemme alta. Ajatukset ovat olleet alusta asti siinä, että tähän saattaa mennä aikaa ja mitä pikemmin raskaus onnistuu niin sitä onnekkaampia olemme. A kirjoitti aiemmin ettei hänellä ole suuria odotuksia tälle kierrolle, itselläni tunne on tällä kertaa erilainen. En tiedä miksi, mutta näin on. Saapi nähdä kuinka tällä kertaa käy..

Napakymppikö?

-HC-

Onnenkalu

Mun vanhemmat oli kesällä lomamatkalla Roomassa ja saimme tuliaisiksi Italialaista pastaa pussillisen. Pussi sisälsi eri mallisia ja värisiä pastoja, ja sisältöä tarkemmin tarkasteltuamme huomasimme pussissa olevan myös peniksen mallisia pastoja. Huvituimme, että onpa äiti nyt osannut pussin valita. Tällä viikolla A korkkasi pussin ja laittoi ne lasipurkkiin esille, kuitenkin poimien penis-pastat pois. Näin ollen niitä jäi pieni kulhollinen ja A teki niistä itselleen ruokaa, ja itse kun välttelen toisinaan hiilareita niin jätin syömättä. A kuitenkin antoi minulle yhden kuivan penis pastan ja naureskeli että tässä vähän sullekin. Tuo pasta sitten pyöri keittiön pöydällä useamman päivän, kunnes eilen.. Ovikello soi ja luovuttaja oli puoli tuntia etuajassa. Huomasin pastan keittiön pöydällä, kaappasin sen taskuuni ja menin avaamaan ovea.

Kun olimme suorittaneet inseminaation näytin A:lle mitä taskustani löytyi. Todellinen onnenkalu. Koomisuutta ei vauvantekopuuhistakaan puutu :D 

-HC-

Vikat kännit

En ole koskaan ollut alkoholin suurkuluttaja. Ennemin se, jolle riittää yksi viinilasi ja sekin saa jo hihittelemään ja posket punaisiksi. Vauvaprokkiksen aikana olen kuitenkin huomannut itsessäni uusia piirteitä. Laskeskelimme tuossa aamulla naureskellen, että olen ennen jokaista tulevaa inseminaatiota ottanut viinihiprakat. (Sisäinen kukkahattutätini kolkuttaa omatuntoani :D)

Lauantaina olimme ystäviemme syysjuhlissa ja mulla oli ainakin mukavaa! HC oli kuskina ja jostain syystä vähemmän hilpeä.. (heh) Tällaiset prinsessakännit ovat aika viattomia. Kotona oltiin varmaan ennen yhtätoista, viinipullo tyhjä ja rakkaille ystäville lähetetty sydän viestejä..

En ole koskaan ollut mikään baari-ihminen, jokusessa opiskelijapippaloissa tuli kyllä varsinkin opintojen alkuaikoina käytyä. Mistä siis yht'äkkiä tulee tälläinen tarve olla kerran vielä humalassa?!



Sanokaa nyt, että en ole ainut outo? :D

-Jäsen A-

Suuri salaisuus

Vauvaprojektin alussa kaikki joutuvat pohtimaan sitä, kenelle kaikille siitä haluaa tiedottaa. Me emme ole halunneet puhua tästä vielä oikein kenellekkään. Kahdelle naisparille olemme asian kertoneet, koska hekin ovat samassa tilanteessa. Tuntui tärkeältä saada kertoa edes jollekin. Puhua luovutajan etsinnästä ja varokeinoista, suunnitelmista ja tunteista.

Ajattelimme kertoa lähimmille ystäville jos ja toivottavasti kun tärppää. Vanhemmille ja sisaruksille kolmen kuukauden tienoilla. Muille sitten myöhemmin.

Pää syy miksi emme halunneet jakaa vauvailu-uutisia lähipiirille on ehkä pelko ja yksityisyyden menetys. Halu pitää tämä meidän kahden tärkeimpänä asiana. En epäile yhtään, etteivätkö lähimmät ja rakkaimmat ystävämme osaisi olla tukenamme kävi miten kävi. Kuitenkin muiden kysymyksiin vastaaminen tuntui liian henkilökohtaiselta ja kuormittavalta ajatukselta. Etenkin halusin suojautua mielipahalta. Kysymykset ja kyseenalaistaminen koti-inseminaatiosta tuntemattomalta luovuttajalta ovat herkkä aihe. Lähipiiriimme kuuluu pelkästään heteropariskuntia, joten hyväntahtoisilta kysymyksiltä ei voi välttyä. Yrittäminen jo itsellään on niin stressaavaa, että haluan vastata noihin kysymyksiin vasta raskaustestin näytettyä plussaa. Lisäksi muiden utelu plussaamisesta ei houkuttele. Riittää jo, että itse pettyy.

