Vastauksia kysymyksiinne

Kiitos ihanista kysymyksistänne. Tässä hiukan paljastuksia meistä :)

Haluaisin kuulla nimipohdintaa. Onko tulokkaalle jo nimi tiedossa? Oliko nimimaut samanlaiset? Onko valinta ollut vaikea? 

Olimme jo ennen raskautta keskustelleet mahdollisista nimivaihtoehdoista. Pojan nimi löytyi nopeasti ja se oli meille kummallekin todella mieluinen. Jääköön se nyt säästöön. Tytön nimi on aiheuttanut pitkään päänvaivaa. Hyviä ehdotuksia oli paljon, mutta mikään ei heti hypännyt suoraan sydämeen. Toisen nimen olemme jo saaneet päätettyä, mutta etunimeksi on vielä muutama vaihtoehto. Toisella nimellä on taustansa ja historiansa, se on tärkeä meille. HC haluaisi jo päättää etunimeksi oman suosikkinsa ja minä haluaisin odottaa ja katsoa miltä lapsi näyttää. Nimimaut ovat olleet yllättävän samanlaiset. Tietysti on joitakin nimiehdotuksia, joita toinen ei ole hyväksynyt ollenkaan. Yleensä siinä on ollut syynä joku samanniminen vanha tuttu, johon lapsen nimeä ei halua liittää. Joissain kohdin oli myös makueroavaisuuksia. Minä en innostunut lyhyistä vähäkonsananttisista nimistä (Meea, Viia  jne.) ja HC ei halunnut omalle lapselle muuten kivoja vanhanaikaisia nimiä (Hulda, Helga jne.). Olemme kahlanneet nimiä läpi vaikka miten päin, suositut, harvinaiset, kalenterista, aakkosten mukaan, sukujen nimet. Pitkään luimme myös aina viikonloppuhesarin kasteilmoitukset toisillemme ääneen. Olemme pohtineet sitä, milloin kerromme lapsemme nimen muille.  Vaikka kastetilaisuus ei olekaan varsinainen nimenantojuhla, kunnioitan HCn toivetta paljastaa nimi vasta tuolloin. 
-A-

Mua kiinnostaa missä päin asutte?

Me asumme pääkaupunkiseudulla, mutta sen tarkemmin emme yksityisyytemme vuoksi halua paljastaa.


Itseäni kiinnostaisi tietää vähän teidän rakkaustarinan synnystä; missä ja miten tapasitte ja rakastuitte?

Asuin Tampereella vielä silloin, kun sain Qruiserissa ilmoituksen minulle lähetetystä nallekarhun kuvasta. Kävin tietysti katsomassa, keneltä se oli peräisin. Siellä tuli vastaan mukavan oloinen profiili, jossa oli hassu supersankari sarjakuva. Kuvia erilaisista urheiluharrastuksista oli myös paljon ja myönnettäköön, että se sai minut hiukan varovaiseksi :D En ole itse mikään himourheilija. HC teki nopeasti minuun vaikutuksen mukavilla viesteillään ja vaihdoimme puhelinnumeroitakin. Yritin ensin pitää matalaa profiilia ja ajatella olevani yksinäni hetken ennen mitään suhdetta, koska olin juuri päättämässä erästä tapailua. HCn kanssa oli kuitenkin hyvin koukuttavaa viestitellä. Hän oli hauska, lempeä, eikä meiltä koskaan loppunut juttu kesken.

Olin lähdössä oppilaiden kanssa vaeltamaan lappiin ja heti perään Tsekkeihin ystäväni häihin. HC toivoi, että näkisimme ennen sitä ensimmäisen kerran. Minulla oli kamalasti pakattavaa, mutta lupasin, että minun luokseni voi illalla tulla kahville. En ole koskaan luvannut vierasta ihmistä kotiini, mutta nyt en edes ajatellut siinä olevan mitään kummallista. Ja niin HC ajoi pääkaupunkiseudulta Tampereelle luokseni kahville. Hän oli samana aamuna jäänyt auton alle pelastaessaan pientä lasta. Oveni takana törötti nainen, jolla oli naama puoliksi paketissa ja kylkiluita murtuneena. Hän oli hiljainen, mutta mukava. Taisin puhua itse aika paljon :D HCtä hävetti olla niin arvilla ja taisi hänellä olla kipujakin. Minulle nuo arvet eivät olleet rumia. Se, että joku heittäytyy oman henkensä uhalla auton alle pelastaakseen pienen taaperon teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. <3

Olin ajatellut, etten tekstaa ulkomailta, koska se on kalliimpaa ja lapissa ei tunturissa ollut kenttääkään, mutta huomasin nopeasti kaipaavani HCn viestejä. HC tarjoutui viemään minut lentokentälle ulkomaille lähtiessäni. Olin ihan ihmeissäni, että ei kukaan tee sellaista ja kieltäydyin. Takaisin tullessani hän kysyi hakisiko hän minut kentältä ja veisi kotiin. Suostuin tarjoukseen ja niin taas HC ajoi autoa pääkaupunkiseudulta Tampereelle ihan vain viedäkseen minut kotiin. Viestittely jatkui  sen jälkeen yötä päivää, hyvä kun saimme töitä tehdyksi tai nukutuksi :D 

