Ultran jälkeiset tunnelmat ja ensimmäiset vauvanvaateostokset

Perjantaita ja ultraa odotettin hartaasti ja kaikki huolet osoittaituivat turhiksi. Ultrasta saatuja kuvia on esitelty kaikille mahdollisille, jotka tietävät vauvasta. Kummankin puhelimen taustakuvana köllöttelee nyt oma murusemme. Pieni hymynkare valtaa naamani aina kun puhelimeeni syttyy valo. On tämä jotenkin aika hurjaa! Sanoin HClle, että perjantaihin asti olin aivan hirveän huolissani vain siitä, että jos siellä ei olekaan ketään. Varauduin pahinpaan. Kuitenkin kuin rakas pienemme polski siellä kuvaruudulla, uusi tunne valtasi minut. "Ei hitto, siellä oikeasti on joku!" Tämä toinen kolmannes menee varmaasti sitten panikoidessa, että apua, meille tulee vauva. :D

Viikonloppuna meillä oli kylässä HCn pienin sisko, 13 -vuotias teini. Minä viihdyn hyvin nuorten kanssa, mutta HClla taisi muutaman kerran olla hermossa pitämistä teiniagstailujen ja kikatushöhöttelyjen kohdalla. Se onkin samalla hassua ja söpöä, kuinka ensimmäinen ilta menee siinä "joojoo", "mmmm", "ihan sama" ja "emmätiiä" - kulissin pitämisessä. Seuraavana iltana kyhnätään jo vieressä ja kysellään mitä me voitais pelata yhdessä. Kävimme katsomassa lauantaina Hobitin kakkososan ja muuten vain rentoilimme yhdessä.

Hobitti oli ihan kivaa fiilistelyä tällaiselle vanhalle Tolkien fanille, mutta muilla taisi olla vähän tylsää..

Sunnuntaina veimme teinin asemalle ja suuntasimme ensimmäiselle vauvanvaate-kirpiskierrokselle, josta oli lupa ostaa jotakin. Ajatuksenamme oli hiukan fiilistellä ja ostaa vain sellaisia meidän näköisiä ja hyväkuntoisia unisex-vaatteita. Sitten myöhemmin kerkiää vielä oikeasti miettiä mitä todella tarvitaan. Sellaisen vinkin olen ystäviltäni saanut, että jos löytää jonkun kivan kuosin tai mallin, jota haluaa lapsella pitää paljon, se kannattaa ehdottomasti ostaa vähän isompana. Lahjana ja äitiyspakkauksesta tulee kuitenkin pienempiä kokoja ja niitä käytetään vain hetken.

Huomasin kuitenkin, että yli kokoa 68 oli todella vaikea löytää kirpputorilta unisex-väreissä. Ja koska en haluaisi pukea lastani ainakaan prinsessavaatteisiin, mutta en kyllä mihinkään monsteriautoihinkaan (no okei, ehkä sitten kun hän osaa niitä itse pyytää), pelottivat minua suuresti Pinkit(!!) kirpputoripöydät. Samoin huomasin, että poikien pöydät olivat todella tumman sävyisiä. Oli paljon harmaata ja tummansinistä. Missä ovat iloisen väriset lastenvaatteet? Vai ovatko ne ne, jotka lähtevät pöydästä ensimmäisinä? Mene ja tiedä. Löysimme kuitenkin jotakin pientä :)

Pienet ostokset

Mahakuvat unohtuivat ottaa sunnuntaina, mikä harmittaa. Minä olen ollut kipeä eilen(raskauspahoinvointia ja heikotusta suuressa määrin) ja HC nyt toista päivää kuumeessa. Palataan astialle kohan kyetään!

-A-