5+

A herää aikaisemmin kuin ennen.

A käy öisin vessassa, ei ennen. 

A nukkuu päiväunia, enemmän kuin ennen.

A:n tissit ovat entisestään kasvaneet, ei ennen.

A kiukustuu helposti, kuten aina.

P

U

A

!

A on odottanut mahdollista huonovointisuutta ja tällä viikolla se on lievästi alkanut. Mua on huvittanu A:n pohdinta: "koska se raskauspahoinvointi alkaa", "ihme kun mua ei oo vielä oksettanu".. Keskiviikko aamuna A:n juostessa keittiöstä vessaan kakomaaan mä hiljaisesti hihitin paidan kaulukseeni. Sanotaanhan sitä että sitä saa mitä tilaa.. A:ta ei naurattanut ja oma virneeni pyyhkiytyi A:n tuiman katseen alla nopeasti. Vinkki nro. 487: Älä ärsytä raskaana olevaa puolisoasi huonolla huumorilla. (Tämä on minulle äärimmäinen haaste).

Tiistaina A kertoi oikealle puolelle vatsaa nipistelevän ja olevansa varma että alkio on kiinnittynyt oikealle. Keskiviikkona nipistelyä tuntui vasemmalla.. Että se siitä tunteesta mihin se on kiinnittynyt. Vitsailin siellä sitten olevan varmaankin kaksi (.. ja taas sorruin huonoon huumoriin, eipä paljon itseänikään naurattanut).

Viimeisen viikon kodissamme on myllännyt tunteiden vuoristorata. Mua on väsyttäny työt, A:ta raskaus. Läheisyystoiminto omalta osaltani ei ole ollut A:n tarpeita tyydyttävä. Itse väsyneenä kaipaan hetken omaa rauhaa ja hengitystilaa, kun A taas kaipaisi kainalooni käpertymään. Tämä luo välillemme tosinaan pientä kahnausta.

Kuva osoitteesta: http://www.someecards.com/usercards/viewcard/MjAxMi1lY2E0YTFhYTk4YzY2ZjM1

Lisäksi itselläni on ollut vaikea viikko sen suhteen, että meille oikeasti on tulossa lapsi. A:n raskaus tuntuu vielä jotenkin niin irralliselta asialta. En osaa vielä oikein sisäistää sitä, että se todellakin on totta. Ehkä isistä tuntuu osittain samalta kuin minusta, en tiedä.. Lapsi on toivottu, tarkoin harkittu, tulossa ja sitten se iskee.. Pelko, että onko musta tähän, onko meistä  tähän, kuinka parisuhteemme käy, onko enää aikaa harrastuksille, miten elätän perheeni, kuinka kerron asiasta vanhemmilleni, mitä A:n vanhemmat ja sukulaiset sanovat.. Kuinka selviämme yövalvomisista, miten roolimme jakautuvat perheessämme.. Kysymyksiä on loputtomiin ja tiedän, ettei liiallinenkaan pohtiminen ole hyväksi.  Tunnen myös pientä syyllisyyttä pohtiessani tälläisiä asioita. Omasta mielestäni minun kuuluisi tietenkin  olla valmis ja kypsä tähän kaikkeen, eikä minun ainakaan kuuluisi kertoa epävarmuudestani muille. Työkaverini kanssa asiasta keskusteltuani hän totesi naurahtaen: "nyt on kuule aivan turha enää jänistää kun on pullat uunissa, että siitäs sait!".

Pitää siis opetella nauttimaan tästä pelonsekaisesta jännittävän kutkuttavasta odotuksesta, ja muistaa päällimmäisenä se onnen tunne,  että meistä tulee perhe ja A:n sisällä kasvaa rakkaudestamme alkunsa saanut pieni mahamuru <3

iPhone: Hello Baby Pampers sovellus

-HC-

Raskaus, lääkkeet ja koira(allergia)

Olen aina ollut hyvin allerginen ihminen. Kun HC:n kanssa aloimme aikanaan seurustella, sain tutustua myös Hipsteri-koiraan. Rakkaus on molemmin puolista, mutta toiselle meistä haliminen tarkoittaa joskus myös nenäliinapaketin tarvetta. (Siis koiran, ei HC:n kanssa ;D)

Hipsteri on ensimmäinen koira, jonka kanssa pystyin kuvitella asuvani. (Onneksi!) Olen aina ollut eläinrakas ja hoitanut ystäväni Coton de Tulear-rotuista koiraa, jonka pitäisi olla allergiaystävällisempi vaihtoehto. Kuitenkin sain siitä reaktioita kuten silmien kutinaa, jatkuvaa nenän vuotamista ja kerran silmäni muurautuivat umpeen. Olen myös saanut luennolla allergisia oireita ystäväni villapaidasta, jossa oli labrandorinnoutajan karvoja. On siis suoranainen ihme, että pystyn asumaan 24/7 tämän sekarotuisen pikkukaverin kanssa.

Olen kuitenkin syönyt  monta vuotta (jo ennen koiraa) ympäri vuoden allergialääkkeitä sekä tabletteina että nenäsuihkeena. Äitiysneuvolasta kerrottiin, että Histeciä on turvallista syödä myös raskauden aikana, mutta Nasonex-nenäsuihkeesta ei ole tarpeeksi tutkittua tietoa. Jätin sen siis pois. Olen huomannut olevani tukkoisempi ja räkäisempi, mutta vielä siedettävissä määrin. Olen pohtinut nenäkannun hankkimista, mutta jotenkin ajatus suolavedestä nenässäni on vielä hiukan puistattanut. Kokemuksia tästä ihmelaitteesta otetaan vastaan!!
Allergioiden pitäisi kuulemma helpottaa raskauden myötä. Sitä odotellessa!

Lisäksi olen joutunut luopumaan migreenilääkkeestäni. Sen käyttöä vältin jo raskaaksituloyritysten aikana. Muutaman kerran tosin jouduin tekemään poikkeuksen pakon sanelemana. Nyt olen yrittänyt välttää tilanteita, jotka laukaisevat migreeniperäisen päänsärkyni. Kuten raskaiden olkalaukkujen kantamista tai hartiat lytyssä maratonneulomista.

Voi kun terveys kestäisi ja ylimääräisten lääkkeiden käyttöä ei tarvitsisi edes punnita. Toisaalta, jos jatkuva allergia kuormittaa elimistöä, aiheuttaa se tietynlaisen puolustustilan. Eli kroppa on kokoajan stressin alla. Ei sekään ole hyvä vaihtoehto.

Aamulenkillä

-A-

Uusi Lastensairaala 2017

Kaikki suomalaiset tarvitaan nyt talkoisiin!

- Lahjoituspuhelin: soita 0600 95120 20,11e + pvm/ mpm
- Tekstiviestilahjoitus: lähetä viesti SAIRAALA tai SJUKHUS numeroon 16499, hinta 10e
- Keräystili: FI93 5541 2820 0199 67 / Uusi Lasten - sairaala tukiyhdistys ry, viite 2017 00002
- Keräyslupa: POHA 2020/2012/3890/24.1.13

Lue teksti linkin takaa. Vanha sairaala hajoaa käsiin.

Alla kuvia nykyisestä sairaalasta. Toivoisitko sinä omaa lastasi hoidettavan tälläisissä oloissa? 

Mekin lahjoitimme. Lahjoitatko Sinä?
Haaste: laita blogiisi tiedot keräyksestä ja anna hyvän kiertää.

-HC & A-

Neuvola ja vitamiinit

Viikko takaperin soitin äitiysneuvolaan ja varasin ajan ensikäynnille. Halusin, että myös HC pääsisi mukaan ja siksi toivoin iltapäiväaikaa. Sellainen järjestyi vasta raskausviikolle yhdeksän.
Minua jännittää odotella sinne asti, varsinkin kun raskausoireita ei vielä ole liiaksi asti. (Onhan kaikki varmasti kunnossa?)

Mukavan kuuloinen terveydenhoitaja määritti lasketun ajan, kyseli terveydestäni ja antoi ohjeita. Tuntui hyvälle kun hoitaja puhui koko ajan puolisosta, eikä isätellyt ollenkaan.

Ensikäyntiä varten täytyy vielä täyttää esitietolomake, jossa kysellään perustietoja, elintapoja ja terveystietoja sekä itseltä että suvulta. Meidän kummankin tulee sen lisäksi täyttää päihdekysely, joka käytännössä oli testi määrittämään alkoholin-, tupakan- ja huumeidenkäytön laajuutta. Minusta on hieman kummallista, että tällaisia lapselle haitallisia asioita tiedustellaan Vasta näillä viikoilla.

Hoitaja kyseli myös D-vitamiinin käytöstä. Kerroin  normaalisti syöväni n. 40-80 mikrogrammaa vuorokaudessa (paitsi kesällä). Hoitaja kertoi, ettei hän voi suositella minulle muuta kun virallisen  suosituksen mukaan 10 mikrog. Sanoi tosin, että yliannostuksen riski on pieni ja kielsi enää lisäämästä annostusta.

Tämä alkoi minua mietityttämään ja vähensin päivittäisen D-vitamiiniannokseni puoleen eli tarkkaan sanoen 38 mikrog. Jotenkin tuntuu hassulta syödä Vähemmän kuin ennen raskautta. Tiedän, että suositukset Suomessa ovat täysin riittämättömiä, mutta silti aloin epäröidä.

Mitä mieltä te olette?

Lisäksi olen syönyt foolihappoa ja kalsiumia.

-A-

Mihin olemme ryhtyneet?!

Reklamaatio Haikaralle (lue teksti linkin takaa). Vielä tämä naurattaa. Itku pitkästä ilostako? ;)

Kuva osoitteesta http://www.iconsdb.com/black-icons/flying-stork-with-bundle-icon.html

-HC-

Luovuttajasta lahjoittajaksi

Kuinka kerrot jollekin ihmiselle miten kiitollinen hänen teostaan olet. Kuinka hän teollaan antoi meille mahdollisuuden, joka muutoin olisi ainakin antanut odotuttaa itseään määrittämättömän ajan. Voiko tällaiselle kiitollisuudelle olla sanoja? Itse en ainakaan osaa. Siksi kai viestin muotoilu luovuttajalle oli hankalaa.

Laitoin kuitenkin hänelle viestin, jossa kerroin että olimme saaneet positiivisen tuloksen ja kiitin häntä suuresti avusta. Kerroin lapsen syntyvän kesällä ja kysyin haluaako hän tiedon syntymästä. Hän vastasi uutisen olevan hieno. Muistutti riittävästä levosta, hyvästä ravinnosta ja raskausajan vitamiineista. Laittoi myös kuulevansa kesällä mielellään lisää. Minä vastasin pitäväni A:sta ja tulevasta lapsestamme hyvää huolta, ja että palaan asiaan kesällä. Tämän jälkeen tuli hassu olo.. Tässäkö tämä nyt oli? Sinällään hyvä jos näin on, sillä olemme sopineet ettei hän ole osallisena lapsen elämässä. Kuitenkaan en osaa olla ajattelematta mitä hän nyt tästä kaikesta ajattelee, miltä hänestä tuntuu, kuinka lapsi tulevaisuudessa reagoi tietoon kuinka on alkunsa saanut, kuinka minä ei biologisena vanhempana otan perheessämme roolin. Osaan kysymyksistä saan ainakaan vastauksen, joihinkin luultavammin en..

Olen myös miettinyt suomenkielistä sanaa luovuttaja, jota myös me olemme käyttäneet täällä blogissa ja ystäville puhuessamme. Keskenämme olemme luovuttajasta puhuneet etunimellä. Englanniksi sana luovuttaja kääntyy suorasti sanaksi loser. Luuseri ei kuulosta kovin mairittelevalta äkkiseltään. "Sait alkusi erään luuserin avulla" xD Luovuttajasta sukusoluja koskien käytetään englanniksi termejä donor, giver (lahjoittaja, antaja). Tämän sanakäänteilyn ja kiitollisuuden tunteen vallitessa haluan luovuttajan olevan tulevaisuudessa lapsellemme 'sukusolujen lahjoittaja', mies joka oli valmis tekemään hyvää ja antoi meille mahdollisuuden perheeseen.

-HC-

4+

Ajatuksia
Viime sunnuntaina palattuamme kotiin viikonlopun vietosta entinen elämämme oli ohi. Mikään ei tule olemaan enää kuten ennen. Meistä tulee vanhempia, meistä tulee perhe.  8 kuukauden kuluttua se kaikki on toivottavasti totta. Toivon, että odotuksen aikana pystyn huolehtimaan A:n hyvinvoinnista parhaalla mahdollisella tavalla. Toivon, että osaan olla kärsivällinen, ymmärtäväinen ja empaattinen puoliso. Jos jollakin on vinkkejä raskaana olevan naisen "käsittelyyn", otan vinkit ilolla vastaan ;)

Latasin A:lle kahvinkeittimen aamulla

Työt.
Maanantaina aloitin työt kaksi kuukautta kestäneen sairasloman jälkeen. Töihin paluu oli mahtavaa! Kotona olemiseen olin turhautunut, ja koin huonoa omaatuntoa sairaslomalla olosta. Selkä ei vieläkään ole kunnossa, mutta kuntoutus jatkuu ja toivon että töissä oleminen onnistuu. Pienenä latistavana uutisena töihin palattuani kuulin, että meillä on aloitettu yt-neuvottelut. Positiivista tässä on se ettei sairaanhoitajana kuvittelisi ihan äkkiä jäävänsä työttömäksi. Ensimmäinen ajatus kuitenkin oli että mitä jos duuni menee alta, millä sitten perheeni elätän. Apua, meille on tulossa vauva! :D

Raskausoireita
Maanantaina tuttu arki pyörähti käyntiin. Minä töissä ja A kotona gradun kanssa. Poikkeuksellista on ollut se, että me olemme menneet joka ilta hyvin aikaisin nukkumaan, sillä A on ollut väsynyt ja minua töihin herääminen pitkän tauon jälkeen hieman koittelee. A on nukkunut jopa parin tunnin päikkäreitä. Sinällään onni, että kotona oleminen on mahdollista.

A kärsinyt aiemmin allergioista ja tukkoisesta nenästä. Useimmiten hän ei haista tuoksua, jonka minä 'herkkä nenäisenä' haistan, mutta nyt.. Kotiin  sunnuntaina tullessamme A haistoi asunnossamme koiranhoitajan hajuveden, jota minä en haistanut. Kertoi tuoksun olevan voimakas. Maanantaina toin töistä kotiin papereita ja A haistoi tulostinmusteen hyvin voimakkaasti. Tuoksut tekivät olosta hieman oksettavan. Herkkyyttä ilmassa?

A on mielestäni myös syönyt tavallista enemmän :D Eikä siitä haittaa ole, rakkaani kun on hoikka ja itselläni tuota massaa on sitten senkin edestä. Lisäksi rinnat ovat turvonneet ja kipeät. A on kertonut myös pieniä alavatsa vihlaisuja olleen.

iPhone: Hello Baby Pampers sovellus

-HC-

Tunteiden purkaus

Vieläkin tuo perjantainen ilouutinen tuntuu aivan utopistiselta! Olemme aivan onnessamme, mutta samalla yritämme muistuttaa itseämme, ettei mikään ole vielä varmaa.

Olimme sopineet, että jos plussaamme kerromme siitä heti rakkaimmille ystävillemme. Joku viisas sanoi, että kannattaa kertoa vain sellaisille joille haluaa keroa myös keskenmenosta, jos sellainen sattuu kohdalle. Mikä sattuma olikaan, että juuri nyt kokoonnuimme ympäri suomea viettämään yhdessä viikonloppua!! Minulle oli tärkeää saada kertoa asia kasvotusten. Ja nyt se onnistui vielä kaikille samaan aikaan!

