maanantai 10. helmikuuta 2014

Muutama sana avoimuudesta

Olen ollut äitini pyynnöstä kertomatta homoudestani joillekin sukulaisilleni. Se ei sinällään ole ollut vaikeaa, koska ne sukulaiset joiden kanssa olen tekemisissä muutoinkin asian toki ovat tienneet. Joitakin viikkoja sitten äitini sanoi, että voisin kummitädilleni kertoa, jotta hänenkin on sitten helpompi asiasta hänen kanssaan keskustella. Soitin kummitädilleni, ja kerroin mitä elämääni todella kuuluu. Oli tosi hieno kuulla kuinka hän oli aidosti onnellinen puolestani siitä, että olen löytänyt itseni ja A:n kaltaisen puolison. Eikä hän tyhmä ole ollut, toki Facebookista asian aiemmin jo huomannut. Fiksuna ihmisenä antanut äidilleni aikaa asian käsittelyyn, eikä ole tieten tahtoen ottanut puheeksi.

Nyt viikonloppuna äiti laittoi viestin, että voiko hän kertoa mummolleni (isän äiti, ainoa elossa oleva isovanhempani). Toki suostuin. Eikä mennyt kauaa kun puhelin piippasi onnittelu- viestiä tädiltäni ja mummolta. Mummo oli hihkunut "ihanaa, ihanaa!!" ja päästänyt liikutus itkunkin.

On uskomatonta ajatella millaisen matkan sitä itse on tehnyt tämän avoimuus asian kanssa ja kuinka myös läheiset ovat siihen osallistuneet. Nyt ei ole enää ihmisiä, joilta pitäisi "salailla" kuinka omaa elämäänsä elää ja kenen kanssa sitä jakaa. Helpottavaa kerrassaan. :)

-HC-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti