Se potkii!!

Olemme olleet ansaitulla joululomalla HC:n kanssa. Palaamme joulutunnelmiin vielä myöhemmin. Nyt oli kuitenkin tärkeää kerrottavaa, jonka vuoksi joululomakin täytyi hetkeksi keskeyttää.
Meidän vauvan ensimmäiset potkut!! Olimme äitini kanssa sunnuntaina laulamassa vielä kerran kirkossa kauneimpia joululauluja hänen pyynnöstään. Neljänen laulun kohdalla alkoi alavatsassani tuntua jotakin ihmeellistä. Pieniä tönäisyjä. Niitä tuli usein. Ilmeisesti meidän pieni joko pitää kirkkomusiikista ja joululauluista tai sitten hän ilmoitti, että: "Äiti älä laula, kuulostaa kamalalta." :D

Sen jälkeen ei ole ollut samanlaisia tuntemuksia, vaikka HC yrittikin kaikkensa ja soitti erilaisia kappaleita kuulokkeilla mahalleni. Oli se kyllä aivan uskomaton tunne. <3

Laulussa jota silloin laulettiin, oli tällainen kertosäe:

Olet toisten kaltainen?

Lapsi lupauksien?

Tuotko, lapseni, nyt toivon maailmaan?

Olet aarre sydänten?

Miten sinut suojelen?

Helmassani kantaa itse taivastako saan?

(Taivas sylissäni)

-A-

Pipareita ja piirakkaa

Otsake antaa ymmärtää kaksmielisille lukijoillemme jotain aivan muuta, saatatte miettiä, että mitäköhän nyt luvassa.. Mut ehei, asialinjalla pysytään ja täyttä asiaa taas luvassa, kuten aina ;)

Viime viikolla meillä töissä oli pikkujoulut. Pikkujoulut on toteutettu useana vuonna nyyttäriperiaatteella ja niin myös tänäkin vuonna. Minä sitten sen kummempia A:lta kysymättä lupauduin viemään koristeltuja pipareita. Kotona ilmoitusluontoisesti kerroin, että sulaneita lumiukkoja 30-40 kappaletta, kiitos. A oli  hyvin mielissään, että lupailen kysymättä. Toki kun luvataan niin se myös pidetään. Niinpä me yhden illan aikana yhteisvoimin teimme 43 sulanutta lumiukkoa ja vein ne töihin. Rutiinilla meni tällä viikolla toinen satsi, joita sitten ystäville annoimme pienenä joulumuistajaisena. Eikö oo kivoja? 

Eikä lupailut siihen loppuneet.. Keskiviikkona töissä pidettiin meikäläisen kihlajaiskahvittelut, ja lupasin viime viikolla, että tietysti tuon jotakin. A tarjoutui leipomaan kaksi mustikkapiirakkaa ja naureskeli mun lupauksille (A halusi tietysti mun työkavereilta Hyvä vaimo-pisteitä. Ja saikin toki!). Kahvittelut meni ihan kivasti. Kaikki työpaikalla ovat olleet ainakin päin naamaa suuntautumiseni vuoksi ihan okei. Suurin osa asian toki tiesikin, mutta joillekin tuli yllätyksenä. Ajattelin, että samalla rykäyksellä kerron vauvan tulostakin. Ihmiset olivat innostuneita, ilahtuneita ja toki kiinnostuneita. Paljon on tullut selkään taputtelua, että "kyllä susta vaan hyvä vanhempi tulee". Usein sitä on itse hieman varuillaan ihmisten asennoitumista ajatellen, ja kuitenkin varovaisuus osoittautuu turhaksi. Eihän se keneltäkään pois ole jos ihmiset rakastavat ja tulevat rakastetuiksi.

-HC

Joulukortit

Pidän korttien antamisesta ja saamisesta. Arvostan suuresti oman käden jälkeä ja sitä, että on nähty hieman vaivaa ja ajateltu saajaa. Halusimme lähettää jotain yksinkertaista ja yhdessä tehtyä. Näytin HClle malleja netistä ja mitä välineitä löytyy kotoa. Tänä vuonna lähetämme ensikertaa yhdessä kortteja. :) Piti ensin vähän miettiä kelle kaikille lähetetään. HC kuitenkin viisaasti sanoi, että jos jostain ruetaan pihistelemään niin se ei ole kyllä joulukortit tai postimerkit. (Niinkuin mummoni, joka ostaa joka joulu Tiimarin 10 sentin joulukortit kaikille, mutta ei raaski lähettää niitä. Antaa sitten vasta joulun jälkeen kun käydään kylässä.)

Tällaiset niistä tuli ja melkein neljäkymmentä niitä lensi uuteen kotiin. Näissä näkyy hyvin meitä kumpaakin. On huumoria, mutta myös nostalgiaa.
Tekstit on leimattu ja embossattu kohojauheella. Linnut ovat kankaasta leikattuja.

-A-

Ultran jälkeiset tunnelmat ja ensimmäiset vauvanvaateostokset

Perjantaita ja ultraa odotettin hartaasti ja kaikki huolet osoittaituivat turhiksi. Ultrasta saatuja kuvia on esitelty kaikille mahdollisille, jotka tietävät vauvasta. Kummankin puhelimen taustakuvana köllöttelee nyt oma murusemme. Pieni hymynkare valtaa naamani aina kun puhelimeeni syttyy valo. On tämä jotenkin aika hurjaa! Sanoin HClle, että perjantaihin asti olin aivan hirveän huolissani vain siitä, että jos siellä ei olekaan ketään. Varauduin pahinpaan. Kuitenkin kuin rakas pienemme polski siellä kuvaruudulla, uusi tunne valtasi minut. "Ei hitto, siellä oikeasti on joku!" Tämä toinen kolmannes menee varmaasti sitten panikoidessa, että apua, meille tulee vauva. :D

Viikonloppuna meillä oli kylässä HCn pienin sisko, 13 -vuotias teini. Minä viihdyn hyvin nuorten kanssa, mutta HClla taisi muutaman kerran olla hermossa pitämistä teiniagstailujen ja kikatushöhöttelyjen kohdalla. Se onkin samalla hassua ja söpöä, kuinka ensimmäinen ilta menee siinä "joojoo", "mmmm", "ihan sama" ja "emmätiiä" - kulissin pitämisessä. Seuraavana iltana kyhnätään jo vieressä ja kysellään mitä me voitais pelata yhdessä. Kävimme katsomassa lauantaina Hobitin kakkososan ja muuten vain rentoilimme yhdessä.

Hobitti oli ihan kivaa fiilistelyä tällaiselle vanhalle Tolkien fanille, mutta muilla taisi olla vähän tylsää..

Sunnuntaina veimme teinin asemalle ja suuntasimme ensimmäiselle vauvanvaate-kirpiskierrokselle, josta oli lupa ostaa jotakin. Ajatuksenamme oli hiukan fiilistellä ja ostaa vain sellaisia meidän näköisiä ja hyväkuntoisia unisex-vaatteita. Sitten myöhemmin kerkiää vielä oikeasti miettiä mitä todella tarvitaan. Sellaisen vinkin olen ystäviltäni saanut, että jos löytää jonkun kivan kuosin tai mallin, jota haluaa lapsella pitää paljon, se kannattaa ehdottomasti ostaa vähän isompana. Lahjana ja äitiyspakkauksesta tulee kuitenkin pienempiä kokoja ja niitä käytetään vain hetken.

Huomasin kuitenkin, että yli kokoa 68 oli todella vaikea löytää kirpputorilta unisex-väreissä. Ja koska en haluaisi pukea lastani ainakaan prinsessavaatteisiin, mutta en kyllä mihinkään monsteriautoihinkaan (no okei, ehkä sitten kun hän osaa niitä itse pyytää), pelottivat minua suuresti Pinkit(!!) kirpputoripöydät. Samoin huomasin, että poikien pöydät olivat todella tumman sävyisiä. Oli paljon harmaata ja tummansinistä. Missä ovat iloisen väriset lastenvaatteet? Vai ovatko ne ne, jotka lähtevät pöydästä ensimmäisinä? Mene ja tiedä. Löysimme kuitenkin jotakin pientä :)

Pienet ostokset

Mahakuvat unohtuivat ottaa sunnuntaina, mikä harmittaa. Minä olen ollut kipeä eilen(raskauspahoinvointia ja heikotusta suuressa määrin) ja HC nyt toista päivää kuumeessa. Palataan astialle kohan kyetään!