En oikein vielä itsekään tajunnut, mitä oli tapahtunut. Mietin koko ajan miten otan asian puheeksi. Se olikin yllättävän vaikeaa. Yritimme saada illallisen nopeasti valmiiksi nälkäisille matkalaisille. Mukana mökillä oli kaksi alle viisikuukautista vauvaa, joiden toimesta vanhemmat olivat suuresti työllistettyjä. Sen lisäksi viimeisellä pariskunnalla on touhukas kaksivuotias. Eli säätöä riitti eikä hiljaista hetkeä ei ihan heti mökille saavuttuamme tullut. :D

Katselin HC:tä merkitsevästi silmiin, että joko nyt?
Lopulta päätin, etten jaksa enää odottaa. Ilmoitin, että meillä olisi hiukan asiaa. (Taisi olla muutamalla vielä illallinenkin kesken, mutta olimme kuitenkin kaikki samassa tilassa)
Minua rupesi kamalasti itkettämään, enkä saanut sanaa suustani. Sanoin HC:lle, että kerro sinä. HC huikkasi iloisesti kaikille, että meillekin voi tulla tällainen ja nosti vauvaa sylissään ylöspäin.

Taisi tulla aika monta aukinaisena jomottavaa leukaa ja kymymyksiä: Mitä? ja Oikeastikko??
Joku ilmoitti olevansa aivan shokissa. Sitten tuli onnitteluryöppy. Minulla olivat silmät ihan sokeina kyyneileistä, enkä enää edes tajunnut ketä kaikkia olin halannut.. Sain soperrettua vastauksen kysymykseen, miten tuore asia tämä on.

Pieni kaksivuotias tyttönen hämmentyi kovasti tästä tunteiden purkauksesta ja kyseli miksi A itkee. Äitinsä yritti selittää, että A vain on niin onnellinen.

Onnea on rakkaiden ystävien tuki! <3

Muutama kuva viikonlopulta

-A-

Me ollaan raskaana!

Huh! Vieläkin tää tuntuu ihan uskomattomalta. Kuinka meitä onkaan voinut kohdata tälläinen onni..

Ajattelin, että voisin kertoa tarkemmin mitä perjantaina oikein tapahtui.. Lähdimme tosiaan haamuviivalla viettämään mökkiviikonloppua ystäväperheiden kesken 400km päähän kotoa. Mukaan otimme yhden samanlaisen testin (yksi viiva= neg. kaksi viivaa= pos.). Autossa mietimme, että mitäs jos sekin näyttää haaleaa viivaa, emmekä vieläkään uskalla ajatella, että kyllä se nyt sitä on..
Päätimme ostaa Clearblue digitaalitestin, koska se ei jättäisi ainakaan tilaa arvuuttelulle joko tai. (Voi näyttää plussan jo 4 päivää ennen kuukautisten alkamista.) A näppäränä soitti matkalta pieneen apteekkiin lähellä määränpäätämme ja tiedusteli olisiko siellä testejä. Yksi ainut kappale löytyi hyllystä ja A teki varauksen. Ajomatka sujui rattoisasti, kun mietimme että kummin tässä nyt käy ja jos käy niin tai näin, niin mitäs sitten..

Pääsimme perille ja A lähti hakemaan testiä. A huikkasi mennessään: "Mieti sillä aikaa missä on vessa".. Mieti siinä sitten vieraalla paikkakunnalla, että missä on lähin vessa :D 

Suuntasimme lähimpään K-Markettiin, sillä meidän oli tarkoitus ennalta laaditun listan mukaan tehdä viikonlopun ruokaostokset koko porukalle. Kassalta A haki yleisöwc:n avaimen ja lukittauduimme vessaan kaksin. A pissasi tikkuun ja odotimme.. Tiimalasi pyöri näytöllä.. Olin valmis lukemaan "Ei raskaana", mutta näytöllä lukikin "Gravid, raskaana, 1-2". Multa katos samantien lihaksista voimat, tuli ihan vetelä olo ja meinasin oksentaa. A hyppäs mun kaulaan ja alkoi itkemään. Siinä me sit koitettiin yhdessä tajuta mitä just tapahtu..

Hetken itseämme keräiltyämme poistuimme vessasta ja koitimme suoriutua kauppaostoksista. A:takin oksetti ja mä keräilin kamoja kädet täristen. Ikimuistoinen kauppareissu kertakaikkisesti. Me ollaan raskaana! 

