perjantai 2. toukokuuta 2014

Neuvolasta ja synnytyksestä

Eilen oli taas pitkästä aikaa meillä neuvola. Vaikka uutuuden viehätys siitäkin touhusta on jo mennyt, on neuvolaan aina kiva mennä. Meillä on ihana neuvolatäti ja siellä tulee aina sellainen tunne, että kaikkea on mietitty etukäteen ja kaikesta huolehditaan. Nyt mielenpäällä olivat, miten kamala flunssa ja pitkään jatkunut stressi ovat vaikuttaneet raskauteen.

Paino ei ollut kuukauteen noussut yhtään. Verenpaineet olivat onneksi kunnossa. HC vitsailikin, että jos näillä stresseillä ei saada verenpaineita nousuun niin hyvä, koska sitten ei millään. Rautalisää on jatkettava ainakin parikertaa viikossa.

Pienen jännitysmomentin toi taas sydänäänien kuuntelu, johon meni aika kauan. Hoitaja herätteli melko kovakouraisesti vauvaa välillä ja haki vielä toisen doplerin toisesta huoneesta ollakseen varma, että kaikki on kunnossa. Ilmeisesti kuitenkin kaikki oli suhteelisen kunnossa. Doplerin "anturia" oli ainakin kiva potkia.. Lapsemme ei ole vielä kääntynyt pystysuuntaan vaan viihtyy kovasti poikittain. Tämän, painon tarkkailun ja pienen SF-mitan vuoksi saimme kahden viikon päähän tarkastusajan.



Ensiviikolla ajattelimme mennä tutustumaan sairaalan synnytysosastolle. Saimme myös mukaamme neuvolasta lapun, joka otetaan mukaan synnytykseen. Tuossa lomakkeessa kysellään meidän toiveita ja ajatuksia synnytyksestä. Mitä ajattelen synnytyskivusta ja millaista tukea haluaisin kätilöltä? Se toi tulevan koitoksen jotenkin todellisemman tuntuiseksi.

HC on ihmetellyt, kuinka rauhallinen olen ollut synnytyksen suhteen. Olen koittanut ajatella, että minun kroppani on suunniteltu synnyttämään. Minun tehtäväni on auttaa luontoa ja kroppaani suorituksessa omalla panoksellani. Haluaisin mennä synnyttämään avoimin mielin, mutta kyllähän se kipu ja kontrollin luovutus pelottavat. Nyt kun laskettuu aikaan on alle kaksi kuukautta, toivon ettei minulle jää liikaa aikaa ajatella (lue panikoida) synnytystä.

-A-

1 kommentti: