Tuolta minusta usein tuntuu.. Vaikka ei kai tämä mitään taitolaji olekaan. Juuri valitin ystävälleni, ettei kauhean montaa päivää ole kyllä ollut ilman mitään vaivaa. Liitoskipuni ovat pahentuneet aivan hirveästi tämän reissun aikana. Olen ollut tietysti paljon enemmän liikkeessäkin ja kantanut tavaraa. Olen siis hidas ja vaappuva, naamastani näkee, että tekee tiukkaa. Ihmiset tuijottavat usein. En tiedä ketään, jolla olisi ollut näin paljon pikkuvaivaa raskaudessa.. Vai onko nämä niitä asioita joista vaijetaan ja sanotaan vain kuinka ihanaa kaikki on?
Eilen kaaduin mummolan kiikkustuolissa selälleni ja ilmeisesti reväytin vatsalihakseni. Tänään meinasin myöhästyä bussista ja laitoin oikein juoksuksi. Ensin olin hirveän tyytyväinen itseeni, että pystynhän mä vielä liikkumaan nopeastikin. Bussissa meinasi tulla oksennus ja kivut alkoivat perille päästyäni. Jotain tuntui menneen rikki myös noiden kipeden vatsalihasten alta. Askeleet olivat korkeintaan yhden jalan mittaisia. Itku tuli silmään polttavista nivuskivuista kävellessä ja iltapäivällä jo istuminenkin teki tiukkaa. Ei auttanut kuin lähteä majapaikkaan lepäilemään.
Tässä olenkin pohtinut täytyykö tähän varautua seuraavankin raskaudenkin kohdalla? Olisi kiinnostavaa tietää muidenkin kokemuksista! Varsinkin jos joku on onnistunut näitä liitoskipuja jollaintavoin helpottamaan!
Päivääni kuului onneksi muutakin kuin kipua. Välissä ehti tavata itse herra aurinkoisen kanssa. Pieni suloinen kummipoikani ja hänen äitinsä ilahduttivat taas päivääni. Huomenna koittaa jo pitkä kotimatka ja siellä odottavat jo malttamattomina HC ja pieni karvainen ystäväni. <3
-A-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti