sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Lääkärissä

Kävin torstaina ensimmäistä kertaa äitiysneuvolan lääkärillä. Minulla oli jos jonkinmoista vaivaa raportoitavaksi. Lääkärini sairastui ennen joulua ja joutui perumaan aikansa. Toisaalta ihan hyvä, koska nyt tarvetta käynnille oli.

Aamulla meinasi kaikki mennä päin prinkkalaa. Nousin reippaasti ja käytin koiran, kävin suihkussa, keitin kahvia ja kuivasin tukan. Tässä vaiheessa minusta alkoi tuntua vähän hassulle ja ajattelin lähteä  keittiöön juomaan lasin vettä. Silloin alkoi kamala huimaus. Silpaisin keittiön pöydältä pari keksitikkua tarjoiluastiasta ja pääsin jotenkuten vessaan. (En tiedä miksi menin sinne. Ilmeisesi minua myös oksetti. En ole ihan varma.) Näkö hävisi ennen vessan ovea ja löysin itseni lattialta. Olin kamalan peloissani ja vaikka kannan liiaksikin asti puhelinta mukanani, nyt se oli latauksessa makuuhuoneessa.

Minulla meni ainakin kymmenen minuuttia siinä vessan lattialla, ennenkö jalat kantoivat taas. Mutustin keksitikkuja ja kiitin mielessäni, että olin tajunnut edes ne ottaa mukaan. Sitten tulikin kauhea kiire lääkäriin ja ehdin juuri ja juuri.

Lääkäri oli nuori ja vähän ujo, mutta pätevän oloinen. Hän kirjasi kaikki oireeni, mutta en saanut niille mitään selityksiä. Ymmärsin, että tätä kaikkea kuuluu raskauteen. Vauvan sydänäänet kuuluivat hyvin ja sisätukimus sattui aivan #@%#!!:sti (odotan innolla synnytystä). Verenpaineeni oli hiukan matala, mutta ilmeisesti se laskee yleensäkin toisella kolmanneksella. Painoa oli tullut lisää ensimmäisestä neuvolasta reilu kilo. Sain reseptin tulehdukseen ja ohjeen mennä tarkistuttamaan hemoglobiini ja pissanäyte vielä hoitajalta.

Hemo oli hyvä, mikä ei selitä huimauskohtausta, mutta proteiini oli koholla. Minulla on ollut paljon päänsärkyä ja migreeniä viimeaikoina. Jos vielä tulee päänsärkyä joka ei lähde panadolilla, täytyy minun soittaa neuvolaan.

Tämä lääkäri käynti veti mielen matalaksi ja huolestuimme tietysti molemmat tulehduksesta, huimauksesta ja raskausmyrkytyksen vaarasta. Sain toruja HCltä, etten ole syönyt tarpeeksi usein. Ei tässä nyt auta kun seurailla oloja ja mennä niiden mukaan. En ole oikein tottunut siihen, että kroppa ottaa vastaan päivän askareita suorittaessa. Olen aina pärjännyt vähällä ruualla ja pitäisi kokoajan olla syömässä. Myös lonkkani ovat alkaneet jo levitä, ja siitä muodostuu kohtalaista kipua ja jäykkyyttä sekä selkään että nivusiin. Liikkuminen on ankkamaista. Olo ei ole tuntunut viehättävältä aikoihin ja mustat silmänaluset ja -pussit vain ovat nukuimpa monta tuntia tahansa.

Ehkä tämä tästä. Kunhan pienellä Epulla masussa on kaikki hyvin. <3

-A-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti