Viime viikolla meillä töissä oli pikkujoulut. Pikkujoulut on toteutettu useana vuonna nyyttäriperiaatteella ja niin myös tänäkin vuonna. Minä sitten sen kummempia A:lta kysymättä lupauduin viemään koristeltuja pipareita. Kotona ilmoitusluontoisesti kerroin, että sulaneita lumiukkoja 30-40 kappaletta, kiitos. A oli hyvin mielissään, että lupailen kysymättä. Toki kun luvataan niin se myös pidetään. Niinpä me yhden illan aikana yhteisvoimin teimme 43 sulanutta lumiukkoa ja vein ne töihin. Rutiinilla meni tällä viikolla toinen satsi, joita sitten ystäville annoimme pienenä joulumuistajaisena. Eikö oo kivoja?
Eikä lupailut siihen loppuneet.. Keskiviikkona töissä pidettiin meikäläisen kihlajaiskahvittelut, ja lupasin viime viikolla, että tietysti tuon jotakin. A tarjoutui leipomaan kaksi mustikkapiirakkaa ja naureskeli mun lupauksille (A halusi tietysti mun työkavereilta Hyvä vaimo-pisteitä. Ja saikin toki!). Kahvittelut meni ihan kivasti. Kaikki työpaikalla ovat olleet ainakin päin naamaa suuntautumiseni vuoksi ihan okei. Suurin osa asian toki tiesikin, mutta joillekin tuli yllätyksenä. Ajattelin, että samalla rykäyksellä kerron vauvan tulostakin. Ihmiset olivat innostuneita, ilahtuneita ja toki kiinnostuneita. Paljon on tullut selkään taputtelua, että "kyllä susta vaan hyvä vanhempi tulee". Usein sitä on itse hieman varuillaan ihmisten asennoitumista ajatellen, ja kuitenkin varovaisuus osoittautuu turhaksi. Eihän se keneltäkään pois ole jos ihmiset rakastavat ja tulevat rakastetuiksi.
-HC
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti