Kauan odotettu laskettuaika rupeaa hiljalleen lähestymään. Jännä ajatella, että vauva voi olla täällä minä hetkenä hyvänsä tai sitten vasta kahden kuukauden kuluttua, jos siis sattuisi menemään kaksi viikkoa yliaikaiseksi. Syntymää odottaa malttamattomana ja toivoisi, että pian jo saisi tavata pikkuisen. Toisaalta taas tuntuu siltä ettei me ihan vielä olla valmiita. Pinnasängyn reunapehmuste on ompelematta, kodin suunniteltu suursiivous tekemättä, vauvan sängyn yläpuolelle suunnitellut taulut ripustamatta.. Pieniä ja mitättömiä juttuja tekemättä, mutta kuitenkin. Pakko jälleen kerran todeta ettei turhaan ihmislapsen odotus yhdeksää kuukautta kestä. Alkuun sitä sulatteli raskausuutista ylipäätään, sitten sitä työsti vanhemmaksi tuloa ja omaa lapsuuttaan, alkoi hiljalleen tehdä valmisteluja ja hankintoja lapsen tuloa ajatellen.. Nyt sitä jo miettii, että kääntyykö vauva itse vai joudutaanko kääntämään.. tuleeko suunniteltu sektio, alatiesynnytys, hätäsektio vai käynnistys.. kuinka töistä pääsee nopeimmin lähtemään jos synnytys käynnistyy mun ollessa töissä.. mitä sairaalaan pitää ottaa mukaan.. kauan me hengaillaan kotona säännöllisten supistusten kanssa ennen sairaalaan menoa.. ja montaa muuta seikkaa. Me ollaan keskusteltu eri vaihtoehdoista paljon, että olis ainaki semmosta henkistä valmiutta. Sillä kun se The hetki koittaa niin kaikki se on meille uutta ja ennenkokematonta, eikä sitä pysty millään tavalla käsikirjoittamaan. Sen näkee sitten..
Vauva voisi kuitenkin hetken vielä jatkaa kasvuaan, sillä tämä tuleva äiti lähtee kohta töihin kahdeksatta päivää peräkkäin, odottaa lauantaina koittavaa yhden päivän vapaataan ja siitä seuravaa helatorstaina alkavaa pitkää viikonloppu vapaata. Tämän rutistuksen jälkeen vauva saa mun puolesta tulla ;) heh Mukavaa viikon alkua kaikille! :)
-HC-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti