keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Perhevalmennus II

Agilityssä ilman koiraa.. Ponilaukka kilpailussa ilman ponia.. HC perhevalmennuksessa ilman A:ta. A lähti eilen viikon gradun työstä matkalle ja meillä sattui olemaan illalla perhevalmennus. Olin etukäteen marissut A:lle, että pitääkö mun ihan oikeasti mennä valmennukseen yksin. En tietenkään tosissani suunnitellut valmennusta skippaavani, mutta kyllä se tuntui hieman hassulta mennä sinne yksin. Kynnys yksin menemiseen oli kuitenkin pieni, koska kaupunkimme järjestämässä valmennuksessa on varsin mukavaa porukkaa.

Perhevalmennuksen alkaessa meitä hieman jännitti tämä vähemmistön edustaminen. Jännittäminen osottautui täysin turhaksi, koska meidät otettiin hyvin vastaan. Kerroin ensimmäisen kerran esittelykierroksella kuinka lapsemme on saanut alkunsa keinohedelmöityksellä ja me tulemme olemaan lapsen vanhemmat, eikä asiaa sen jälkeen ole tarvinnut sen enempää selitellä. Ensimmäisellä kerralla meidät jaettiin lopuksi ryhmiin äidit ja isät, keskustelemaan odotukseen liityvistä tuntemuksista. En kokenut kuuluvani odottaviin, raskaana oleviin äiteihin, jonka vuoksi luontevasti ohjauduin isä-ryhmään. Se oli erittäin mukava kokemus, enkä suinkaan tuntenut tilannetta kiusalliseksi tai muutenkaan vaikeaksi. Siinä minä miesten kanssa vaihdoin tuntemuksia ja heitettiin läppää, naurun remakka sai äidit kääntämään päänsä ryhmäämme päin. Jälkeenpäin A sanoi, että meillä oli paljon paremmat jutut kun heillä. Oli mukava kuulla kuinka miehet olivat yhtä innoissaan tulevasta lapsestaan kuin mitä itse olen. Kuinka he ovat pesänrakennus viettiään toteuttaneet rakentamalla ja remontoimalla, kuinka lapselle on tehty hankintoja jne.. Eräs isä kertoi ensimmäisenä ostaneensa pienen nahka rotsin kuultuaan vauvan tulosta. Heidän syntyvä tyttärensä on epäilemättä kaupunkimme coolein vauva. :D

Ensimmäinen perhevalmennus käynti oli tosissaan tutustumista ja yleisesti käsitteli vauvan tuloa perheeseen, ja kuinka se muuttaa elämäämme. Toisella käynnillä fysioterapeutti oli kertomassa kehonhuollollisista asioista. Kolmas kerta käsitteli parisuhdetta perheen voimavarana, ja tuolla kerralla emme valitettavasti päässeet osallistumaan. Neljännellä kerralla psykologi oli puhumassa vuorovaikutuksesta ja vanhemmuudesta. Käsitteli myös pintapuolisesti lasten erilaisia temperamentti tyyppejä. Oli hyvin mielenkiintoista kuultavaa. Erittäin tärkeänä pointtina tuolta käynniltä jäi mieleen se, ettemme tunne tulokasta vielä lainkaan ja alkuun meidän on tutustuttava häneen hyvin. Alku tulee olemaan tarkkaa havainnointia ja kokeilemista, kuinka meidän lapsemme reagoi tiettyihin asioihin ja mitkä ovat meidän tapamme perheenä elää.

Eilen oli viides kerta. Kätilö oli esittelemässä synnytyssairaalan käytänteitä ja kertoi synnytyksen etenemisestä, mitä tapahtuu missäkin vaiheessa. Sitten meidät jaettiin kolmeen ryhmään, jossa kiersimme pisteillä joissa käsiteltiin kivunlievitystä, vauvan hoitoa ja käsittelyä ja viimeisessä ryhmässä imetystä. Imetysryhmässä jaettiin väittämiä paperilapulla, joka piti lukea ääneen ja tämän jälkeen kommentoida. Sisäisesti mua hieman huvitti, ja aattelin että jos A nyt olisi kärpäsenä katossa hän nauraisi minulle. "Rintojen koko on verrattavissa erittyvän maidon määrään" Ja minä sitten ensimmäisenä ajattelin A:n rintoja :D hah Vastasin ettei koko ole verrattavissa maidon määrään ja sain tietysti kymmenen pistettä ja papukaija merkin ;)

Ens viikolla on viimeinen kerta ennen lapsen syntymää, jossa esitellään seurakunnan toiminta. Syksyllä sitten perhevalmennus jatkuu kuudella kerralla. Luvassa lisää asiaa elämästä yhdessä vauvan kanssa ja vanhemmuudesta.

Mielestäni kaupunkimme järjestämä perhevalmennus on ollut hyvä ja siellä on ollut kiva käydä. Huomasin, ettei kaupunkimme työntekijät ehkä ole kohdanneet aiemmin juurikaan vähemmistöön kuuluvia pareja. Siitäkin huolimatta koin, että meidät vastaanotettiin kuten muutkin parit. Isistä ja äideistä toki puhuttiin joka välissä, mutta minua se ei haitannut. Se on mielestäni jopa ihan ymmärrettävää, koska näin tavallisesti on. Kuitenkin kätilön ainoastaan käyttäessä termejä puoliso tai tukihenkilö huomasin tämän,  vallan positiivista :)

Syksyn valmennuksia yhdessä tyttäremme kanssa innolla odottaen!

-HC-

2 kommenttia:

  1. Siis teidän perhevalmennus kuullostaa todella ihanalta! Meillä oli 3 kertaa, asiat mennään juosten läpi ja uutta tietoa ei juurikaan siellä tullut. Toki meillä oli joka kerta äiti ja isä-ryhmät, jossa saimme jakaa kokemuksia ennalta annettujen kysymysten avulla. Mä oisin kans halunnut isä-ryhmään, oli sen verran mukavat keskustelut heillä :D

    Helsingissä muuttui myös synnytyksen jälkeiset tapaamiset, eli ei tavata tällä ryhmällä vaan jokainen saa valita puiston mihin menee ja mikä aihe (3 erilaista) itseä kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin kyllä ihan tyytyväinen meidän perhevalmennukseen. :) Ennakko odotuksia kun ei juurikaan ollu. Luulen, että meidän kaupunki on panostanut siihen, että me jotenkin tutustuisimme ja ryhmäytyisimme keskenämme niin olisi sitten lapsiperhe tuttavia kaupungissa joihin voi törmätä puistossa tai muualla. Helsingissä on enemmän lapsiperheitä ja näin ollen tarjotaan varmaankin enemmän vaihtoehtoja. Siinä sitten ilmeisemmin on hyvät ja huonot puolensa.
      -HC-

      Poista