Mummi ja ukki, eikun pappa

Minun vanhempani ovat olleet todella innoissaan tulevasta lapsenlapsesta. He päättivät jo saman viikon aikana, että heitä kutsuttaisiin sitten mummiksi ja ukiksi. Tästä muutaman viikon päästä sain äidiltäni viestin, että isäni oli kuitenkin pohtinut nimen vaihtoa. Oma ukkini on vielä elossa ja siksi hän olisi mieluumin pappa. No mikäs siinä! Pappa on hyvä.

Nyt joulureissulla sain myös kuulla isäni muista suunnitelmista. Minusta ja ukistani on otettu ihana kuva kun olin kahden tai kolmen vanha. Ukilla on omatekoinen onki kädessään ja olemme mökin niemenkärjessä kalassa. Minä seison vieressä ja pidän ukin kädestä kiinni punaisessa kesähatussani. Tuo kuva on kaikkien mielestä ollut niin hellyyttävä, että se on teetetty jopa tauluksi. Näimpä isäni olikin heti miettinyt, että hänestä ja syntyvästä lapsesta on heidän mökillään otettava samanlainen kuva.

Omat vanhempani olivat tiukkarajaisia kasvattajia. Meillä oli selvät säännöt ja kotiintuloajat. Lapsena olin sitä mieltä, että vanhempani olivat aivan natseja muihin verrattuna. Näin myöhemmin olen kuitenkin huomannut, että osa siitä oli kulissia minun ja siskoni parhaaksi, eikä rajojen pitäminen vanhemmilleni ollut hauskaa. Olen kiitollinen, että näin oli. Kuitenkin nyt kun nämä keski-ikäiset vanhempani ovat selvästi hurahtaneet mummouteen ja papputeen, on se erittäin huvittavaa. Voi sitä lepertelyn ja hössötyksen määrää! :)

Osansa tästä pään pehmenemisestä saa meidän koira. Kotonani ei allergian vuoksi voinut koskaan olla akvaariokalaa kummempaa otusta. Ja meille ei edes saanut tulla karvaisia vieraita sotkun ja hengenahdistuksen vuoksi. Hipsteri ei onneksi käy kenellekkään henkeen, joten hän on saanut aukeamaan sekä monen vuoden koirahellyyspatoutumat että lapsenkaipaus paijaukset. Hipsterillä on siis melkoiset onnenpäivät mummolassa. Joku pitää kokoajan sylissä ja rapsuttaa. Isääni pitää vahtia taukoamatta, ettei se anna kinkkua tai makkaraa. Kaikesta mitä koira tekee raportoidaan välittömästi meille. "On se niin suloinen.." Odotan innolla hössötyksen määrää kunhan lapsi saapuu maailmaan..

Äitini innostui joulun jälkeen penkomaan vanhoja laatikoita. Hän oli ilmoittanut, ettei lapselle tarvitsisi ostaa mitään(jos se on tyttö), koska hän on säästänyt kaikki minun ja siskoni tarvikkeet. Huoh. No sittenhän me pengoimme kaikki ihananuudet ja jokaisen kohdalla päätimme, että säilyttääkö äiti sen muistona, laitetaanko kierrätykseen vai viemmekö sen kotiin.  Vaate ja lakana ym. tavaramäärä oli suuri. En ymmärrä, että missä oikein äitini on saanut ne edes säilytettyä?! Meidän äiti on tarkka siitä, että vaatteet ovat siistit ja usein huomauttelee minulle vaatteideni kunnosta. En osaisi yhtään nähdä häntä kirpputorivaatteissa ja usein kun menemme sinne yhdessä löydän hänet sellaisen keräilylasi/ hopeaesineet vitriinin luota kun menen sovittamaan jotain. Mutta nyt kun oli kyse omista muistoista ja meidän vanhoista tavaroista ne olivat aivan ihania. Oli siinä meillä HCn kanssa kieli keskellä suuta miten ilmaisemme joistakin kiitos, mutta ei kiitos. Kaikki oli pastellin vaaleanpunaista tai pastelli turkoosia. Kaikissa mekoissa oli järkyttävät neliökaulukset, niinkuin 80- 90-luvun alussa eläneet muistavat mitä käytettiin .

Jätimme monia vaatteita ja lakanoita "mummolavaatteiksi". Saapahan äitini fiilistellä joitakin omia muistojaan. Kotiin viemisiksi toimme kourallisen asioita. Leluja meillä oli  paljon todella kivoja. Yllätys yllätys nekin on kaikki säästetty. Odotan jo innolla kaikkia vauvaleluja, mutta ehkä eniten sitä Dublojen ja pikkulegojen määrää! <3

Nämä me otimme mukaan.
Siinä on lasten pussilakana ja tyynyliina, huppupyyhe, uninukke, haalari, potkupuku, mekko ja kesähattu.

-A-