-A-

11+ (Virallinen)

Vai yritti A kaapata mun viikkopäivityksen. Eipä onnistu! :D

Niin ne viikot vierii ja ensimmäinen kolmannes juurikin täyttymässä. Aika kuluu yllättävän nopeasti, vaikka välillä malttamattomana odottaa sen kuluvan nopeammin. A ei ole enää oksennellut entiseen tahtiin. Väsymystä ja selkäsärkyä päällimmäisinä raskauden ilmentyminä. Vatsa hieman pyöristynyt.

A odotti malttamattomana tämän päiväistä ultraa jännityksen ja pelonsekaisin tuntein. "Mitä jos siellä ei olekaan ketään?" "Mitä jos se on mennyt kesken, eikä me vaan tiedetä sitä?". Mä uskoin ja luotin, että kaikki on hyvin. Toki muakin jännitti, mutta ei pelottanu. Oon miettiny, että tuntemukset saattais olla kaiken suhteen hieman erilaiset jos itse olisin raskaana. Siksipä ei toisen tunteita parane vähätellä.

Ultrassa oli kaikki hyvin. A:n huoli kaikkine epäilyksineen kaikkosi. Pieni oikoi jalkojaan, heitti volttia ja vaikutti hyvin eloisalta. Sormet ja varpaat paikoillaan, ja pieni nöpönenä. (Tähän pitää kertoa eräs tarina. Olimme erään kerran ystäviemme kanssa viettämässä iltaa ja eksyimme karaokebaaariin. Siinä me A:n kanssa napotimme kaksin ja hengailimme, kun hieman päihtynyt mies henkilö tokaisi meille:"Teillä on aika nöpsäkät nenät". Tämän jälkeen kaverit ja me itse olemme muistaneet nöpönenä- kommentin.) Vauvalla on ihan yhtä nöpönenä, kun meillä molemmilla! <3

Rakkaus <3

-HC-

11+

Täällä A ja HCn viikkopäivityksen kaappaus!

Meillä on ollut kiireinen viikko ja eilenkin (kun piti päivittää, muttei ehditty) oli iltaan asti kihlajaisvieraita kylässä. Tänään ollaan siis raskausviikolla 11+5. KAHDEN TUNNIN PÄÄSTÄ on meillä ESIMMÄINEN ULTRA! Voitte uskoa, että jännittää ja pelottaa. En nukkunut viime yönä oikeastaan ollenkaan. Nekin pätkät kun torkahdin, näin sekavia ultraanehtimisunia. Kohta saamme vastauksia. Kuka siellä oikein luuraa? :)

Raskauspahoinvointi on helpottanut huomattavasti. Viikonloppuna oksentelin useaan otteeseen (,mistä olin vain erittäin huojentunut!! Vielä raskaana siis!). Kun muistaa syödä säännöllisesti, sopivasti ja hyvin, pysyy oskukin poissa. Väsymys on myös vähentynyt. Olen päivisin paljon reippaampi. Jopa reippaampi kuin HC. Tosin illalla väsyttää aikaisin, mutta usein uni ei tulekaan tai herään aamuyöllä. Raskausoireista myös rintojen arkuus on kokonaan loppunut. Onneksi!

Uutena vaivana on kovat alaselkäkivut, jotka säteilevät myös lonkkiin. Täytyy selvittää joitankin raskaanaolevien selkäjumppaohjeita ja myös hierontaohjeita kipuja lievittämään. Vessassa ravaan usein, viimeyönä ainakin kolme kertaa. Usein ei tarvitse käydä öisin ollenkaan, mutta aamulla kun hiukan havahtuu, herättää kaamea vessahätä kokonaan hereille. Minun täytyy varmaan muuttaa WChen viimeisellä kolmanneksellä.. :D Jano vaivaa kokoajan ja huulet ja rystysen kuivavat vauhdilla.

Kävimme keskiviikkona Hipsterin kanssa oikein pitkällä lenkillä ja huomasin, että se oli minulle vähän liikaa. Uuvahdin ihan kokonaan ja meinasin nukahtaa saunaankin sen jälkeen. Tiet ovat olleet todella liukkaat ja olen köpötellyt menemään kuin vanha mummo. Pelkään kamalasti kaatumista mahani kanssa. Hipsteri on onneksi aivan kartalla pelostani. Aina hankalan jäätiikön kohdalla se tulee astelemaan varovasti viereeni ja katsomaan perääni. Söpö otus, vaikka monesti lenkillä aivan mahdoton.

