Realiteettiterapiaa

Olin eilen vanhempieni luona kyläilemässä. Pitkästä aikaa olin yksin liikenteessä, sillä A oli reissun päällä. Useimmiten se myös tarkoittaa sitä, että äitini keskustelee kanssani hieman erisävyyn kuin silloin kun A on paikalla. Miten sitä selittäisi.. Hän on ehkä tuolloin suorempi jollakin tavalla. Kuitenkin.. Kerroin että olemme tänään menossa ystäväpariskuntamme syysjuhliin, ja että he ovat muutamia viikkoja sitten rekisteröineet parisuhteensa ja kai sitäkin jollakin tavalla juhlistamme. Äiti sitten kysyi minulta miksi ihmiset tekevät moista. Minä kysyin että miksi ihmiset menevät naimisiin. Hän totesi sen olevan hyvä kysymys, ja hetken pohdittuaan sanoi syiden olevan moninaiset.. rakkaudesta, lasten vuoksi, rahan takia.. Tajusin, että tässä kohdin on ehkä tilaisuus mainita, että rekisteröity parisuhde antaa mahdollisuuden perheen sisäiselle adoptiolle jos naispari hankkii yhdessä lapsen.

Äiti kysyi kuinka naisparit hankkivat lapsia. Kerroin että jotkut saavat hoitoja klinikalla, joillakin on luovuttaja omasta takaa. Hänen mielestään lapsella pitäisi olla oikeus tietää omista taustoistaan, koki juurten olevan tärkeät ihmiselle. Esimerkkinä hän sanoi, että jokin käyttäytymisen tyyli tai piirre olisi peilattavissa jommankumman vanhemman (äidin ja isän) käyttäytymiseen tai piirteeseen. Minä kun olen lapsena saanut kuulla ”olet ihan kuin isäsi” ja useimmiten negatiivissävytteisesti. Mainitsin ettei tällainen välttämättä ole tarpeellista ja kovin hyväksi lasta ajatellen, ja että kasvatuksella, läsnäololla ja rakkaudella voi varmasti antaa lapselle paljon enemmän kuin mitä geeniperimän tieto kertoo. Puhuimme myös siitä kuinka nykypäivänä alkaa ydinperhe malli olla harvinaisempaa. On yksinhuoltajia, uudisperheitä, isäpuolia, äitipuolia ja perheen malli saattaa tiiviiseenkin tahtiin joissakin tapauksissa muuttua.. Sanoin että mielestäni tärkeintä on se, että olemassa on kaksi ihmistä jotka rakastavat toisiaan, ja pitävät kaikella sillä rakkaudella lapsesta huolta. Tätä äitini ei käynyt kieltäminen.

Hyvän keskustelumme päätteeksi kerroin äidilleni, että aiomme A:n kanssa hankkia lapsia. En kertonut, että oikeastaan asia on jo vireillä, mutta ajattelin että hänen on hyvä asia tiedostaa. Puhuimme myös siitä kuinka jokainen elää elämäänsä omalla tavallaan, muiden mielipiteistä riippumatta. Oli helpottavaa että sain keskustelun kautta annettua hieman vihiä tulevasta, ettei sitten tule täytenä yllätyksenä.

-HC-