Viikonloppu + Äitienpäivä

Tälle viikonlopulle mahtui kyllä vähän liikaa kaikkea. Olin odottanut Euroviisuja kovasti, piirtänyt arvostelulomakkeita ja ostanut herkkuja. Perjantaina HCllä oli tiedossa pitkään odotettu tapaaminen vanhojen opiskeluystävien kanssa. Olin hiukan kateellinen ihanasta illasta ystävien kanssa, koska omat lähimmät ystäväni ovat kaukana ja käymme muutoinkin vain harvoin ulkona syömässä. HCllä oli hauska ja rentouttava ilta kyllä ihan ansaitusti! :)

Perjantaina soitti sitten myös HCn 13-v. sisko, voisiko hän tulla meille koko viikonlopuksi kylään. No mehän tietysti lupasimme. Olin hänen kanssaan kahdestaan perjantai-illan ja lauantai päivää, kun HC oli kavereiden luona auttamassa remonttihommissa. Viihdyn tytön kanssa hyvin ja meillä on hauskaa tekemistä ja pelailua. Huomasin kuitenkin, että raskauden tuoman jaksamistason laskun myötä ärsytyskynnykseni teinijutuille on huomattavasti madaltunut :D Ei tullut nukuttua päikkäreitä ja illat venyivät viisujen myötä ja muutoinkin.

Lauantaihin toi lisädraamaa se, ettei meille ollut käynyt mielessäkään, että teini ei saisi katsoa viisuja myöhäisen esitysajan vuoksi. Nukkumaanmenoajasta neuvoteltiin moneen otteeseen kotipuolen kanssa ja kotiinlaittamistakin jo vilauteltiin. Noh, kaikki hyvin kuitenkin. Illalla parkkeerasimme lomakkeidemme ja tarkasti jaettujen herkkujemme kanssa sohvalle vieretysten. Annoimme pisteitä ja arvuuttelimme kymmenen parhaan joukkoa. Ilta sujui hyvin yhtä teinille soitettua kasvatuskeskustelua lukuunottamatta. Paras esitys voitti ja saimme kaikki yhtä monta maata oikein Top 10:n joukkoon. (HC leijui tästä pitkään, koska mun pitäisi viisufanina olla muka parempi ennustaja :D)

Sunnuntaina aamulla heräsin (yllätys yllätys) vessahätään ja takaisin sänkyyn kömpiessäni huomasin ihmeekseni, että myös HC on hereillä (oikeasti yllätys). Hän kaivoi tyynynsä alta paketin ja toivotti hyvää äitienpäivää. Olin aivan puulla päähän lyöty. Aivan ihana ja romanttinen ele ja koskettava kortti saivat aikaan onnen itkut heti aamusta. <3 <3 Sain lahjaksi hauskasti kirjoitetun kirjan Vuoden mutsi. Olen kiukutellut HClle koko viikon tukalan oloni takia ja en olisi ehkä lahjoja ansainnut. Aivan paras aamuyllätys, jonka tulen kyllä muistamaan ikuisesti. Ensivuonna äitienpäivänä meitä on jo kolme! <3

Aamupalan jälkeen pakkasimme koiran takakonttiin, teinin takapenkille ja suuntasimme HCn vanhemmille. Olimme luvanneet laittaa ruokaa koko yhdeksälle hengelle (HCn perhe + puolisot), ettei päivänsankarin tarvitsisi viettää aikaansa hellan ääressä. Takana oli voimia vienyt vähäuninen viikonloppu, joten  iso ja äänekäs porukka oli vaativaa seuraa.  Pelasimme koko porukalla peliä Emännät vs. isännät. Säännöistä tuli kinaa vähän väliä, ja hermoja kiristi esimerkiksi se, että joidenkin mielestä HCn olisi pitänyt olla isäntäjoukkueessa!?! Muutoinkin äitienpäiväruokailun lomassa esitetyt terävät kysymykset, mm. miksen voi pakottaa HCtä olemaan leikkaamatta tukkaansa, koska hänellä voisi olla pitkä kaunis tukka, olivat hiukan kiusallisia. (HCllä on ollut koko lapsuuden ja nuoruuden pitkä ja paksu tukka, jonka hän leikkasi lyhyeksi pari vuotta sitten) Päivään mahtui myös muutamia muita mielensäpahoituksia ja mielensäpahoittajia. (Hoh hoijaa) Olipahan taas vierailu.

Oma koti oli illalla ihanan rauhallinen ja hiljainen. Vain oma rakas vieressä. Meillä on toisemme ja yhdessä meidän ei tarvitse kokoajan selittää itseämme tai valintojamme. Me olemme me ja kasvamme kohta yhdellä. <3

-A-

Kotona taas

Perhe-elämäsimulaattorimme sai eilen päätöksen, kun vanhempani palasivat lomalta. Oli varsin mukava viikko teinien kanssa ja ilo jakaa arkea heidän kanssaan. Kotiin oli kuitenkin kiva palata, ja tänään ollaan otettu rennosti.

Äiti ja isä olivat ruskettuineita, levänneitä ja hyvällä tuulella. Oli kiva huomata, että viikko oli tehnyt heille terää. Äidillä oli ainakin ollut meitä kaikkia kova ikävä, kun heti halasi kaikki A:ta ja siskon poikaystävää myöden. Saatiin myös tuliaisia! :) Itse sain t-paidan ja hajuvettä. A sai kesämekon ja suklaata. Yhteiseksi tuliaiseksi saimme AloeVera voidetta, jolla voidaan A:n vatsaakin sitten rasvata, ettei raskausarpia tulisi. Vauva sai mummolta ja papalta tuomisina t-paidan, mokkasiinit ja tutin. Tekstipaidoista en itse juuri perusta, mutta tuo paita oli mielestäni todella hellyyttävä.

-HC-

Muutama sana avoimuudesta

Olen ollut äitini pyynnöstä kertomatta homoudestani joillekin sukulaisilleni. Se ei sinällään ole ollut vaikeaa, koska ne sukulaiset joiden kanssa olen tekemisissä muutoinkin asian toki ovat tienneet. Joitakin viikkoja sitten äitini sanoi, että voisin kummitädilleni kertoa, jotta hänenkin on sitten helpompi asiasta hänen kanssaan keskustella. Soitin kummitädilleni, ja kerroin mitä elämääni todella kuuluu. Oli tosi hieno kuulla kuinka hän oli aidosti onnellinen puolestani siitä, että olen löytänyt itseni ja A:n kaltaisen puolison. Eikä hän tyhmä ole ollut, toki Facebookista asian aiemmin jo huomannut. Fiksuna ihmisenä antanut äidilleni aikaa asian käsittelyyn, eikä ole tieten tahtoen ottanut puheeksi.

Nyt viikonloppuna äiti laittoi viestin, että voiko hän kertoa mummolleni (isän äiti, ainoa elossa oleva isovanhempani). Toki suostuin. Eikä mennyt kauaa kun puhelin piippasi onnittelu- viestiä tädiltäni ja mummolta. Mummo oli hihkunut "ihanaa, ihanaa!!" ja päästänyt liikutus itkunkin.

On uskomatonta ajatella millaisen matkan sitä itse on tehnyt tämän avoimuus asian kanssa ja kuinka myös läheiset ovat siihen osallistuneet. Nyt ei ole enää ihmisiä, joilta pitäisi "salailla" kuinka omaa elämäänsä elää ja kenen kanssa sitä jakaa. Helpottavaa kerrassaan. :)

-HC-

Ikimuistoinen perjantai osa II

Naimisiin menon lisäksi perjantaihimme sisältyi muitakin hienoja juttuja. Maistraatista lähdettyämme menimme sairaalalle, jossa minulla oli fysioterapeutin kontrolli. Selkä on ollut nyt paljon parempi ja olen edistynyt kuntoutuksessa. Fysioterapeutti oli hieman ihmeissään kuinka paljon joulukuulta tilanteen kanssa ollaan menty eteenpäin. Sain taas uusia neuvoja ja lisäharjotteita. Seuraava kontrolli vasta toukokuussa. Haave ensi syksyksi pelikentille paluusta saattaa hyvinkin käydä toteen.

Fysioterapian jälkeen kävimme aikaa tappaaksemme Lastentarvikkeessa ihmettelemässä. Palasimme sairaalalle tunnin kuluttua sillä meillä oli ultra. Rv 20 ultra ja pikkuisellamme oli kaikki hyvin. A:n toivomuksesta tiedustelimme sukupuolta, mutta pikkuinen istui jalat ristissä ja napanuora vielä jalkojensa välissä. Se jäi sitten yllätykseksi synnytykseen saakka.

Ultrasta päästyämme menimme hienoa päivää juhlistaaksemme ulos syömään. Kävimme samassa ravintolassa kuin kihlapäivänämme. Ehkä siitä tulee meidän "vakipaikkamme".

Iltapäivälle oli vielä ohjelmoitu kummityttöni perheen luona vierailu. Kahvittelimme ja vaihdoimme kuulumisia. Kummityttöni äiti oli ostanut meille tuttavaltaan hienon leikkikaari/matto setin, imetystyynyn ja kassillisen kivan näkösiä, hyväkuntoisia vaatteita. Olimme enemmän kuin kiitollisia! Samalla käynnillä saimme kysytyksi kummityttöni isosiskolta, joka on paras ystäväni (olemme tunteneet koko ikämme, hän on syntynyt päivän myöhemmin kuin minä), tahtoisiko hän tulla lapsemme kummiksi. Hän ilahtui pyynnöstä ja suostui! <3

Illalla kotona kirjoitin A:n vanhemmille sekä omilleni kirjeen lapsen puolesta ja liitin sähköpostiin myös videon.

Hei Mummi & Pappa!

Tänään olen 19 viikkoa ja kuusi päivää vanha. Äiti ja äippä pääsivät
kurkistamaan kuinka minulla polskii yksiössäni. Sormia ja varpaita
löytyy oikea määrä, sydän sykkii vahvasti ja muutoinkin kaikki on kuten
kuuluukin olla. Olen jo yli 20 senttiä pitkä ja painan kätilön kertoman mukaan
303g. Olin rauhallinen ja otin iisisti, kun muut ihastelivat minua ruudulta.
Tiesinhän, että tämä päätyy myös mummin ja papan nähtäväksi.

Äiti olisi kovasti halunnut tietää olenko poika vai tyttö, mutta
ähäkutti..minäpä istuin jalat ristissä ja pidin napanuoraa liaanina kriittisten
alueideni suojana, olenhan häveliäs. Vielä jatkan kesään asti
kasvuani, ja odotan innolla, että pääsen tutustumaan myös teihin.

Rakkaudella lapsenlapsi

-HC-

Mummi ja ukki, eikun pappa

Minun vanhempani ovat olleet todella innoissaan tulevasta lapsenlapsesta. He päättivät jo saman viikon aikana, että heitä kutsuttaisiin sitten mummiksi ja ukiksi. Tästä muutaman viikon päästä sain äidiltäni viestin, että isäni oli kuitenkin pohtinut nimen vaihtoa. Oma ukkini on vielä elossa ja siksi hän olisi mieluumin pappa. No mikäs siinä! Pappa on hyvä.

Nyt joulureissulla sain myös kuulla isäni muista suunnitelmista. Minusta ja ukistani on otettu ihana kuva kun olin kahden tai kolmen vanha. Ukilla on omatekoinen onki kädessään ja olemme mökin niemenkärjessä kalassa. Minä seison vieressä ja pidän ukin kädestä kiinni punaisessa kesähatussani. Tuo kuva on kaikkien mielestä ollut niin hellyyttävä, että se on teetetty jopa tauluksi. Näimpä isäni olikin heti miettinyt, että hänestä ja syntyvästä lapsesta on heidän mökillään otettava samanlainen kuva.