Hipsteriäkin väsytti pitkän lenkin jälkeen.

Mahani on selvästi päässyt yli pahimmasta turvotuksesta ja näytän nyt enemmän siltä, miltä näillä viikoilla pitäisikin. Se on todella hyvä, sillä turvotus teki välillä todella kipeää. Tuntui kuin sisäelimeni olisivat litistyneet hengiltä. Arvelen, että nämä tuntemukset saattavat vielä palata jossain vaiheessa. ;)

Palaamme asiaan ultrakuulumisten kanssa viikonloppuna. Tänään meillä on kaveriporukan pikkujoulut. Koko viikonlopuksi kyläilemaan tulee HCn pienin sisko ja menemme katsomaan elokuviin uutta hobittia. Mahakuvien ottoa myös taas tiedossa.

Ihanaa viikonloppua kaikille ja pitäkää meille peukkuja! :)

-A-

Ihana pitkä viikonloppu

Viime torstaina saimme odotetut vieraat luoksemme kotikaupunkini kaukaisesta ihmemaasta. Tulijoina oli siis ystäviäni, joihin olen tutustunut opiskeluaikanani. Heidän puolivuotias pienokaisensa on minun ihana kummipoikani. He ovat yksi pariskunta kolmesta, joiden kanssa muodostamme oman rakkaan ystäväperheen. Ajotunteja heiltä tulee noin seitsemän pysähdysten kanssa, joten arvostimme todella pienen lapsen kanssa tehtyä vaivannäköä luoksemme!

Tarkoituksena oli muistaa itsenäisyyspäivää, viettää yhteistä aikaa, syödä herkkuja, rentoutua, saunoa, sylitellä kummipoikaa ja ihmetellä hänen kasvuaan ja kehitystään. Parasta on juuri sellaiset ihmiset, joiden kanssa ei tarvitse järjestää mitään ohjelmaa ja silti aika lentää kuin siivillä ja kaikki viihtyvät. Siksipä olikin vaikea ryhtyä kirjoittamaan tätä tekstiä. Kerrankin en halua analysoida mitään..

Päällimmäisenä ovat vain tunteet:
Henkisesti latautunut, iloinen, onnellinen, kiitollinen, rakastettu..

HCn työstressi ja selkäkivut unohtuivat, samoin omat graduahdistukset ja raskauspelot.

Kumpa pian nähtäisiin uudestaan ja ikävä kaikkia muitakin. <3

-A-

Rakkausostokset

Meillä oli ihana pitkä vikonloppu rakkaiden ystävien ja kummipoikani kanssa, jonka vuoksi blogin päivittäminen sai hetken odottaa. Viikonlopusta kerromme hiukan myöhemmin lisää.

Vieraiden lähdettyä sunnuntaina suuntasimme lähikaupunkiin ostoksille. Tarkoituksena oli löytää joululahjoja, mutta myös käydä sovittamassa ja katselemassa sormuksia. <3

Kihlat ovat pitkään olleet meillä puheissa ja mielissä. Tiedän, että HC oli jo kerran miettinyt jotain kosintaylläriä. Tietämättäni kuitenkin pahoitin hänen mielensä kosintakommenteillani. Lopulta asia muuttui jo vähän meidän omaksi vitsiksi; "Kumpi tässä nyt kosii?" tai "Kohta tämä menee niin, että käymme maistraatissa päivää ennen lapsen syntymää."

Älkää käsittäkö väärin. Tämä oli meille iso asia! Tai sanotaanko, että rakkautemme on meille iso asia.  Olemme alusta asti puhuneet, että osaamme ja haluamme olla toistemme kanssa ilman sormuksiakin tai virallisia papereita. Minä olen ollut nuorena naimisissa ja HC kihloissa, joten sellainen uutuudeenviehätys ja ainutkertaisuus on mennyt. Tiedämme, ettei sormuksilla suhdetta kahlita tai pelasteta.

