Hankinnoista

Me olemme sopineet yhdessä, että mitään ei osteta vauvalle, ennekuin hän oikeasti on tulossa. Tiedän, että monet parit sopivat näin. Sillä välttää omaa pahaa mieltä, silloin kun yritys ei onnistukaan. Samalla jotenkin tiedostaa sen, ettei lapsi ole itsestäänselvyys. Sitä ei voi käydä tilaamassa nettikaupasta.

Katsoimme HC:n kanssa tuota aiemmassa postauksessa puhuttua Hartain toive: lapsi- ohjelmaa ja siinä eräs nainen osti jokaisella yrityskerralla jonkin lasten tarvikkeen tai lelun. Kun yrityskertoja oli jo 17 tuntui todella pahalle katsoa, kun nainen kaivoi taas yhtä nallea repustaan.. :(
Minusta olisi tuntunut kamalalle katsella kaikkia noita epäonnen ja pettymyksen nalleja kodissani.

Olemme toki yhdessä kuolanneet ihania vauvanvaatteita, etsineet Tori-palvelusta vaunuja ja muita tarvikkeita. Ihan senkin takia, että saisi jonkin käsityksen hintatasosta. Olemme miettineet mitä kaikkea tarvitsemme ja mihin täytyy varata budjettia.

Välillä on melko vaikea kieltäytyä ostamasta jotakin aivan ihanaa ja suloista. Yhden kerran HC on soittanut kaupasta ja kysynyt ostaako ne ihanat lasten lakanat, joita katsoimme silloin mainoksesta. Ja nehän ostettiin. Parilla muulla kerralla olen itse huijannut venyttänyt sääntöjä.  Kirpputorilla oli nimittäin ihanan herttaiset äitiysfarkkuhaalarit, vai miksi niitä nyt sanotaan. Lappuhaalarit? Maksoivatkohan ne euron vai kaksi. En vain voinut jättää niitä sinne. Eiväthän ne vauvalle ole... ;D Viime viikolla kävin Prismassa ruokaostoksilla ja bongasin puoleen hintaan -korin. Siellä oli askartelutarvikkeita ja seassa puinen, itse tuunattava helistin. Sekin läksi mukaan, vaikka jollekin tuttavan lapselle...

HC sanoi kotona, että nyt ei ainakaan yritys onnistunut kun tuollaisen menit ostamaan.
Taikauskoako?

Miten teillä on tehty hankintoja vai piileekö taikauskoa muuallakin? :)

-A-