keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Suuri salaisuus

Vauvaprojektin alussa kaikki joutuvat pohtimaan sitä, kenelle kaikille siitä haluaa tiedottaa. Me emme ole halunneet puhua tästä vielä oikein kenellekkään. Kahdelle naisparille olemme asian kertoneet, koska hekin ovat samassa tilanteessa. Tuntui tärkeältä saada kertoa edes jollekin. Puhua luovutajan etsinnästä ja varokeinoista, suunnitelmista ja tunteista.

Ajattelimme kertoa lähimmille ystäville jos ja toivottavasti kun tärppää. Vanhemmille ja sisaruksille kolmen kuukauden tienoilla. Muille sitten myöhemmin.

Pää syy miksi emme halunneet jakaa vauvailu-uutisia lähipiirille on ehkä pelko ja yksityisyyden menetys. Halu pitää tämä meidän kahden tärkeimpänä asiana. En epäile yhtään, etteivätkö lähimmät ja rakkaimmat ystävämme osaisi olla tukenamme kävi miten kävi. Kuitenkin muiden kysymyksiin vastaaminen tuntui liian henkilökohtaiselta ja kuormittavalta ajatukselta. Etenkin halusin suojautua mielipahalta. Kysymykset ja kyseenalaistaminen koti-inseminaatiosta tuntemattomalta luovuttajalta ovat herkkä aihe. Lähipiiriimme kuuluu pelkästään heteropariskuntia, joten hyväntahtoisilta kysymyksiltä ei voi välttyä. Yrittäminen jo itsellään on niin stressaavaa, että haluan vastata noihin kysymyksiin vasta raskaustestin näytettyä plussaa. Lisäksi muiden utelu plussaamisesta ei houkuttele. Riittää jo, että itse pettyy.

Asiasta kertominen jännittää paljon! Olin jo haaveillut kuinka ihana olisi jouluna paljastaa yllätys.. Mutta se saa odottaa. Toisaalta se on maailman ihanin asia kertoa, toisaalta se tuo mukanaan muutamia vaikeuksia.

Ei ole kauaa siitä kun eräs pitkäaikainen ystäväni otti puheeksi, että:
"En muuten käynyt allekirjoittamassa sitä lakijuttua minkä laitoit." (Tahdon2013)
Samalla kävi selväksi myös miksi ei.. Vaikka hänellä ei ole mitään meidän parisuhdetta vastaan ja hän tulee HC:n kanssa toimeen loistavasti, hän ei ole varma onko oikein lapsen kannalta kasvaa kaltaisessamme perheessä..
"Et kai loukkaantunut?"
Vastasin: "En........ "
HC kysyi myöhemmin miksi valehtelin.
Olen kai liian kiltti.

Toinen, joka minua mietityttää on rakas mummoni. Hän on vanhankansan ihminen, joka on elänyt aivan erilaisessa maailmassa kun minä. Homous on asia josta ei puhuta. Presidentin vaaleissa hän puisteli päätään ja sanoi, että on se outoa on. Mummolle me olemme kämpiksiä. Ajattelin, että mummo kyllä asian joskus hoksaa, jos sen haluaa nähdä. Jos ei, ei hänen ole pakko. Asian tekee kiusalliseksi vain ajoittaiset kysymykset: "Jokos sinulla on uusi poikaystävä?" Kuitenkin raskaus on sellainen asia josta haluaisin mummolleni kertoa. Mutta auta armias, kun tulee se aika kun yritän selittää mummolle mitä tarkoittaa inseminaatio...  ja että lapsella ei ole isää.. Apua :D

Miten te toimitte? Kelle kerroitte ensimmäisenä?

-Jäsen A-

9 kommenttia:

  1. Me kerrottiin lähipiirille siinä vaiheessa kun hoitoja aloiteltiin, että meillä on tälläinen projekti. Ajateltiin kuitenkin, että niin on jo käytännössäkin helpompi, koska joudutaan käymään hoidoissa hieman kauempana ja se aiheuttaa välillä järjestelyjä. Ollaan kuitenkin kielletty kaikkia kyselemästä, missä mennään. Ollaankin sanottu, että kerrotaan sitten raskausviikolla 12, kun meillä on ihan oikeasti jotain kerrottavaa. Eli meidän projekti ei ole salaisuus, mutta siitä missä vaiheessa mennään, ei olla puhuttu kuin ihan muutamille.
    Ja mitä sitten tulee noihin isovanhempiin. Mekin luultiin molemmat, että isovanhempien kanssa tulisi ongelmia. Kuitenkin pienen sulattelun jälkeen kaikki ovat ottaneet meidät oikein hyvin. Mun isotäti 87-v. oli jopa arvannut ennalta koko asian, ilmeisesti useita vuosia ennen kuin hänelle asiasta kerrottiin. :D Vauvaprojektista ei olla vielä heidän kuultensa puhuttu, mutta ollaan kyllä heitetty ilmaan sellainen ajatus, että nykyään naisparitkin voivat tehdä lapsia. Antaa senkin ajatuksen itää, ennen kuin tosipaikka tulee. :)
    Meillä oli oletus, että isovanhemmat eivät meitä ehkä suvaitse. Kuitenkin kokemus on nyt osoittanut, että iäkkäämmätkin ihmiset voivat olla varsin suvaitsevaisia, pienen sulattelun ja totuttelun jälkeen. Me juhlitaan ylihuomenna meidän häitä, ja ollaan todella iloisia, että myös meidän isovanhemmat on paikalla. :)

