Kotiäitiltä kukkuluuruu

Heippa te kaikki jotka jostain syystä käytte vielä tänne kurkkimassa! :D
Blogin kirjoitusinto on ollut kyllä täysi nolla viimeaikoina. Pikku E nukkuu enää niin lyhyitä unia, että sillä välin siivoaa mieluummin asuntoa, laittaa pyykkejä ja täyttää tiskikonetta kuin kaivaa konetta esiin.

Kotona menee kuitenkin mukavasti. Pikku E on nyt neljä ja puoli kuukautta vanha ja oikein tomera pikku neiti. Meillä syödään tissin päälle kaksi kertaa päivässä vähäsen sosetta. Maisteltu on jo bataattia, porkkanaa, perunaa, mangoa ja luumua. Voi sitä sotkun määrää! HC on hiukan taitavampi siistissä syöttämisessä. Onneksi mitään masuvaivoja ei ole syntynyt. Tavaran ulostulo on kyllä huomattavasti hidastunut ja siksi taas luumua on varmaan illalla annettava. Hassu juttu oli se, kuinka Pikku En tuoksu muuttui välittömästi soseiden antamisen jälkeen. Hän ei tuoksu enää vauvalle. Tai siis ihan pienelle vauvalle. Sääli.

Pikku E on todella sosiaalinen tapaus ja useinmiten hyvällä tuulella. Aamu on ihana aloittaa kun pieni syömisen jälkeen leiskauttaa mahtavat hyvän huomenen hymyt. Hymyt tulevat myös silloin kun hän on hetken ollut "yksin" ja äidin naaman saa taas näkyviin.  Tyttö on alkanut viimeaikoina yhä enemmän "jutella" ja nyt myös äitien iloksi kokeilla omaa ääntään eli kiljua. Meistä on ihanaa kun voimme höpötellä joutavia Pikku En kanssa ja HC kyseleekin päivittäin töiden jälkeen tytöltä mitä olemme kotona puuhailleet. Vastauksen tulkinta jää vain aina kuulijalle :D Sosiaalisuudella on myös kääntöpuolensa, eikä hän viihdy kauaa pelkkien lelujen kanssa lattialla. Nytkin kuuluu komennut äkinää tuosta vierestä, joka käskee viihdyttämään. Kylässä äidin naama ei ole ollenkaan kiinnostava. Siellä täytyy etsiä olisiko joku uusi naama jolle voisi vähän hymyillä, nauraa räkättää ja keikistellä. Varsinainen Huomio-Hemuli tuo meidän tyttö :D

Hän on hyvin jäntevä ja liikkuu paljon. Leikkimatolla käännytään heti mahalleen ja siten tuskastutaan kun ei sieltä mihinkään pääse. Sylissä tyttö jaksaa olla vain hetken ja viihtyisi vaikka kokoajan käsin kannateltuna seisoma asennossa. Se on parasta se kun saa tasapainoilla jalkojensa päällä ja ehkä vähän hyppiäkin!

Iltaisin meille saapuu edelleen känkkäränkkä ja tyttö oikein hermostuu, jos tajuaa häntä nukutettavan. Helpommalla pääsee itse, jos vähin äänin heiluttelee tytön uneen sylissä. Ihan vagingossa muka :D Yöllä heräillään syömään noin kolme kertaa.

Katsotan milloin seuravan kerran palataan linjoille. Pikku E istuu nyt sylissä hermostuttuaan lattialla.. Hän on huolestuttavan kiinnostunut ruudusta ja läiskii kirjaimia. Me ei oikein tytkättäisi, että hän katselee ruutua tai telkkaria.

-A-

Meillä tapahtuu

Viimeksi kun kirjoittelin kuulumisia oltiin lähdössä viikoksi lomalle A:n vanhempien luokse, pikku-E:n mummulaan. Lento pikku-E:n kanssa meni mutkattomasti nousuine ja laskuineen. Ei pieni ollu milläsäkään, ja naureskeli vaan lentokoneessa, kun äidit jännäs. Reissussa pikku-E oppi kääntymään selältä vatsalle, koki ensilumen ja käytiin tropiikissa katselemassa kasveja ja perhosia. Hieman pieni ja isommatkin reissussa väsähti, kun piti koko ajan olla niin sosiaalinen ja mummi sekä pappa imivät reissusta kaiken irti. Tottakai sen ymmärtää, kun välimatkaa on useita satoja kilometrejä, eikä liian usein nähdä.

