tiistai 17. syyskuuta 2013

HC syyninkiä

Luovuttajan löydyttyä otimme rohkeasti häneen yhteyttä, kyselimme perustietoja ja rohkaistuin myös soittamaan hänelle. Suojeluvaistoni oli korkealla ja ajattelin, että tyyppi on syynättävä tarkkaan ettei mitään ikävyyksiä paljastuisi (koskaanhan ei voi kaikkea kuitenkaan tietää). Kysyin rohkeasti häneltä mitä mieleen tuli, kerroin asian olevan meille hyvin tärkeä ja että otamme asian suurella vakavuudella. Luovuttajaa hieman huvitti jotkin kysymykseni, mutta hän asiallisesti vastasi kaikkeen. Ehdotin hänelle tapaamista, ja hän suostui. Voitte kuvitella kuinka meitä jännitti nähdä hänet, tilanne oli hieman..  awkward kaikessa hupaisuudessaan. Jännitti kuten sokkotreffeille mentäessä ;) Kerroimme myös, että toiveenamme on, että hän kävisi sukupuolitautitesteissä ja että olimme ajatelleet jos kirjoittaisimme yhdessä jonkinlaisen aiesopimuksen ”projektiin” liittyen. Näin ollen kävi testeissä, näytti meille tulokset ja kirjoitimme aiesopimuksen. Päällisin puolin kaikki vaikutti olevan kunnossa..


Seuraavaksi odotimme A:n ovulointia.  Avuksi sen bongaamiseen tilasimme netistä ovulaatiotestejä. Ovulointi tapahtuikin odotettua aiemmin, mutta siitä ja inseminaatio kerroista kirjoitamme yhdessä myöhemmin..

-HC-

2 kommenttia:

  1. Hei!

    Olisi kiva kuulla jatkossa miten teillä toimii (toimi?) yhteistyö luovuttajan kanssa jne. Ja onko tämä vaihe jo ohi vai onko teillä edelleen yritykset/luovutukset menossa?

    Onko teillä ollut luovuttajan kanssa puhetta siitä, että tuleeko hän millään tavalla olemaan tulevaisuudessa mahdollisen lapsen (lasten) elämässä mukana, eli esim. voiko tavata lasta joskus, pitää yhteyttä myöhemminkin teidän ja lapsen kanssa vai onko hän vain ja ainoastaan puhtaasti luovuttaja.

    Tuolla aiesopimuksellahan ei ole mitään laillista pohjaa, eli jos jostain ihmeen syystä (sellainenkin voi tulla eteen) luovuttaja haluaisikin vaatia isyyden tunnustamista, niin hänellä on siihen täysi oikeus (tosin siinä tapauksessa sitten maksaisi esim. elatusmaksunkin...). Ja tällöin esim. perheen sisäiseen adoptioon pitäisi olla hänen suostumuksensa. Tämä siis vain varmuuden varalta tiedoksi, koska näiden monien kunnollisten luovuttajien (joskus kun on ihan tuttukin) joukosta löytyy niitä jotka sitten muuttavatkin mielensä raskauden edetessä (varsinkin jos luovuttajalla ei ole omia lapsia tms.).

    Meillä on perheen sisäinen adoptio viittävaille "purkissa" ja sen jälkeen luovuttaja ei voi tehdä enää mitään isyyden tunnustamisen vaatimisen suhteen. Mutta kuulin käräjäoikeutemme lakimieheltä, että isyyslakiin ollaan suunnittelemassa muutosta niin, että perheen sisäiseen adoptioon tarvittaisiin tulevaisuudessa koti-inseminaatiolla alkunsa saaneiden luovuttajien suostumus. En tiedä millä aikataululla tälläinen olisi tulossa (jos on), mutta se toisi taas yhden mutkan matkaan/paperin täytettäväksi... (näinhän on jo hetero-uusperheiden kohdalla, jos lapsen isyys on joskus tunnustettu, niin bio-isältä täytyy saada suostumus adoptioon).

    Mutta toivottavasti te olette löytäneet hyvän ja luotettavan luovuttajan ja kaikki sujuu yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaan. Koska itse olen kuullut lähipiiristä jos jonkinlaista "sählinkiä" luovuttajan kanssa "asioimisesta". Kärjistetyimmillään (siis tämä on tietenkin se ääripää vaihtoehto) on yhdessä tapauksessa lopputuloksena ollut esim. lähestymiskielto (ja siis tämän tapauksen luovutukset/yrityskerrat eivät edes johtaneet raskauteen. Yrityksistä luovuttiin, mutta luovuttajalle jäi "pakkomielle" tästä parista ja siitä se "stalkkaaminen" jne. häirintä sitten alkoi)... Vaikka alkuun senkin tapauksen kohdalla kaikki vaikutti olevan täysin ok.

    Eli vaikka homma sujuisi hyvin, niin kaikkeen on hyvä varautua ja "suojata selusta" niin hyvin kuin mahdollista (säilyttää mahdolliset tekstiviestit, sähköpostit jne.)ja jos tilanne käy hankalaksi niin ei pidä epäröidä tehdä asiattomasta käytöksestä ilmoitusta!

    VastaaPoista
  2. Juuri tästä aiomme vielä kirjoittaa. Me olemme sopineet, että luovuttaja ei ole millään tavalla osallinen lapsen elämässä. Kuulumiset voimme joskus vaihtaa ja ehkä mahdollisesti hän voi tulla kyläilemään perheessämme. Ja jos näin tehdään häntä puhutellaan nimen omaan luovuttajana, ei isänä.
    Luovuttajalla on enennestää omia lapsia ja on halukas toimimaan vain sukusolujen antajana. Toivottavasti mieli ei muutu matkalla. Olisi kiva kuulla lisää noista tuttavapiirisi sählingeistä. Jos haluat voisit laittaa meille sähköpostia ja keroa enemmän. (mitäeinaa@gmail.com) Eihän sitä voi olla koskaan varma, ettei tule huojatuksi.. Olemme kuitenkin luottavaisella mielellä.

    VastaaPoista