Meillä on ollut nyt tohinaa. Olemme reissailleet ja minä puurtanut graduni kanssa. Blogille on jäänyt vähemmän aikaa. Olimme ajatelleet palata tänne hiukan iloisemmissa tunnelmissa, mutta niin se vaan tämä raskaus aina yllättää.
Meillä oli tänään neuvola, jossa kävimme läpi kela-asioita ja terveysjuttuja. Protskut olivat taas hiukan koholla, jonka vuoksi joudun lisätesteihin. Painoakin oli tullut neljässä viikossa neljä kiloa!! Sain ohjeen varata ajan fysioterapeutille yksilöohjaukseen liikuntakipujen vuoksi ja sokerirasituskin olisi vielä edessä (yöh!)
Kaikki tämä meni aika peruskaavalla ja sitten katsottiin vielä lopuksi sydänäänet. Vauva potki kovasti ja ajattelinkin potkujen suunnan perusteella sykkeen löytyvän helposti ja niinhän se löytyikin. Neuvolantäti kysyi minulta onko vauvalla hikka, tunnenko rytmikkäitä tasaisia liikkeitä. No tunsinhan minä ne potkut, mutta olin vähän hämilläni.. Hän kuunteli ja kuunteli. Lopulta hän haki toisesta huoneesta toisen doplerin ja jatkoi kuuntelua. Sydänäänen seasta kuului selkeästi muutakin ääntä ja aika usein. Minun ensimmäinen hölmö yltiöpositiivinen ajatukseni oli, että mitä jos siellä on sittenkin kaksi vauvaa. Se ajatus hävisi kuitenkin nopeasti terkkarin vakavan ilmeen vuoksi. Hän haki vielä sekuntikellon ja laski hajaääniä. Minua pelotti tässä vaiheessa jo aika lailla ja yritin pysyä kuitenkin rauhallisena. Lopputulos oli se, että sydämestä kuului selkeitä sivuääniä ja meidän olisi pikaisesti mentävä lisäultraan.
Itku tuli vasta neuvolan käytävässä ja pelko ja huoli on palannut päivän mittaan usein kummittelemaan. Sairaalasta soitettiin onneksi nopeasti ja pääsemme jo huomenna sinne ultraan. Kokoajan sitä koittaa hokea itselleen, että huomenna se selviää oli mitä oli. Älä huoli... Mutta kun kyseessä on oma pieni..
-A-
Voi teitä! Onneksi jo huomenna saatte varmuutta tilanteeseen. Tsemppiä!
VastaaPoista