Ei mennyt kauaa kun menin sitten HCn luonaan käymään. Minua jännitti kamalasti, koska olimme jo molemmat paljastaneet toisillemme ihastuksemme.  Välimatka oli vain pitkä. Mietimme tuntuuko samalle kun toinen on lähellä? HC tuli hakemaan minua juna-asemalta ja menimme hänen luokseen kahville. Sitten ajoimme videovuokraamoon päätettyämme katsoa leffaa. Leffa taisi olla Napapiirin sankarit ja jossain vaiheessa HC pyysi minut kainaloon. Aika jännäähän se oli. Ujostutti kuin pikku tyttöä, eikä silmiin uskaltanut katsoa.. Vatsassa sata perhosta.  Illalla hän heitti minut takaisin asemalle ja tuli saattamaan raiteelle. Siellä HC kysyi minulta, että mitä minä mietin. Vastasin, että en mitään, vaikka oikeasti mietin kuumeisesti vain, että mites tässä nyt hyvästellään tai toimitaan. Kysyin sitten häneltä, että mitä hän miettii. HC vastasi, että tätä ja veti minut syliin. Siinä me sitten suudeltiin keskellä juna-asemaa ihmisten keskellä, niin että koko maailma unohtui ympäriltä, päässä kohisi ja joka solu oli vain keskittynyt tuntemaan toisen läheisyyttä. En usko, että meistä kumpikaan unohtaa ikinä sitä hetkeä. Sellaista ei ollut käynyt vielä koskaan. Siitä lähtien on ollut aina selvää, että meissä on jotain eritystä ja ihmeellistä. 

-A-

Kumpi teillä kokkaa? Vai laittaako molemmat ruokaa? :)

Meillä kokkaa kumpikin. Minä hiukan useammin, koska olen myös enemmän kotona. HC on sellainen nopeantoiminnanjoukko-osasto keittiössä :D Minä sitten monesti olen se joka etukäteen etsii reseptejä ja kokeilee jotain uutta, varsinkin jos on vieraita tulossa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että minä sotken keittiötä huomattavasti enemmän, josta tulee sanomista aika ajoin ;) Leivon myös aika usein leipää tai jotain makeaa. 
-A-

Mikä jännittää eniten lapsen saamisessa?

En oikein tiedä mikä jännittää eniten.. Mua jännittää ainakin se, miten meidän parisuhde muuttuu; riidelläänkö enemmän. Se miten meidän rahatilanne muuttuu. Osaako sitä lasta kasvattaa niin, että se on onnellinen. Tuleeko minusta ihan hirviö, kun olen väsynyt ja imetyshormooneista sekaisin. Tietysti myös lapsen terveys mietityttää. 
-A-


Lähipäivinä on jännittänyt yleisesti vauvan tulo. Se on jotenkin käynyt todemmaksi, että pian se syntyy. Pitkältä tuntunut odotus on kohta ohi, ja aika tuntuukin kuluneen yllättävän nopeasti. Hieman jännittää kuinka jaksamme yöherätykset, miten lapsen syntymän jälkeen byrokraattiset asiat hoituvat, osaammeko kasvattaa lapsemme kunnolla, kuinka meidän perheemme yleisesti vastaanototetaan.. Onhan noita "jännittämisen" aiheita, mitkä ajoittain mietittyttävät. Silti olen erittäin rauhallisin mielin vastaanottamassa kaikkea mitä eteen tulee. 
-HC-

Missä iässä tajusitte että ette ole heteroja? Onko teihin koskaan suhtauduttu paheksuvasti?

Olisinkohan ollut 24 kun tajusin tykkääväni tytöistä. Mulla oli ollut seiskalla yksi tyttöjuttu, eka juttu kenenkään kanssa ikinä. Säikähdin sitä silloin kamalasti ja ajattelin tehneeni jotain tosi väärää. Siitä ei ikinä puhuttu ja välillä jopa itse uskoin, että sitä ei tapahtunut ollenkaan. Silloin 24-vuotiaana olin ollut suhteessa miehen kanssa 8 vuotta, lukioaikaisen ensirakkauden kanssa. Olimme parhaat kaverit ja elämä meni odotusten mukaisesti, ei ollut syytä  kyseenalaistaa omia valintojaan. Yhtenä kesänä kuuntelin paljon tuttuni pohdintoja homoudestaan ja tuin vaikeassa elämäntilanteessaan, kun perhe ei häntä hyväksynyt. Siinä samalla jouduin pohtimaan omat elämänkysymykseni ja huomasin ajattelevani samoin. Se oli kauhea järkytys ja tuli kuin hyökyaalto joka pyyhki ylitseni. En muista tuosta ajasta juuri mitään, noin puolen vuoden jaksosta. Jälkeenpäin olen ajatellut, että minussa liikahti suuri osa minuutta tai persoonaa, joka oli pidetty aiemmin tarpeettomana taka-alalla.  Uskalsin kertoa tuolle miehelle pitkän ja vaikean itsekamppailun jälkeen, että tykkään myös tytöistä. Ja hän sanoi tienneensä tämän jo useamman vuoden ajan... Oli yrittänyt sitä minullekin kertoa, mutta en ollut kuunnellut.. 

Hetken asiat olivatkin hyvin, mutta sitten tuli aivan kauhea ahdistava olo. Sellainen kun on aivan ansassa. Ei voinut koskea tai olla lähellä. Kaikki tuntui valheelta. Oli liikaa asioita, joita piti itsessään yksin selvittää. Oli erottava. Sen jälkeen en ole miesten kanssa ollut. Se ei vain tuntunut enää omalta. 
-A-


Tajusin tykkääväni tytöistä muutama vuosi takaperin. Olin aiemmin seurustellut vain miesten kanssa. Kaksi pidempää suhdetta, viisi vuotta ensirakkauteni kanssa ja puolitoista vuotta toisen miehen kanssa. Tuo puolitoista vuotta kestänyt suhde päättyi, kun tajusin etten voi hänen kanssaan jatkaa kun olen itseni kanssa täysin hukassa. Ajatus siitä, että olen bi oli herännyt ja homoystävieni kanssa viettäessäni aikaa tajusin ajattelevani hyvin pitkälti samoin kuin he. Prosessoin asiaa paljon, ja mietin teini-ikääni yms. Ymmärsin, että pieniä ihastumisia tyttöihin oli joskus etäisesti ollut, mutta en ollut tuollin ymmärtänyt mistä on kyse, enkä koskaan ollut tyttöjen kanssa läheisemmissä tekemisissä. Tapailin muutamia tyttöjä ennen A:n kohtaamista. Tuon kohtaamisen jälkeen kaikki epäilykseni ja pelkoni kaikkosivat kaapista tulon suhteen. Jo ennenkuin suhteemme oli kunnolla alkanutkaan koin, että tämän ihmisen vuoksi minun on oltava avoimesti se mikä pohjimmiltani olen.

Meihin ei mielestäni missään muualla ole suhtauduttu paheksuvasti, kuin minun kotonani vanhempieni toimesta. Lähinnä äitini. Hänelle oli aluksi vaikea ymmärtää homoutta ja sitä, että seurustelen naisen kanssa. Yllättävän nopeasti tilanne kuitenkin muuttui. Vanhempani pitävät A:sta todella paljon ja odottavat syntyvää lapsenlastaan innolla. 
-HC-

Parhaat puolet toisissanne?

Parasta HCssa on huumorintaju, vaikka siitä myös tulee usein sanomistakin :D Pidän myös siitä, että HC hoitaa juoksevat asiat hyvin ripeästi. Jos joku pitää hoitaa niin se myös hoidetaan. HC on meidän hankalien asioiden soittovastaava. HC on turvallinen ja mikään ei auta pahaan oloon paremmin kuin toisen syli. HC kohtelee todella kauniisti lapsia ja vanhuksia, ihmisiä ylensäkin. Ihanaa on myös se kun hän tuo pieniä yllätyksiä kaupasta, kuten suklaapatukan tai kukkia. <3 
-A-


Mielestäni parasta A:ssa on kokonaisuus. A on fiksu, huomioiva, lämmin ja hellä puoliso. A:lla on omia ajatuksia ja mielipiteitä, ja hän osaa myös kertoa ne. A on kova puhumaan ja aina valmis keskustelemaan. Väsyneenä tuo höpötys joskus käy kyllä vähän raskaaksikin. :D Lisäksi A:lla on erittäin kauniit siniset silmät ja äärettömän kaunis hymy. Arvostan myös A:n käsityötaitoja suuresti. 
-HC-

Vilahditteko Erilaiset äidit -ohjelmassa? Kerran oli naispari saamassa lasta ja sit ne tapas toisen parin, joka suunnitteli perheenlisäystä myös. Heti tuli mieleen et voiskohan noi olla ne siitä blogista..;)

Me kyllä katsoimme koko sarjan ja odotimme tuota jaksoa innolla. Emme kuitenkaan esiintyneet TVssä :D Tuo toinen naispari taisi olla hiukan nuorempia kuin me. Minusta oli todella hienoa, että sateenkaariperhe oli otettu osaksi sarjaa ja arvostamme todella sitä, että nämä ihmiset toivat "meidän maailmaa" näkyvämmäksi omalla tarinallaan.
-A-