Omat vanhempani olivat tiukkarajaisia kasvattajia. Meillä oli selvät säännöt ja kotiintuloajat. Lapsena olin sitä mieltä, että vanhempani olivat aivan natseja muihin verrattuna. Näin myöhemmin olen kuitenkin huomannut, että osa siitä oli kulissia minun ja siskoni parhaaksi, eikä rajojen pitäminen vanhemmilleni ollut hauskaa. Olen kiitollinen, että näin oli. Kuitenkin nyt kun nämä keski-ikäiset vanhempani ovat selvästi hurahtaneet mummouteen ja papputeen, on se erittäin huvittavaa. Voi sitä lepertelyn ja hössötyksen määrää! :)

Osansa tästä pään pehmenemisestä saa meidän koira. Kotonani ei allergian vuoksi voinut koskaan olla akvaariokalaa kummempaa otusta. Ja meille ei edes saanut tulla karvaisia vieraita sotkun ja hengenahdistuksen vuoksi. Hipsteri ei onneksi käy kenellekkään henkeen, joten hän on saanut aukeamaan sekä monen vuoden koirahellyyspatoutumat että lapsenkaipaus paijaukset. Hipsterillä on siis melkoiset onnenpäivät mummolassa. Joku pitää kokoajan sylissä ja rapsuttaa. Isääni pitää vahtia taukoamatta, ettei se anna kinkkua tai makkaraa. Kaikesta mitä koira tekee raportoidaan välittömästi meille. "On se niin suloinen.." Odotan innolla hössötyksen määrää kunhan lapsi saapuu maailmaan..

Äitini innostui joulun jälkeen penkomaan vanhoja laatikoita. Hän oli ilmoittanut, ettei lapselle tarvitsisi ostaa mitään(jos se on tyttö), koska hän on säästänyt kaikki minun ja siskoni tarvikkeet. Huoh. No sittenhän me pengoimme kaikki ihananuudet ja jokaisen kohdalla päätimme, että säilyttääkö äiti sen muistona, laitetaanko kierrätykseen vai viemmekö sen kotiin.  Vaate ja lakana ym. tavaramäärä oli suuri. En ymmärrä, että missä oikein äitini on saanut ne edes säilytettyä?! Meidän äiti on tarkka siitä, että vaatteet ovat siistit ja usein huomauttelee minulle vaatteideni kunnosta. En osaisi yhtään nähdä häntä kirpputorivaatteissa ja usein kun menemme sinne yhdessä löydän hänet sellaisen keräilylasi/ hopeaesineet vitriinin luota kun menen sovittamaan jotain. Mutta nyt kun oli kyse omista muistoista ja meidän vanhoista tavaroista ne olivat aivan ihania. Oli siinä meillä HCn kanssa kieli keskellä suuta miten ilmaisemme joistakin kiitos, mutta ei kiitos. Kaikki oli pastellin vaaleanpunaista tai pastelli turkoosia. Kaikissa mekoissa oli järkyttävät neliökaulukset, niinkuin 80- 90-luvun alussa eläneet muistavat mitä käytettiin .

Jätimme monia vaatteita ja lakanoita "mummolavaatteiksi". Saapahan äitini fiilistellä joitakin omia muistojaan. Kotiin viemisiksi toimme kourallisen asioita. Leluja meillä oli  paljon todella kivoja. Yllätys yllätys nekin on kaikki säästetty. Odotan jo innolla kaikkia vauvaleluja, mutta ehkä eniten sitä Dublojen ja pikkulegojen määrää! <3

Nämä me otimme mukaan.
Siinä on lasten pussilakana ja tyynyliina, huppupyyhe, uninukke, haalari, potkupuku, mekko ja kesähattu.

-A-