-HC-

Kyllä se on totta!

-HC-

Jännän äärellä..

A:n kuukautiset eivät ole vieläkään alkaneet. Tänään raskaustestiin ilmestyi haalean haalea viiva, jollaista ei ole aiempiin testeihin ilmestynyt. Jännitys siis jatkuu, sillä tuosta nyt ei ota minkäänlaista tolkkua.. Voihan tämä olla jokin optinen harha kun toiveikkuus kasvaa :D

Nyt olemme pakkaamassa ja pian pitäisi lähteä ajamaan monta sataa kilometriä, sillä luvassa on mökkiviikonloppu kolmen ystäväperheen kesken. Yksi raskaustesti lähtee mukaan, jonka A tekee sitten mökillä jos eivät menkat siellä sitten ala. Emmehän me sunnuntai iltaan kestä odottaa x)

Tässä tapauksessa toivoa on niin kauan kuin menkat pysyvät poissa! Hyvää viikonloppua kaikille :)

-HC-

Outo olo

Tänään olisi pitänyt alkaa mun menkat. Viisi päivää sitten olisi pitänyt alkaa tuhruvuoto (välillä näytti jo siltä, että alkaa). Tänään on vihlonut hyvin kipeästi mahaan, mutta olen myös voinut pahoin.

Tein raskaustestin, joka näytti negatiivista.

En oikein tiedä mitä ajatella. On raskausoireita, mutta myös menkat tulee- oireita.

Ei auta kun odotella ja odottavan aikahan on PITKÄ.

-A-

Mua jännittää!! :)

-HC-

Hankinnoista

Me olemme sopineet yhdessä, että mitään ei osteta vauvalle, ennekuin hän oikeasti on tulossa. Tiedän, että monet parit sopivat näin. Sillä välttää omaa pahaa mieltä, silloin kun yritys ei onnistukaan. Samalla jotenkin tiedostaa sen, ettei lapsi ole itsestäänselvyys. Sitä ei voi käydä tilaamassa nettikaupasta.

Katsoimme HC:n kanssa tuota aiemmassa postauksessa puhuttua Hartain toive: lapsi- ohjelmaa ja siinä eräs nainen osti jokaisella yrityskerralla jonkin lasten tarvikkeen tai lelun. Kun yrityskertoja oli jo 17 tuntui todella pahalle katsoa, kun nainen kaivoi taas yhtä nallea repustaan.. :(
Minusta olisi tuntunut kamalalle katsella kaikkia noita epäonnen ja pettymyksen nalleja kodissani.

Olemme toki yhdessä kuolanneet ihania vauvanvaatteita, etsineet Tori-palvelusta vaunuja ja muita tarvikkeita. Ihan senkin takia, että saisi jonkin käsityksen hintatasosta. Olemme miettineet mitä kaikkea tarvitsemme ja mihin täytyy varata budjettia.

Välillä on melko vaikea kieltäytyä ostamasta jotakin aivan ihanaa ja suloista. Yhden kerran HC on soittanut kaupasta ja kysynyt ostaako ne ihanat lasten lakanat, joita katsoimme silloin mainoksesta. Ja nehän ostettiin. Parilla muulla kerralla olen itse huijannut venyttänyt sääntöjä.  Kirpputorilla oli nimittäin ihanan herttaiset äitiysfarkkuhaalarit, vai miksi niitä nyt sanotaan. Lappuhaalarit? Maksoivatkohan ne euron vai kaksi. En vain voinut jättää niitä sinne. Eiväthän ne vauvalle ole... ;D Viime viikolla kävin Prismassa ruokaostoksilla ja bongasin puoleen hintaan -korin. Siellä oli askartelutarvikkeita ja seassa puinen, itse tuunattava helistin. Sekin läksi mukaan, vaikka jollekin tuttavan lapselle...

HC sanoi kotona, että nyt ei ainakaan yritys onnistunut kun tuollaisen menit ostamaan.
Taikauskoako?

Miten teillä on tehty hankintoja vai piileekö taikauskoa muuallakin? :)

-A-

Syysretki

Alku viikosta puhuimme, että voisimme lähteä retkeilemään, mutta tuolloin sää ei ollut suosiollinen.  Tänään paistoi aurinko ja niinpä pakkauduimme kera koiran autoon. Hurautimme A:n valitsemaan kohteeseen. Retki kohteemme oli lähellä eikä autoiluun kulunut aikaa. Kävelimme metsässä ja koira sai juosta vapaana. Pysähdyimme järven rantaan, kalliolle ottamaan valokuvia ja A söi eväänsä. "Ei tää retki, mut nää eväät" A tokaisi. Itse katselin vierestä huvittuneena kun toinen puputti eväsleipäänsä ja kaivoi vielä pussillisen oliiveja taskustaan. A viljeli oliivin kivet metsään ja sanoi saavansa jonkin ekoteko- palkinnon tästä hyvästä, no doupt of that! ;) Kun eväät oli syöty oli A valmis lähtemään kotiin :D Tulihan sitä pari tuntia ulkoiltua.. Nyt kauppalistan tekoon ja sit ostoskärry-ralliin..

Muutama HC otos ;) Kuvissa esiintyvät A ja Hipsteri

-HC-

Kampaajaa ja kirppistä

Tänään meillä oli kampaajapäivä. Kävimme laittamassa päät kuntoon ystävän kotona. Nyt taas hetken kelpaa kulkea. :)

Samalla reissulla kävimme myös pyörimässä ostoskeskuksessa katselemassa HC:lle uusia lenkkareita, jotka onneksi oikein hyvät löytyivätkin, mutta myös muuta vaatetusta. Itse olisin halunnut jonkun ihanan ja runsaan syysneuleen. Minulle tuli kuitenkin melkein paha olo siitä aleakryylihöttö-määrästä. Kaikki näyttää kivalle mallinuken päällä, mutta totuus paljastuu soviuskopissa. Vaatteet tuntuivat kamalalle ja istuivat huonosti.

Käyn paljon kirppiksillä. Melkein kaikki vaatteeni ovat sieltä. Jos ostan uutena, ostan myös sitten mielelläni jotain vähän kalliimpaa ja kulutusta kestävää. Kenkiä olen harvemmin pystynyt tarpeeksi laadukkaita kirppikseltä hankkimaan. Tänäänkin päiväni pelasti kotimatkan kotikirppis-reissu. Kaikkea mukavaa vaatetta löytyi pikkurahalla. Sieltä voi ostaa vähän henkkamaukkaakin, sillä onhan hinta-laatusuhde kohdallaan.

Toivoisin myös, että lapsemme kohdalla voisimme löytää paljon käytettyä pienen tarpeisiin. Jos ostamme pääosin kirppistä ja kierrätettyä, ei tarvitse sitten jonkun uuden ja kalliin, mutta ah niin söpön ja ihanan tuotteen kohdalla miettiä, että raaskiiko sen hankkia. Haluaisin myös, että meillä voitaisiin käyttää tai ainakin yrittää käyttää kestovaippoja. ( Kertakäyttövaipan maatuminen kestää pahimmassa tapauksessa 500 vuotta ja yksi lapsi käyttää vaippoja noin henkilöauton kokoisen kasan verran..) HC:n taivuttelu käynnissä :D

-A-

Hartain toive: lapsi.

”Alussa oli mies ja nainen. Jos he olivat hedelmällisiä he lisääntyivät. Sitten tuli lisää mahdollisuuksia. Nykyään voidaan käyttää apuna koeputkea, luovuttaa spermaa-, adoptoida alkioita ja jopa vuokrata kohtu.” Ruotsalainen kuusiosainen dokumenttisarja kertoo ruotsalaisista jotka tekevät erilaisia valintoja, tavoitteen ollessa sama. Osasta heistä tulee vanhempia, osasta ei.

