Ikimuistoinen perjantai osa I

Meillä oli eilen suuri ja tärkeä päivä. Me menimme naimisiin. Maistraatissa, paikalla vain me kaksi ja toimituksen suorittava notaari. Tilaisuudesta aiemmin oli kuullut tarinoita kuinka koruton tapahtuma se on, nimet paperiin ja pihalle-tyyliin. Meillä tilaisuus oli kaikkea muuta. Notaari esitteli itsensä ja kätteli meitä kumpaakin, kysyi haluammeko että hän lausuu meille muutaman sanan, sanomme toisillemme tahdon ja pujotamme sormukset toistemme sormiin. Se kuulosti hyvältä ja toivoimme, että tällä kaavalla mennään.

Notaari puhui rakkaudesta, sitoumisesta yhteiseen elämään. Lausui Helvi Juvosen runon meille:

"Elämä käy kuin korkeammaksi,

milloin ihmisen lasta kaksi

käsi kädessä, toistansa tukien,

katseesta toinen toistensa lukien

kasvavat yhdessä, kasvavat yhteen,

leikkaavat, sitovat yhteisen lyhteen.

Leipä ei kapea, leivä ei leveä.

Osansa saaneen käydä on keveä."

Notaari kysyi: "Tahdotko sinä H ottaa A:n puolisoksesi, ja rakastaa häntä.." ja tahdoin toki. A:kin tahtoi :D Sitten notaari totesi, vastattuamme myöntävästi että toteaa meidät nyt toistemme virallisiksi puolisoiksi. Pujotimme liittomme merkiksi sormukset toistemme sormiin. Saimme myös kehoituksen " ja nyt sitten olisi pussauksen aika" ja niin me sitten pussattiin!

Notaari huolehti valokuvauksesta. Hän itse kysyi onko meillä kameraa mukana. Otti kuvan kun allekirjoitimme virallisen paperin, kun seisoimme "alttarin" takana/edessä, kun pussasimme jne..  Se oli tosi kiva juttu, kun ei me itse ehkä oltaisi niin aktiivisti valokuvattu tai osattu pyytää häntä kuvaamaan.

Jännitystä tilaisuuteen toi se, että me oltiin taas kiireellä matkassa. Me lähdetään joka paikkaan aina viime tipassa, vaikka kuinka olevinaan valmistaudutaan lähtöön ajoissa. Mä kaahasin ja A jännitti vieressä! Ehdittiin just ja just ajoissa! :D

Eilen tapahtui myös paljon muutakin upeaa, siitä kirjoitan huomenna lisää. Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

-HC-