Asiasta kertominen jännittää paljon! Olin jo haaveillut kuinka ihana olisi jouluna paljastaa yllätys.. Mutta se saa odottaa. Toisaalta se on maailman ihanin asia kertoa, toisaalta se tuo mukanaan muutamia vaikeuksia.

Ei ole kauaa siitä kun eräs pitkäaikainen ystäväni otti puheeksi, että:
"En muuten käynyt allekirjoittamassa sitä lakijuttua minkä laitoit." (Tahdon2013)
Samalla kävi selväksi myös miksi ei.. Vaikka hänellä ei ole mitään meidän parisuhdetta vastaan ja hän tulee HC:n kanssa toimeen loistavasti, hän ei ole varma onko oikein lapsen kannalta kasvaa kaltaisessamme perheessä..
"Et kai loukkaantunut?"
Vastasin: "En........ "
HC kysyi myöhemmin miksi valehtelin.
Olen kai liian kiltti.

Toinen, joka minua mietityttää on rakas mummoni. Hän on vanhankansan ihminen, joka on elänyt aivan erilaisessa maailmassa kun minä. Homous on asia josta ei puhuta. Presidentin vaaleissa hän puisteli päätään ja sanoi, että on se outoa on. Mummolle me olemme kämpiksiä. Ajattelin, että mummo kyllä asian joskus hoksaa, jos sen haluaa nähdä. Jos ei, ei hänen ole pakko. Asian tekee kiusalliseksi vain ajoittaiset kysymykset: "Jokos sinulla on uusi poikaystävä?" Kuitenkin raskaus on sellainen asia josta haluaisin mummolleni kertoa. Mutta auta armias, kun tulee se aika kun yritän selittää mummolle mitä tarkoittaa inseminaatio...  ja että lapsella ei ole isää.. Apua :D

Miten te toimitte? Kelle kerroitte ensimmäisenä?

-Jäsen A-

Fiiliksiä

A:n ensimmäisen ovulaation yllätettyä meidät ja inseminaatio kerran hupaisuudesta selvittyämme alkoi odottelu.. Sisimmässä kyti kutkuttava tunne siitä, että mitä jos onnistaakin eka kerralla. Järki sanoi, että näin tuskin tulee käymään ellei todella ole tuuria matkassa. Olin henkisesti varmaankin enemmän valmistunut siihen ettei onnista kuin siihen että plussaisimme. Näin ollen maailma ei kaatunut kun A:n menkat alkoivat.

Toinen inseminaatio kerta oli paljon helpompi, jännitys uudesta asiasta oli tiessään ja tiesin mitä tehdä, ja että taas odoteltaisiin.. Ja taas ne menkat tulivat. Seuraavaa ovulaatiota siis odotellessa niin kuin A jo aiemmin kirjoittikin.

Useat hetero parit yrittävät vuosia lasta, ja toisille ei lapsia syystä tai toisesta koskaan siunaudu.  Meillä ei kahden yrityksen jälkeen siis ole syytä vaipua epätoivoon, vaikkakin A jo ehti epäillä olevansa jotenkin viallinen, höpsö <3. Ajatukset on pidettävä positiivisina ja oltava stressaamatta asiasta, koska se ei ainakaan edistä asiaa millään tavalla.

Hassua on ajatella kuinka pienestä hedelmöittyminen on kiinni.. Kuinka kauan munasolu pysyy hedelmöittymiskykyisenä ovuloidessa, kuinka siittiöt uivat kohti määränpäätä.. ja pääsevätkö koskaan perille. Jokaista kuukautiskiertoa kohden kun raskautumisen mahdollisuus on 20% luokkaa. Se että joku Pirkko (Sori Pirkot!) bailu illan jälkeen eksyy jonkun Jorkan kämpille sekstailemaan ja pädäm lapsi saa alkunsa, eikä Pirkko edes tahdo lasta tuntuu hieman epäreilulta siihen verrattuna kuinka me naisparit laskemme ja suunnitelmme kaiken hyvin tarkkaan. Nallekarkkeja ei jaeta tasan.

-HC-

Kalenterin orja

Olen ollut aina ihastunut kalentereihin. Meillä opettajapiireissä tämä on ihan normaalia..
Nyt kuitenkin tämä kuukautiskierron laskeminen ja omien tuntemusten seurailu on tehnyt kalenterin tuijottelusta piinallista. Menkat alkaa, menkat loppuu, ovulaation testaus alkaa, ovulaatio-oireet, ovulaatio, menkka oireet alkaa, menkat alkaa...

Me aloitimme koti-inseminaatiot elokuussa. Olin tientenkin laskenut kaikilla mahdollisilla nettilaskureilla hedelmällisiä päiviä. HC jopa latasi iPhoneensa sovelluksen, jolla tätä olisi helppo määrittää. Useimmat noista laskureista antavat kuukautiskierron pituuden mukaan noin kierron puoliväliin sijoittuvan päivän. Me olimme laskeskelleet eri laskurien mukaan, että ovulaatiio olisi joskus 18-20.8. Sovimme, että aloitan ovun testaamisen 15. päivä.

Yllätys olikin suuri kun ovutesti näytti kahta viivaa heti ensimmäisenä päivänä!!  Eli siis kierron 12. päivänä. Shit, mitäs nyt tehdään?  HC soitti puhelun luovuttajalle, joka kertoi olevansa kiireinen. Onneksi rakkaani ehdotti, että ajaisimme luovutajan suunnalle. Näin pikatapaaminen onnistui. Olimme jo suunnitelleet, miten tämä operaatio onnistuu autossa. Minä etsin Google mapsin street wiewistä sopivan hiljaisen kadun pätkän (ei mikään helppo tehtävä pääkaupungissamme). Varasimme mukaan vilttejä, hygieniapyyhkeitä, nenäliinoja ja tietysti purkin ja ruiskun. Laitoin päälle hameen, ettei autossa tarvitse sen enempää strippailla.

Ensimmäinen kerta jännitti, mutta onneksi olimme jo nähneet luovuttajan, joten se puoli ei enää huolettanut. Tämä olikin ollut oikein ihana ja varannut meille kerrostalon alakerrassa sijaitsevan kerhohuoneen. Olin helpottunut, ettei tarvinnut autossa säätää.. Kerhohuone oli ennemminkin varasto, mutta tarpeeksi siisti ja sen sohvalle levitimme viltin minua varten.

Olemme kummatkin olleet joskus aiemmin heterosuhteessa, mutta silti meille tuli yllätyksenä kuinka pahalle purkin sisältö tuoksui. Huhhuh... Sai siinä hetken keräillä itseään, ettei huonovointisuus yllättänyt.

Hommat hoidettuamme odottelimme noin 45 minuuttia minä jalat kohti kattoa ja naureskelimme vieressä tojottavalle grillille ja kottikärryille.  Tämän jälkeen toivoimme, että meidän pieni "kerholaisemme" olisi päässyt turvallisesti perille ja siivosimme jälkemme.


Seuraavana päivänä luovuttaja kävi meidän kotona. Joimme kahvit alkuun ja hommansa hoidettuaan luovuttaja läksi ja jätti meidät omiin puuhiimme.

Ensimmäisen kierron aikana kuvittelin kokoajan olevani raskaana. Pettymys olikin suuri kun mekat alkoivat. Tirautin itkut ostoskeskuksen rullaportaissa ja HC viisaasti minua lohdutti, ettei yrittäville heteroillekkaan ekalla kerralla tärppää. Ainakaan yleensä. Tiesinhän minä sen..

Toisella kerralla osasimme odottaa aikaista ovulaatiota ja aloitimme testauksen hyvissä ajoin. Tällä kertaa testi näytti plussaa kierron 10. päivänä. Luovuttaja kävi meillä silloin ja seuraavana päivänä myös.

Ja tänään ne taas alkoi, perhanan MENKAT.. Kyllähän minä niitä jo osasin odottaa, minulla kun alkaa tiputteluvuoto jo yleensä n. kuusi päivää etukäteen.. Silti sitä viimeiseen asti haluaa toivoa, että jospa ei kuitenkaan..

-Jäsen A-