Sarja on mielenkiintoinen ja tarkastelee lapsettomuutta monesta eri näkökulmasta. Sarjassa esiintyy lapsettomuudesta kärsivä heteropari, yksinäisiä naisia jotka haluavat lapsen, homopari, apilaperhe jne.. Naisparitkin siis saavat sarjaan jonkinlaista kosketuspintaa. Sarjaa voi katsoa Yle Areenasta. Ensimmäinen osa ei ole enää nähtävissä, mutta osat 2/6 on vielä mahdollisuus sieltä katsoa. Sarjaa katsoessa herää kysymys kuinka paljon ihmiset ovatkaan valmiita tekemään saadakseen lapsen..

Alla Areenasta lainatut esittelyt nähtävillä olevista jaksoista:

• 2/6. Mitä biologinen suhde lapseen merkitsee? Matilda yrittää saada lapsen keinohedelmöityksen avulla. Tanskassa se on mahdollista yksinelävillekin naisille. Ruotsissa koeputkihedelmöityksiä säädellään mm. ikärajalla.

• 3/6. Mitä mahdollisuuksia lapsettomalla on saada lapsi? Matilda lähtee Tanskaan valitsemaan luovuttajaa spermapankista. Andersin ja Johnin lapsi kehittyy sijaisäidin kohdussa Intiassa.

• 4/6. Onko lapsen haluaminen itsekästä? Camillalla ja Linuksella on poika. He pohtivat adoptiota, koska Camilla ei ole tullut uudestaan raskaaksi. Onko Matilda saanut apua spermapankista?

• 5/6. Tarvitaanko rajoituksia? Andreas ja John matkustavat Intiaan, pian on heidän sijaisäitinsä synnytyksen aika. Krister hakee netti-ilmoituksella naista, joka synnyttäisi hänelle lapsen.

• 6/6. Tulevaisuus. Millaisia valinta mahdollisuuksia lasta haluavilla on kenties jo muutaman vuoden päästä? Entä miten sarjassa esiintyneiden henkilöiden lastensaantitoiveet ovat toteutuneet?

Kuva: http://www.latoro.com/18862-desktop-wallpapers-child.htm

-HC-

Napakymppi?

Viikonloppu alkaa hiljalleen taittua kohti uutta alkavaa viikkoa. Meillä eletään kuin huomaamatta kahden viikon sykleissä. On aika inseminaation jälkeen ja aika menkkojen jälkeen. Nyt kolmas kierros menossa. Ollaan osattu suhtautua lapsenhankintaan jokseenkin järkevästi, eikä kahden ensimmäisen kerran epäonnistuminen ole vienyt mattoa jalkojemme alta. Ajatukset ovat olleet alusta asti siinä, että tähän saattaa mennä aikaa ja mitä pikemmin raskaus onnistuu niin sitä onnekkaampia olemme. A kirjoitti aiemmin ettei hänellä ole suuria odotuksia tälle kierrolle, itselläni tunne on tällä kertaa erilainen. En tiedä miksi, mutta näin on. Saapi nähdä kuinka tällä kertaa käy..

Napakymppikö?

-HC-

Onnenkalu

Mun vanhemmat oli kesällä lomamatkalla Roomassa ja saimme tuliaisiksi Italialaista pastaa pussillisen. Pussi sisälsi eri mallisia ja värisiä pastoja, ja sisältöä tarkemmin tarkasteltuamme huomasimme pussissa olevan myös peniksen mallisia pastoja. Huvituimme, että onpa äiti nyt osannut pussin valita. Tällä viikolla A korkkasi pussin ja laittoi ne lasipurkkiin esille, kuitenkin poimien penis-pastat pois. Näin ollen niitä jäi pieni kulhollinen ja A teki niistä itselleen ruokaa, ja itse kun välttelen toisinaan hiilareita niin jätin syömättä. A kuitenkin antoi minulle yhden kuivan penis pastan ja naureskeli että tässä vähän sullekin. Tuo pasta sitten pyöri keittiön pöydällä useamman päivän, kunnes eilen.. Ovikello soi ja luovuttaja oli puoli tuntia etuajassa. Huomasin pastan keittiön pöydällä, kaappasin sen taskuuni ja menin avaamaan ovea.

Kun olimme suorittaneet inseminaation näytin A:lle mitä taskustani löytyi. Todellinen onnenkalu. Koomisuutta ei vauvantekopuuhistakaan puutu :D 

-HC-