Halusimme kuitenkin sormukset. Kauniin asian, joka muistuttaa aina toisesta ja kertoo muillekin rakkaudestamme. Kävimme siis yhdessä, yhteisestä päätöksestä sovittamassa sormuksia. Aluksi halusimme todella erilaiset. Minä joko diana-mallisen sinisafiirisen tai ohuen timanttisormuksen. HC halusi paksun ja rouhean sormuksen. Valkokulta oli yhdistävä tekijä. Lopulta kuitenkin päädyimme lähes samanlaisiin sormuksiin. HClle tulee vain enemmän tummia kiviä ja minulle vaaleita. Meille on erilainen maku, mutta nämä olivat kummankin mielestä todella kauniit. <3

Emme aio hankkia rekisteröinnin tai suhteen siunaamisen yhteydessä toisia sormuksia. Jätimme kuitenkin sen mahdollisuuden mallia valitessamme, että ehkä joskus vaikka tiettynä vuosipäivänä voivat nämä saada seuraa. Sormusostoksien päätteeksi kävimme vielä ravintolassa syömässä.

Nyt sitten ollaan kihloissa! <3 Hyvä me! <3
Tosin murun sormus saapuu vasta viikon kuluttua :D

-A-

10+

Viikko päivitystä eetteriin. A on voinut hyvin, pieniä heikotuksia lukuunottamatta. Niin hyvin, että vähän väliä epäilee onko raskaana lainkaan. Olen koittanut tsempata, että kyllä oot ja huoli on turhaa. Onneksi ensi viikolla on ultra niin pääsee todella kurkistamaan masuasukkia. Vähän jänskättää kyllä, sillai hyvällä! :) A on jaksanut myös entisestään jouluistaa kotiamme. Luulen, että tämä joulustaminen alkaa pikku hiljaa olla tapissaan :D

iPhone: Hello Baby Pampers sovellus

A taiteili oksista meille sisälle jouluisen koristeen

Yhtenä päivänä, kun tulin töistä oli A jättänyt lapun pöydälle ja pyysi minua ostamaan meille HIENOT suklaakalenterit. Olin nimittäin protestoinut, kun kaikilla muilla oli kalenterit ja meillä ei. Noh.. Eihän meidän Prismassa ollut enää valinnanvaraa vaan oli ostettava ne mitä jäljellä oli. A kysyi kotiin tullessaan, että onko tämä minun käsitykseni hienoista? Mitä mieltä olette, hieno eikö?

Ostamani Monsterit joulukalenteri

Mun onnekseni oli vain nelipäivänen työviikko. Oli nimittäin raskain työviikko sitten hetkeen. Töissä vaikeita asioita, joita ei osannut oikein jättää töihin vaan asiat pyörivät mielessä kotonakin. Sellaista se on kun ihmisten parissa tekee töitä, ja asiat koskettaa. Nyt on kuitenkin luvassa viikonloppu ja työasiat unohdetaan! Eilen saimme vieraaksemme Joensuun ystävämme puolivuotiaan A:n kummipojan kanssa ja he ovat iloksemme meillä koko viikonlopun! :) Tänään luvassa pipareiden leivontaa, hyvää ruokaa, Itsenäisyyspäivä vastaanoton seuraamista, saunaa.. Mukavaa viikonloppua kaikille ja Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Kätevä emäntäni tekaisi kinkkupiiraan vieraita ajatellen, maistui!

-HC-

Peloista

Minulla on ollut ristiriitaisia tuntemuksia edelleen raskautta kohtaan. Ensiviikon ultra jännittää ja samalla pelottaa. Pientä kohtaan on kasvanut suuremmat tunteet kuin osasin odottaa. Halu suojella, rakastaa ja huolehtia ovat voimakkaita. Olen aina halunnut uskoa hyvään tulevaisuuteen, mutta nyt huomaan varautuvani pahimpaan. Mitä jos siellä ei olekaan ketään? Tämä palaa mieleeni kokoajan.

Pari viikkoa sitten olleet synttäriviikonlopun vatsakrampit lopettivat suurimman pahan olon ja ikään kuin pääni myös selkiytyi sen jälkeen. Joku muukin on verrannut raskauspahoinvointia joskus  krapulaan. Tuntui aivan kuin yhtä-äkkiä pääni olisikin selkiytynyt raskaushormoonihöyryistä ja sain oman kontrollini taas takaisin.