Pikku-E kädet ristissä lentokoneessa

Katseltiin ensilunta ikkunasta

Ihasteltiin perhosia tropiikissa

Reissusta kun kotiuduttiin, niin ollaan rauhotettu sosiaalista elämää ja oltu ihan rauhaksiin. Viime lauantaina aloitettiin vauvauinti ja pikku-E oli tosi mielissään. Tosin uinnin jälkeen oli niin väsyny, että nukahti jo uimalan pukuhuoneessa ja nukkui neljän tunnin päikkärit. Sitten meillä on käynyt sillälailla, että yöheräämiset on lisääntyneet ja pikku-E on muutoinkin ollut hieman kiukkuisempi. Syy tähän on ilmeisesti nälkä. Tissimaito ei enää riitä tyydyttämään nälkää, vaan pitää syödä todella usein. Maitoa onneksi A:lta vielä tulee, ettei sitä tarvitse harmitella. Oltiin ajateltu, että jos siihen puolen vuoden ikään oltaisiin menty pelkällä maidolla, mutta kuten tässä on huomannut niin lapsen kanssa ei paljon parane suunnitella "kuinka sitten toimitaan". Tilanteet tulevat ennen pitkää eteen ja sitten on vaan toimittava sen mukaisesti.  Niinpä meillä eilen keiteltiin neuvolan ohjeesta baataattia ja pistettiin koneella sileäksi, ja maisteltiin lusikallinen. Tänään maisteltiin toisen kerran ja kyllä näytti ihan maistuvan.

Semmosia tällä erää. Pienessä hetkessä sitä tapahtuu paljon ja huomaa, kuinka meidän pienestä vauvasta on kasvanut taas hieman isompi vauva. Hienoa ja samalla hieman haikeaa.

-HC-

Ps. En muistanutkaan kertoa, että pikku-E sai syyskuun alussa serkku-pojan, joka täytti maanantaina jo kuukauden. Hurmaava pieni mies kerrassaan! <3

Kuulumisia / 3kk

On taas hetki vierähtänyt viimeisimmästä päivityksestä. Ei ole ollut oikein aikaa, jaksamista eikä inspistäkään kirjoittaa. Ei sillä, että meillä mitenkään erityisen väsyneitä oltaisiin tai ettemme olisi halunneet blogia päivittää. On vaan ollut paljon tekemistä, menemistä ja muuta puuhaa.

Pikku-E täytti viikonloppuna huimat kolme kuukautta. Aika on mennyt todella nopeasti. Vähän väliä sitä huomaa pikku-E:n oppineen taas jotain uutta. Meillä hymyillään paljon, on alettu "juttelemaan", kuolataan sitä enteillen että hampaita tulee, harjoitellaan mahallaan ja selällään oloa lattialla, huidotaan leluja ja kokeillaan tarttua esineisiin. Äitiensä paidat pikku-E laittaa päivittäin vaihtoon useammankin kerran pienimuotoisen pulauttelun vuoksi. Pyykinpesukone meillä laulaa aika tiuhaan :D Pikku-E on hyväntuulinen tyttö, joka nauttii huomiosta. Hieman tietysti pitää itkeä, kun väsyttää ja unta vastaan pitää taistella.  Hän nukkuu kuitenkin yönsä pääsääntöisesti hyvin, herää kerran pari syömään. Päiväunien rytmit ovat vaihtelevia, mutta niitäkin nukkuu useammat päivän aikana.

Meillä vauva-arki on sujunut hyvin. Kumpikin meistä tekee melkein yhtälailla kaikkea, hoitaa pikku-E:tä ja huolehtii kodin muista asioista. Heräilemme öisin molemmat, riippuen siitä kumman olemme sopineet nousevan. A tietysti hoitaa tissittely osuudet ja mun yksinoikeuttani tällä hetkellä on töissä käyminen. Lisäksi kumpikin on saanut hieman omaa aikaa, ja päässyt tekemään jotakin itselle mieluisaa ja tärkeää hetkeksi. Kaksi kertaa olemme käyneet kahdestaan elokuvissakin, ja pikku-E on ollut tuolloin hyvässä hoivassa.

