torstai 31. lokakuuta 2013

5+

A herää aikaisemmin kuin ennen.
A käy öisin vessassa, ei ennen. 
A nukkuu päiväunia, enemmän kuin ennen.
A:n tissit ovat entisestään kasvaneet, ei ennen.
A kiukustuu helposti, kuten aina.
P
U
A
!

A on odottanut mahdollista huonovointisuutta ja tällä viikolla se on lievästi alkanut. Mua on huvittanu A:n pohdinta: "koska se raskauspahoinvointi alkaa", "ihme kun mua ei oo vielä oksettanu".. Keskiviikko aamuna A:n juostessa keittiöstä vessaan kakomaaan mä hiljaisesti hihitin paidan kaulukseeni. Sanotaanhan sitä että sitä saa mitä tilaa.. A:ta ei naurattanut ja oma virneeni pyyhkiytyi A:n tuiman katseen alla nopeasti. Vinkki nro. 487: Älä ärsytä raskaana olevaa puolisoasi huonolla huumorilla. (Tämä on minulle äärimmäinen haaste).

Tiistaina A kertoi oikealle puolelle vatsaa nipistelevän ja olevansa varma että alkio on kiinnittynyt oikealle. Keskiviikkona nipistelyä tuntui vasemmalla.. Että se siitä tunteesta mihin se on kiinnittynyt. Vitsailin siellä sitten olevan varmaankin kaksi (.. ja taas sorruin huonoon huumoriin, eipä paljon itseänikään naurattanut).

Viimeisen viikon kodissamme on myllännyt tunteiden vuoristorata. Mua on väsyttäny työt, A:ta raskaus. Läheisyystoiminto omalta osaltani ei ole ollut A:n tarpeita tyydyttävä. Itse väsyneenä kaipaan hetken omaa rauhaa ja hengitystilaa, kun A taas kaipaisi kainalooni käpertymään. Tämä luo välillemme tosinaan pientä kahnausta.

Kuva osoitteesta: http://www.someecards.com/usercards/viewcard/MjAxMi1lY2E0YTFhYTk4YzY2ZjM1

Lisäksi itselläni on ollut vaikea viikko sen suhteen, että meille oikeasti on tulossa lapsi. A:n raskaus tuntuu vielä jotenkin niin irralliselta asialta. En osaa vielä oikein sisäistää sitä, että se todellakin on totta. Ehkä isistä tuntuu osittain samalta kuin minusta, en tiedä.. Lapsi on toivottu, tarkoin harkittu, tulossa ja sitten se iskee.. Pelko, että onko musta tähän, onko meistä  tähän, kuinka parisuhteemme käy, onko enää aikaa harrastuksille, miten elätän perheeni, kuinka kerron asiasta vanhemmilleni, mitä A:n vanhemmat ja sukulaiset sanovat.. Kuinka selviämme yövalvomisista, miten roolimme jakautuvat perheessämme.. Kysymyksiä on loputtomiin ja tiedän, ettei liiallinenkaan pohtiminen ole hyväksi.  Tunnen myös pientä syyllisyyttä pohtiessani tälläisiä asioita. Omasta mielestäni minun kuuluisi tietenkin  olla valmis ja kypsä tähän kaikkeen, eikä minun ainakaan kuuluisi kertoa epävarmuudestani muille. Työkaverini kanssa asiasta keskusteltuani hän totesi naurahtaen: "nyt on kuule aivan turha enää jänistää kun on pullat uunissa, että siitäs sait!".

Pitää siis opetella nauttimaan tästä pelonsekaisesta jännittävän kutkuttavasta odotuksesta, ja muistaa päällimmäisenä se onnen tunne,  että meistä tulee perhe ja A:n sisällä kasvaa rakkaudestamme alkunsa saanut pieni mahamuru <3

iPhone: Hello Baby Pampers sovellus


-HC-

4 kommenttia:

  1. Ihanan rehellinen teksti. Nuo tunteet ovat täysin normaaleja (kuten varmaan itsekin tiedät)! Itsekin koin raskausaikana monenlaista tunteiden vuoristorataa, mutta ajattelin vain, että hyvä miettiä näitä nyt eikä sitten kun vauva on maailmassa. Huippu juttu, että raskaus kestää 9 kuukautta. Se on tarpeeksi pitkä aika sopeutua isoon uuteen asiaan. Mua ahdisti raskaus jonkin verran ainakin viikoille 20+ asti, jolloin pystyin vasta ostamaan vauvalle ensimmäisen tavaran.

    Ainiin, ole tyytyväinen että A kaipaa läheisyyttä. Minä työnsin miehen toiselle puolelle sohvaa alkuraskaudessa. Miehen piti olla lähellä koko ajan, mutta ei liian lähellä missään nimessä. :D

    -Gertrude

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, ei ihmislasta turhaan 9 kuukautta odoteta. On tavalla ja toisella aikaa valmistautua lapsen tuloon. Ehkä sitä voi tässä odotellessa hieman kipuilla ja kasvaa, jotta lapsen tullessa olisi suurimmat painit käytynä. Lisäksi pitänee päästää irti liiallisesta kontrolloimisesta, kaikkea kun ei voi etukäteen suunnitella. Elämä yllättää.

      Mä koitan muistaa olla tyytyväinen, että A tahtoo olla lähellä. En mä kaukana osaisikaan olla.
      -HC-

      Poista
  2. Hui !!! ONNEA <3 pahoittelut onnittelujen myöhästymisestä.! Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos <3 Kyllähän sitä aina onnitella ehtii :)
      -HC-

      Poista