Puhetta ja musiikkia

Kun A:n vatsa alkoi raskauden edetessä kasvaa aloin minä aktiivisemmin silitellä ja puhua vatsalle. En välittänyt siitä ettei lapsen korvat olleet vielä kehittyneet ja ettei hän vielä kuullut, kun tämän aloitin. Nyt hän kuulee ja selvästi myös reagoi ääniin. Puhun lapselle juttuja kaiken maailman "tuitui"- höpinöistä päivän tapahtumiin. Iltaisin kun menemme nukkumaan toisinaan kiedon käteni hellästi A:n vatsan päälle ja soitan rauhallista melodista musiikkia. Vauva innostuu liikkumaan ja ajoittain tunnen voimakkaita potkuja kättäni vasten. Toivon, että hän pitää kosketuksesta ja musiikista, eikä osoita mieltään "lopeta se musailu"-tyylisesti. A välillä tuskastuu meidän "iltajumppaan", monotus kun ei välttämättä tunnu sisuksissa kovin kivalta :D

Luin puhetta, kosketusta ja musiikkia koskevan mielenkiintoisen julkaisun, kun lähdin miettimään kuinka lapsen kehitykseen ja kasvuun vaikuttaa se kuinka häntä odotamme. Lukemani julkaisun "Sikiöaikainen oppiminen valmistaa tien syntymänjälkeiseen elämään" on kirjoittanut kognitiotieteen dosentti ja tutkija Minna Huotilainen. Huotilaisen mukaan raskauden aikana kuultu puhe, erityisesti äidin puheella on tärkeä merkitys vastasyntyneen elämässä. Vauva pystyy ensi hetkistä lähtien tunnistamaan puheäänestä myös ne henkilöt, jotka ovat puhuneet äidille jatkuvasti loppuraskauden aikana. Tämän kaltaisen muistin tarkoituksena on liittää syntyvä vauva yhteisöön. Vauva tunnistaa omat läheisensä ja suosii heidän äänensä kuulemista. Vauva ei tule syntymään tyhjänä tauluna, vaan tietyn äidin, tietyn perheen ja tietyn yhteisön lapseksi. Tästä hyvän esimerkin huomasin viime viikonloppuna vieraillessani ystäväni luona. Heidän esikoisensa on nyt kuukauden ikäinen. Käydessäni heillä tarkkailin lasta (lue: en saanut silmiäni irti tuosta nukkuvasta suloisuudesta), kun keskustelin ystäväni kanssa,  samaan aikaan heidän koiransa haukkui ja ystäväni komensi koiraa, mies teki perunamuusia vatkaimella.. ja lapsi nukkui sohvalla meidän välissämme. Vauva ei häiriintynyt äänistä ja oli selvästi tottunut kuulemiinsa ääniin. Jo vatsassa hänelle oli varmasti tullut tutuksi vanhempiensa äänet, koiran haukku yms.

Huotilainen kirjoittaa myös siitä kuinka äiti ja muutkin pystyvät kommunikoimaan sikiön kanssa. Kasvavan sikiön tuntoaisti kehittyy jo raskauden alkuvaiheessa siten, että sikiö pystyy tuntemaan hyvinkin heikon kosketuksen ja reagoimaan siihen vastakosketuksella. Sikiö kykenee kasvettuaan tarpeeksi suureksi painamaan jalallaan vatsan peitteiden läpi vastaan, kun äidin vatsan päältä kosketetaan hänen jalkaansa. Sikiölle tälläinen "leikki" on hyvinkin luonteenomaista.  Huippuunsa tuntoaisti sikiöaikana kehittyy samanmunaisilla eli identtisillä kaksosilla. He saavat enemmän ja erilaisia tuntoärsykkeitä toisistaan kuin erimunaiset kaksoset tai yksössikiöt.

Vauva pystyy Huotilan mukaan myös muistamaan sellaista musiikkia, jota äiti on kuunnellut loppuraskaudessa. Etenkin äidin laulamat laulut on vauvan suosiossa, vaikka niitä laulaisi tuntematonkin henkilö. Vauvat pystyvät erottamaan toisisataan sävelsarjoja, joissa melodia pysyy samana, mutta rytmi vaihtuu. Korkeassa äänialassa lauletut laulut ovat erityisesti vauvojen mieleen. Laulu- ja juttelutilanteet vahvistavat äidin ja vauvan kiinteää suhdetta. Vauvan toivottu reaktio lauluun, nukahtaminen kehtolauluun, rauhoittuminen itkutilanteessa tai kiinnostuksen ylläpito leikkitilanteessa todistaa äidin laulun tai puheen olevan hyvä keino toimia lapsen hyvinvoinnin edistämisen välineenä.

Koskettakaamme siis kasvavaa vatsaa, puhukaamme ja laulakaamme. Tästä ei ainakaan haittaa luulisi olevan, vaikka meidän perheessä nuotin vieressä tuntuu olevan paljonkin tilaa.

Hyvää viikonloppua kaikille! Kysymyksiä saa myös laittaa lisää vielä edellisen postauksen alle :)

-HC-