Adoptioasia meillä etenee. Sosiaalityöntekijä kävi meillä kotona ja tapasimme siis toista kertaa. Käynti meni kivasti rupatellen ja kahvia juoden. Hän tekee paperit valmiiksi ja lähettää ne meille, jotta voimme ne sitten toimittaa käräjäoikeuteen. Meidän ei siis  tarvitse enää kolmatta kertaa tavata. Hän oli sitä mieltä, että tämä on tällä selvä ja käräjäoikeus sitten aikanaan tekee loppusilauksen. Hieman ihmettelin, että eikö mun tarvitsekaan toimittaa lääkärintodistusta yms. liitteitä mitä jotkut ovat toimittaneet, mutta ne ovat kuulemma täysin tarpeettomia.

Tällaista meille tänne kuuluu :) Viikonlopun olen vielä töissä ja sitten meidän perhe lähtee lentäen viettämään syyslomaa viikoksi A:n vanhempien luokse. Mukavaa loppu viikkoa kaikille! :)

-HC-

Juhlahumussa ja jälkisumussa

Meillä vietettiin ihanat kaste- ja "hää"- juhlat lauantaina. Kaikki meni hienosti ja neiti missasi koko juhlansa nukkumalla :D Nyt täällä kärsitään sekä sosiaalisesta että hyvän ruuan ähkystä. Hässäkkää oli koko viikon ja kaukaa tulleet sukulaiset kävivät monena päivänä Pikku E:tä katsomassa. Jääkaappi pursuaa herkkuja ja rääppiäisiä ollaan vietetty jo neljän eri porukan voimin.  HC vielä kaiken keskellä oli tänään ystävänsä vauvakutsuilla (ja aika täynnä vauvajuttuja!! x)

Nyt tekee mieli nukkumaan ja hiljentymään ihan oman perheen kesken. Palaamme viikolla kertomaan lisää juhlistamme.

-A-

Homot ja kirkko part 2

A:n kirjoittama teksti on herättänyt ihmisissä paljon tunteita ja olemme saaneet monta hyvää kommenttia tekstiin liittyen. Nyt ajattelin omalta osaltani hieman ottaa kantaa ja kertoa oman näkemykseni.

Minut on lapsena kastettu seurakunnan jäseneksi. Vanhempani veivät minut pienenä pyhäkouluun, jossa lähinnä muistan käyneeni sieltä saatavien tarrojen motivoimana ;) Olihan se kiva, että näki kavereita, sai leikkiä, askarrella ja vanhemmat saivat tunnin omaa aikaa sunnuntai aamuna :D Kirkossa perheeni kanssa kävimme lähinnä jouluisin. En koe saaneeni varsinaista kristillistä kasvatusta, mitä se sitten pitääkään sisällään. Uskonnonopetuksesta koulussa pidin. Mielestäni oli mielenkiintoista kuulla kuinka raamatun mukaan maailma on saanut alkunsa. Oli myös mielenkiintoista kuulla raamatun sisällöstä ja opetuksista. Ennen kaikkea pidin keskusteluista joita uskontotunneilla käytiin koskien oikeaa ja väärää, moraalia ja etiikkaa. Raamattu sisältää paljon ohjeita, ja tulkintoja teksteille olkoon yhtä monta kun lukijaakin. Raamattu sisältää paljon hyviä pointteja elämästä yleensä ja ohjeita oikein toimimiseen, joita jokainen voi tavalla tai toisella omassa elämässään soveltaa niin halutessaan. Uskonnon ja kirkon suhteen olin jo tuolloin kriittinen, ja olen tietyllä tapaa edelleenkin.

Rippikoulun kävin lähinnä periaatteella, että kun muutkin käyvät. Toki se osottautui mukavaksi ja tietyllä tapaa kasvattavaksi kokemukseksi. Suhdetta seurakuntaan en kuitenkaan vuosiin pitänyt millään tavalla yllä muutoin kuin osallistumalla kutsuttuihin juhliin. Monesti pohdin myös seurakunnasta eroamista, koska sillä ei elämässäni varsinaisesti ollut merkitystä. En kuitenkaan eronnut. A:n kanssa viettämieni vuosien aikana olen myös oppinut näkemään kuinka paljon hyvää kirkko saa aikaan, ilman että toimintaan osallistuvan tarvitsee kokea, ettei voisi osallistua toimintaan, vaikkei varsinaista uskoa olekaan elämäänsä löytänyt. On järjestetty toimintaa lapsille, nuorille, vammaisille, vanhuksille yms. En näe, että ihmisten hyvinvointia edistävää toimintaa koskaan olisi liikaa. Oli se sitten kirkon tai jonkin muun tahon järjestämää.

Se, että A kokee kirkon tärkeämmäksi kuin minä itse ei ole koskaan suhteessamme ollut mitenkään vaikea asia. Kunnioitan suuresti A:n näkemyksiä ja ajatuksia. Uskallan myös olla asioista erimieltä ja se meillä kotona sallitaan. En itse voi sanoa uskovani jumalaan. Uskon johonkin korkeampaan, jota en osaa nimetä. Uskon elämässä olevan tiettyä tarkoituksenmukaisuutta. Uskon, että asioita tapahtuu, koska näin on vain syystä tai toisesta tarkoitettu. Ikäviä tapahtumia ja sattumuksia on vaikea ymmärtää ja selittää, mutta mitä tämä elämä olisi, jos ei kokisi vastoinkäymisiä? Voisivatko ihmiset olla onnellisia, jos eivät toisinaan kokisi myös elämän kääntöpuolta?

Jumalan uskon puutteestani huolimatta kunnioitan kirkkoa ja uskovia ihmisiä. Minusta on hienoa, että jotkut meistä ovat löytäneet itselleen asian joka kannattelee elämää ja antaa ehkä voimaa jaksaa jokapäiväisessä elämässä. Kuten A kirjoitti on kirkon piirissä paljon ihmisiä jotka ovat avarakatseisia ja näkevät lähimmäisen rakkauden laajana käsitteenä, seksuaalisuuteen ja sukupuoleen katsomatta. On olemassa uskovia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä homoutta ja on olemassa ihmisiä, jotka eivät usko ja silti heidän näkemyksensä mukaan homous on vääryyttä. Minusta mielipiteitä tähän maailmaan mahtuu, ja jokaisella on oikeus omaansa.

Lapsen kastetta ajatellen olen sitä mieltä, ettei siitä ole haittaa, että meille rakkaat ihmiset kokoontuvat ja rukouksen kautta toivovat lapsellemme hyvää. Ajattelen, että kaste tai nimiäiset ovat ihan yhtälailla oikeat ratkaisut, sillä jokainen tekee asiat niinkuin itsestä parhaalta tuntuu ja se jos mikä on tärkeintä. Lisäksi itse olen myös sitä mieltä, että Pikku-E saa itse sitten aikanaan päättää haluaako osallistua rippileirille tai mitä ylipäätään kirkosta haluaa ajatella. Uskonnonopetusta pidän tietyllä tapaa myös yleissivistävänä, enkä näe sen opiskelua millään tavalla pahana. Onhan maailmassa uskonnolla pitkä historiansa ja uskontoja erilaisia joiden erityispiirteistä on hyvä olla tietoinen ymmärtääkseen muita ihmisiä.

Perheemme kuitenkin kuuluessa maassamme vähemmistöön uskon, että lapsemme tulee kuulemaan ikäviä kommentteja ja joskus pahoittamaan myös asian vuoksi mielensä. Tietysti tahtoisin suojella pientä tytärtämme kaikelta pahalta, mutta tiedän sen olevan täysi mahdottomuus. Siksi toivon, että kasvatamme pikku-E:n suurella rakkaudella ja hänestä kasvaisi vahva, avarakatseinen, ja erilaisuutta ymmärtävä ja kunnioittava ihminen. Ihmisen joka ymmärtää, että mielipiteitä on monia ja pahoille sanoille on vastaanottajansa riippumatta seksuaalisesta suuntaumisesta, ihonväristä, uskonnosta..