    VastaaPoista
  2. Meillä moni lähipiiristä tietää, että haluamme lapsia. Kaikki ovat äärimmäisen hienotunteisia asian suhteen, eivätkä sen vuoksi ole ehkä kovinkaan paljon udelleet asiasta ja siksi myös ehkä meidän on ollut helpompi olla puhumatta vielä. Sitten kun jotain kerrottavaa on, niin kysymysten tulva on eittämättä suunnaton :D Mun äiti ei ehkä oo edes uskaltanut ajatella mahdollisuutta, että me kahdestaan hankkisimme lapsia. Silti heittelee mummi haaveita ilmoille tasaiseen tahtiin, ehkäpä ne enemmän kohdistuvat sitten sisaruksilleni.. Tiedä sitten.. Iloinen lapsesta hän joka tapauksessa eittämättä olisi alku järkytyksen jälkeen, sitä en epäile lainkaan :)

    Tuo teidän tapa toimia kuulostaa myös hyvältä vaihtoehdolta :) Ja ihana kuulla että kaikki tärkeimmät ja lähimmät ovat häitänne juhlimassa! <3

    Ehkä A:n on myös mietittävä asiaa isovanhempiensa suhteen ennenkuin lapsi on tuloillaan. Mä kunnioitan A:n ratkaisua oli se minkälainen hyvänsä. Kunnioitus myös hänen ihania isovanhempiaan kohtaan on suuri, hienoja ja äärimmäisen mukavia ihmisiä <3

    -HC-

    VastaaPoista
  3. meillä koko suku on tietoinen meistä, hyväksyy, ei ainakaan näytä tai kysy epäilyttäviä asioita joista voisi olettaa "että emme olisi ilman isää hyviä vanhempia" kukaan ei siis tiedä että käymme edelleen hoidoissa :) mummuni ihme kyllä hyväksyy meidät täysin! Vähän kyllä jännitti 6vuotta sitten hänelle kertoa. Olemme mummuni kanssa erittäin paljon tekemisissä. :) toivottavasti teilläkin ymmärretään asia hyvin kun tulee suuria ihania uutisia :) -pikkunyytti

    VastaaPoista
  4. Kävin tänään mummon luona kylässä ja siellä se reippaana kyseli taas, että: "Sielläkös sinä sen tytön kanssa asustelet vielä? Mukava tyttöhän se on!" Taitaa olla kohta aika kertoa, jollei jo arvaa :D
    - A-

    VastaaPoista
  5. eihän tuota pakko ole kertoa, mikäli ei halua. Mutta ihana mummu! :) on sinulla/teillä varmasti hyvät naurut aina noille "uusipoikaystävä-jutuille" :D

    VastaaPoista
  6. Meillä lähipiiri tiesi, että vauvaa yritetään mutta onneksi ihmiset ei kyselleet, vaan odottivat rauhassa, kunnes meillä viimein tärppäsi. Silloin kerrottiinkin osalle heti ja osalle varhaisultran jälkeen. Mun lähin työkaveri oli ainoa, joka ei voinut mitään uteliaisuudelleen, vaan kyseli koko ajan. Hän taisikin olla ensimmäinen, joka asiasta sai sitten tietää, kun en halunnut valehdellakaan. Ja nyt kun yritetään toista lasta, niin samalla lailla näyttää menevän, että ihmiset tietää mutta muut ei viitsi kysellä paitsi se mun työkaveri :) Ja toisaalta, onhan se ihan kivakin, että on joku jolle kertoa näistä jutuista, kun nämä hoidot välillä vähän rassaa pääkoppaa.

    Mulla on elossa vain yksi isovanhempi, mun 92-vuotias mummi. Hän on tosi uskonnollinen ja mua jännitti aikoinaan tosi paljon kertoa, että olen parisuhteessa naisen kanssa. En yhtään tiennyt, miten mummi reagoi asiaan. Ja kun sain sitten asian kerrottua, niin mummi sanoi, että "Ei tämä asia vaikuta meidän väleihin mitenkään. Oon elänyt niin kauan, että oon nähnyt kaikenlaista." Mun ihana mummi :)

    VastaaPoista
  7. Ihania mummoja!! <3 Tää antaa mulle rohkeutta kertoa omalleni! Kiitos! :) -A-

    VastaaPoista
  8. Apua, itse olen kyllä (hupsis avoimesti) kilahtanut eräälle "ystävälle" Facebookissa, kun tämä jakoi avoimen homovihamielistä propagandaa. No se siitä "ystävyydestä" sitten. Olen tosin kerran valehdellut halutessani suojella pikkusiskoni kasvoja ("Onko teillä poikaystäviä" "Ei oo POIKAystävää.." "Joo, on ihan kivaa olla sinkku!" "..Nii."), ja sen jälkeen häpesin itseäni niin törkeän syvästi. Oikeastaan hävettää vieläkin.

    Meillä mummo(t) ei ääneen sano, mutta molemmat kyllä Juliasta puhuu ja kyselee. Toinen on enemmänkin kärryillä, kysyy toisinaan muuttako se Julia Suomeen vai olenko minä menossa jenkkeihin asumaan. Harvemmin sitä kaverit muuttaa yhteen toiselle mantereelle, ja sen mummokin tietää. :)

    Mitä sitten tulee insseihin, niin niistä tuskin tulee puhuttua muuta kuin biologi-isosiskon kanssa, joka ei tosiaan kursaile tällaisia lisääntymisjuttuja. Sille voin sitten valittaa, kun uterukseen juilii. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä minun ystäväni on yksi vanhimmista,enkä aio häntä menettää. Aion vakuuttaa omalla esimerkilläni että hän on väärässä ;) <3

      Poista