Mitään vuotoja tai muita oireita ei siis ole ollut, joten sen puolesta kaikki pitäisi olla hyvin. Pelkään kuitenkin keskeytynyttä keskenmenoa. Sitä, että lääkäri sanoo siellä olevan alkion kehityksen pysähtyneen pari viikkoa sitten.

Yhdeksän pitkää päivää. Sitten saan vastauksia.

-A-

Uusia vaatteita.

Kun pohdin raskautta aiemmin ajattelin, ettei minun tarvitsisi hankkia raskausvaatteita kun vasta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Olen aina käyttänyt suht istuvia vaatteita ja huomasinkin etenkin housujen puristavan melko nopeasti. Tällä hetkellä minulla on yhdet vanhat kaupunkifarkut joita käytän edelleen. Kotona vaihdan mielelläni collareihin.

Muutaman uuden hankinnan olen tehnyt ja ajattelin niitä teille esitellä.

Näistä haalarihousuista kerroin jo yritysten aikana. Ne lähtivät mukaan kirpputorilta eurolla tai parilla.  Huomasin, että ovat Lindexin. En ole varma valmistaako Lindex enää edes äitiysvaatteita. Ovat todella mukavat päällä ja näissä on paljon säätövaraa mahan kohdalla nappiriviä muuttamalla. Hipsteri halusi välttämättä osallistua kuvauksiin! :D

Tämä raskauspaita lähti mukaan ihan vahingossa. En ollut käynyt H&M:llä ostoksilla vuosiin pikaisia sukanhakureissuja lukuunottamatta, mutta tiesin siellä olevan edullisia äitiysvaatteita. Muutama liike piti Helsingissä kiertää, ennekuin löysin oikean osaston. Olin aikeissa ostaa äitiyssukkahousuja (vieläkin paketissa), koska ajattelin niitä tarvitsevani ensin. Tämä paita oli viereisessa rekissä ja oli minusta todella soma. Eikä liian MAMMAvaate. Olisin voinut ostaa samanlaisen ihan tavalliseltakin puolelta. Tämä heräteostos on kyllä aiheuttanut jo paljon harmia! Siitä lähtee nimittäin ihan mielettömästi karvaa!! Jos halaan HCtä, jää häneen valkoinen karvapeite. Myös ulkotakin sisäpuoli jää aivan hirveän näköiseksi. Lisäksi rupesin epäileväksi tästä meneillään olevasta angorakani kohusta ja oli pakko tarkastaa paidan tuoteselosteet (yleensä teen tämän jo kaupassa, heräteostokset ovat pirullisia). Ja kappas 17% angoraa.. 

Tämä ostos oli ehkä se kaikista tarpeellisin! Raskausfarkut. Ah, mikä tuttavuus! Minusta nämä ovat todella kivan malliset, eikä katsoja varmasti huomaa näitä mammahousuiksi. Merkki on mamalicious. Tuubi on ihanan pehmeä ja lämmin. Se ylettyy kyllä vielä melkein rintoihin asti, koska maha on niin pieni. Mutta mikään ei purista vatsaan, eikä tarvitse myöskään pelätä selän jäätymistä tai housujen tippumista. (Yritin nimittäin jo pitää numeroa isompia tavallisia kirppisfarkkuja, mutta eihän siitä tullut mitään..)

Viimeinen ostokseni talven varalle on villakangastakki. Löysin tämän mielestäni suhteellisen edullisesti Tori-palvelusta. Nainen, jolta ostin tämän oli teettänyt sen ompelijalla omiin mittoihinsa raskausaikanaan. Käyttänyt vain kaksi kertaa, eli aivan uuden veroinen. 

Oma vanha villakangastakkini on hyvin tiukasti muotoiltu ja siinä on napakka vyötärövyö. Nyt jo napit alkoivat vetää ikävän näköisesti. Tämä todellakin menee koko talven ja kevään. Eikä näytä mielestäni hassulta ollenkaan vaikka maha on vielä pieni. 

-A-

Valokuvat osa III

"Hiukkasista elämän

on suuret ihmeet luotu.

Lahja kaikkein arvokkain

on iloksemme suotu."

-HC-