-HC-

Ristiäiskutsut

Halusimme askarrella kutsukortit Pikku E:n kastejuhlaan itse. Koska meillä ei ole mitään hääjuhlaa ollut, kutsuimme hiukan enemmän väkeä kuin olisimme pelkkään kasteeseen kutsuneet. Tilaisuuteen on siis liitetty myös rukoushetki parisuhteemme puolesta. Askarreltavaa tuli reilut parikymmentä korttia.

Kutsujen tekeminen oli hieman hätäistä Pikku E:n heräämisten välillä ja haastavaa oli päästä edes kauppaan valitsemaan tarvikkeita. Lopulta kun mieleisiä tarvikkeita ei ale-myynti -tavaran aikaan löytynyt, väsäsimme kortit ihan kotitarvikkeista. Kirjekuoret ostimme ja leimasimme mieleisiksi. Keltaista teemaa yritämme jatkaa myös itse juhlatilaisuudessa. :) Tuli ihan meidän näköiset!

-A-

Meidän neiti

Hei taas!

Meidän neiti on jo kahdeksan viikkoa vanha kohta kaksikuukautinen tyllerö. Hän on kasvanut hurjaa vauhtia ja 56 -koon vaatteet on jo pääsääntöisesti pakattu pois. Hän on jo vilautellut ensimmäisiä hymyjään ja seurailee jo hereillä ollessaan tarkasti ympäristön tapahtumia.  Ja me seurailemme meidän pienen rakkaan kehitystä sydämen kyllyydestä. <3

Tänään kävimme perhevalmennuksessa ensimmäistä kertaa vauvan kanssa. Siellä keskusteltiin vapaasti omista kokemuksista ja tuntemuksista.  Monella oli kerrottavanaan isostikin jaksamista koettelevia kokemuksia vauva-arjessa. Oli ollut synnytyksessä vaikeaa tai tullut huonosti kohdelluksi sairaalassa, lapsi oli syntynyt todella aikaisin, lapsi oli joutunut yksin osastolle, imetys ei onnistunut, parisuhde oli muuttunut huonoksi, äiti ei pystynyt antamaan lasta muille syliin tai hoidettavaksi, nukuttu oli tuntia per yö, oli koliikkia ja refluksia jne. Itselle tuli aluksi sellainen olo, ettei oikein voi osallistua keskusteluun, koska olemme päässeet helpommalla. Olihan meilläkin tietysti se koliikkiepäily parisen viikkoa. (Siitä muuten päästiin pois monen suosittelemalla tavalla, eli D-tippoja vaihtamalla. Nykyisin meillä käytetään vesipohjaista Jekovitia. Pikku E oppi myös röyhtäisemään, mikä helpotti huomattavasti masuvaivoja. ) Kovasti kiitollisena ajoimme valmennuksesta kotiinpäin ja toivomme, ettei mitään murhetta tulisikaan.

Meidän neiti on rauhallinen ja seurallinen. Hän viihtyy sekä sylissä että yksinkin sitterissä, kun joku on näköpiirissä. (Helpottaa kummasti vessassa käymistä ja aamupalan syömistä ym.) Hän syö ja kakkaa hyvin. Välillä tuntuu, että liiankin hyvin. Pitkien päiväunien jälkeen syödään todella ahneesti ja usein. Sen jälkeen saa helposti vaihtaa tunnin sisällä kolmekin täyttä kakkavaippaa. Pikku E myös viihtyy autossa ja muiden sylissä. Iltaisin meillä vähän kitistään ja taistellaan viimeiseen asti unta vastaan, mutta sekään ei ole sellaista hätäitkua. Väsymystä vain. Yöllä heräillään noin kolmen tunnin välein syömään.

Meille kuuluu siis kaikin puolin hyvää! :) Ristiäisiä tässä kovasti suunnitellaan ja kerromme niistä varmasti lähiaikoina lisää!

-A-