Äiti

Minulle on ollut aina selvää se että haluan perheen, ja että haluan olla äiti. Lapsista olen haaveillut teini-iästä saakka, ja kuvittelin että tämän ikäisenä minulla olisi jo lapsia. Näin ei kuitenkaan ole. Harvemmin asiat menevät niin kuin on suunnitellut. Kuvittelin olevani hetero, kunnes löysin itseni ja myönsin tykkääväni tytöistä. Tajuttuani sen, että olen homo oli perheen perustaminen ja äitiys oli jotenkin hyvin kaukaisia asioita. Hetken jo ajattelin, että haluanko lapsia ikinä ja onko minusta vanhemmaksi. Onko minulla oikeus hankkia lapsia, koska en ole hetero normatiivinen? Kärsiikö lapsi jos sillä ei ole isää? Ja monia muita kysymyksiä pyöri mielessä..

A:n tavattuani maailmani mullistui monella tapaa. Ensisilmäyksellä A:n valloittava hymy ja kauniit silmät piirtyivät verkkokalvoiltani jonnekin vieläkin syvemmälle. Hetkessä A vei  sydämeni mennessään, niin nopeasti että vieläkin mietin kuinka siinä kävikin niin. Niin oli kaiketi tarkoitettu. Tutustumisen ja tapailun jälkeen olemisemme muuttui nopeasti seurusteluksi, mietimme etenemmekö liian nopeasti, pitäisikö olla varovaisempi.. Mietin onko rakastumiselle jokin aikataulu? Ei tainnut olla. A sai minut ulos kuorestani ja olemaan rohkea, kertomaan muille kuka Minä olen. Hän sai aikaan helpotuksen tunteen siitä, että voin vihdoin olla oma itseni seksuaalista suuntautumistani tai mitään muutakaan häpeilemättä. Hänelle tiedän kelpaavani sellaisenaan, hyvine ja huonoine puolineni. Hänen kanssaan voin iloita ja nauraa, jakaa yhdessä surut ja murheet. Hän on se jonka kanssa tahdon aamuni aloittaa ja illan tullen hänen viereensä nukahtaa.

A on se ihminen, jonka kanssa haluan perheen. Epäluulot vanhemmaksi kelpaavuudesta ovat kaikonneet. Meidän perheessä tulee riittämään rakkautta, ja se on tärkeintä. Alusta asti oli selvää, että A olisi biologinen äiti. Se vain heti loksahti kohdalleen. Minä olen hieman poikatyttö, joka mielummin pelaa amerikkalaista jalkapalloa kuin keskittyisi joihinkin erityisen girlygirly juttuihin. Olen se joka antaa takin päältää toiselle jos tällä on kylmä (lue A:n takki ei mahtuis ees puolittain mun päälle :D ) ja kantaa kauppakassit yms. Itselle ajatus siitä, että mä olisin maha pystyssä ja A silittelisi mun masua, tuntuu hupaisalta. Jännästi sitä ajatusmaailma ajan kuluessa muuttuu.. Kyllä minustakin tulee jonain päivänä Äiti <3

Kuva osoitteesta: http://victoriousprincess.wordpress.com/2012/01/05/butterfly-dont-lose-hope/

-HC-