A:n ensimmäisen ovulaation yllätettyä meidät ja inseminaatio
kerran hupaisuudesta selvittyämme alkoi odottelu.. Sisimmässä kyti kutkuttava
tunne siitä, että mitä jos onnistaakin eka kerralla. Järki sanoi, että näin
tuskin tulee käymään ellei todella ole tuuria matkassa. Olin henkisesti
varmaankin enemmän valmistunut siihen ettei onnista kuin siihen että
plussaisimme. Näin ollen maailma ei kaatunut kun A:n menkat alkoivat.
Toinen inseminaatio kerta oli paljon helpompi, jännitys
uudesta asiasta oli tiessään ja tiesin mitä tehdä, ja että taas odoteltaisiin..
Ja taas ne menkat tulivat. Seuraavaa ovulaatiota siis odotellessa niin kuin A
jo aiemmin kirjoittikin.
Useat hetero parit yrittävät vuosia lasta, ja toisille ei
lapsia syystä tai toisesta koskaan siunaudu.
Meillä ei kahden yrityksen jälkeen siis ole syytä vaipua epätoivoon,
vaikkakin A jo ehti epäillä olevansa jotenkin viallinen, höpsö <3. Ajatukset
on pidettävä positiivisina ja oltava stressaamatta asiasta, koska se ei
ainakaan edistä asiaa millään tavalla.
Hassua on ajatella kuinka pienestä hedelmöittyminen on
kiinni.. Kuinka kauan munasolu pysyy hedelmöittymiskykyisenä ovuloidessa,
kuinka siittiöt uivat kohti määränpäätä.. ja pääsevätkö koskaan perille.
Jokaista kuukautiskiertoa kohden kun raskautumisen mahdollisuus on 20% luokkaa.
Se että joku Pirkko (Sori Pirkot!) bailu illan jälkeen eksyy jonkun Jorkan kämpille
sekstailemaan ja pädäm lapsi saa alkunsa, eikä Pirkko edes tahdo lasta tuntuu
hieman epäreilulta siihen verrattuna kuinka me naisparit laskemme ja suunnitelmme
kaiken hyvin tarkkaan. Nallekarkkeja ei jaeta tasan.
-HC-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti