Sokerirasitus ja potkija

Eilen aamulla 12 tunnin paaston jälkeen marssin jo valmiissa heikotustilassa sokerirasitukseen. Minulla oli jotenkin mielikuva, että glukoosi-litkun juominen on todella inhottava juttu. Olin varannut myös tekemistä kahden tunnin odottelua varten.
Hommahan toimi siis niin, että ensin otettiin verikoe ja sen jälkeen juotiin liuos. Tästä tunnin ja sitten kahden päästä otettiin vielä yhdet putket verta. Glukoosiliuos meni helposti alas, vaikka eihän se hyvää ollut. Tuli mieleen lapsuusmuistoja, kun piti kylässä juoda jonkin mummon kamalan makeaa mehua kohteliaasti. :D Ei ollenkaan siis paha nakki. Odottelin tunnin vauvanpeittoa ommellen ja olo oli vähän sumea. Viimeisellä tunnilla alkoi päänsärky, joka varmaan johtui kahvin saamattomuudesta. Olin tehnyt leipäpalasen mukaan ja söin sen heti viimeisen testin jälkeen, ennen kotiin pyöräilyä. Tulipahan sekin hoidettua. :)

Kevättä ilmassa <3

Tänään olen lähdössä viikoksi reissuun toiseen kaupunkiin opiskelujeni vuoksi. Nyt aika tuntuu pitkältä vaikka tiedän sen kuluvan nopeasti, koska työtä gradun parissa on paljon tiedossa. Eilen nukkumaan mennessä HC soitti mahalleni klassista musiikkia pitkän tovin ja tunnusteli potkuja käsillään. On kuulemma epäreilua kun omin pienen viikoksi. ;) Potkut ovat jo todella mojovia. Minusta on mukavaa, että toinen liikkuu niin paljon. Tuntuu, että hän on aktiivinen ja virkeä. Vaikka eihän se aina pelkästään kivaa ole, jos potkut joskus sattuvat. Varsinkin nukahtaminen on välillä huvittavaa, kun masussa tuntuu olevan ripaska-bileet. Mukavaa on myös se, että potkut tuntuvat niin lujaa masun päällekin. Usein pikkuinen reagoi juuri HCn lämpimään käteen masuni päällä ja mojottaa äipälle terkkuja. Olisi mielenkiintoista tietää ennakoiko pikkuisen tapa liikkua syntymän jälkeisenkin elämän jäntevyyttä.

Reissunainen ja potkupallo :)

-A-