Raskauteen on ollut yllättävän vaikea tottua. Olen tietysti nauttinut mammailusta ja pyöristyvästä vatsasta, mutta jatkuvasti vaihtuvat raskausoireet ja -kolotukset pääsevät yllättämään kerta toisensa jälkeen.
Nyt mennään jo yhdeksännellätoista viikolla. Hurjaa! Kaikenlaisia oireita on ollut, joista en viitsi kaikesta edes tässä raportoida. Vieläkin odottelen sitä toisen kolmanneksen energisyyttä ja raskauden hehkua! Yksi tilaukseen kiitos! :)
Olen ollut todella kiitollinen Suomen neuvolajärjestelmästä kaikkien näiden verikokeiden, tutkimusten ja näytteiden keskellä. Ikinä aiemmin ei ole ollut näin huolellisesti hoidettu olo. Lääkäriin pääsee nopeasti ja useampi ihminen on tietoinen tilanteestasi ja sitä seurataan. Mitään vakavaa ei onneksi ole löytynyt. Näköjään vain herkkänä ihmisenä keräilen kaikki mahdolliset pikku vaivat. :D
Pahin ja lamaannuttavin vaiva on ollut migreeni(pahoinvoinnin loputtua). Se vie näkökyvyn, aiheuttaa päänsäryn ja vie kamalan väsyneeksi. Viime viikko oli aika rankka migreenin kanssa. On jotenkin hölmöä olla kotona toimintakyvyttömänä, kun pitäisi saada aikaiseksi esim. gradua. Sain kuitenkin ohjeita neuvolasta kuinka minun tulisi istua työskennellessäni. Taukoja pitää pitää usein ja venytellä etenkin hartioita samalla. Nesteytyksestä tulee huolehtia ja tietysti syödä säännöllisesti. Toisen kolmanneksen aikana on kuulemma turvallista ottaa myös buranaa, mutta sitä en ole uskaltanut vielä tehdä, eikä se ole koskaan minulla migreeniin auttanutkaan. Terveyskeskuslääkäri määräsi myös panacodia hätätapauksiin, mutta päätimme yhdessä että sitä yritämme välttää viimeiseen asti. Siihen asti saa riittää lepo, lämmin kaurapussi hartioilla ja hieronta (voisi tapahtua useamminkin HC ;).
Aloitin maanantaina myös bodypilateksen lihaksia tukemaan ja kroppaa rentouttamaan. Se olikin aika ihanaa! Muutamat vatsalihasliikkeet ottivat masusta kiinni, mutta omaa oloa kuullostellen pystyi hyvin tekemään. Ehkä se hehku vielä sieltä löytyy! :)
-A-
keskiviikko 29. tammikuuta 2014
tiistai 28. tammikuuta 2014
Jalat lämpösinä
Siskoni teki minulle joululahjaksi tennari- villasukat. Ne ovat hyvin minun näköiseni ja erittäin mukavan tuntuiset jalassa. Pidän niistä kovasti. Yhtenä iltana laitoin siskolleni viestin ja tilasin mini versiot sukista. Hän otti sen heti asiakseen ja hetken päästä puhelimeen tuli kuva, että tälläset tein. Viikonloppuna kun näimme sain pienet sukat itselleni. Kyllä meidän kelpaa kesällä pitää jalat lämpösinä, heh!
Viimeisen vuoden aikana perhettämme on kohdannut jonkinlainen käsityö buumi. Itse olen harjoitellut neulomaan, virkkaamaan, ompelemaan sitten yläasteaikojen. Äiti on terästäytynyt kutomaan urakalla ja siskoni väkertää taitavasti milloin mitäkin. On kiva nähdä muiden aikaansaannoksia ja vaihdella vinkkejä. A:n puoleen jokainen meistä kääntyy ongelman kohdatessa "Mitä mä nyt teen, mitä seuraavaksi?". Viikonloppuna vanhempieni luona kerroimme, että teemme vauvakirjan itse. Sitten kerroimme, että seuraava iso yhteinen projektimme on virkattu peitto. Äitini kysyi kenelle sen teemme ja vanhin pikkusiskoistani vastasi: "Kaikki mitä nuo kaksi nykyään tekee tulee vauvalle". Näin se taitaa olla! :D Peitto projektista toisella kertaa lisää.
-HC-
maanantai 27. tammikuuta 2014
Vauvakirja part 1
Olemme tutustuneet erilaisiin vauvakirjoihin, emmekä montaa löytäneet joka olisi voinut perheellemme sopia.
Askartelusta kun molemmat pidämme niin päätimme, että teemme vauvakirjan itse. Tilasimme kivan scrapbook kansion ja metsästimme vauvakirjaan sopivia sivuja ja muita härpäkkeitä. Materiaalia on nyt kertynyt ihan mukavasti ja sisällöstäkin on suunnitelma powerpointilla tehty valmiita vauvakirjoja apuna käyttäen.
Sukupuu- sivu valmistui ensimmäiseksi. Se oli helppo tehdä tietämättä kumpi on tuloillaan ja meillä oli selkeä visio puusta kera omenoiden. Leikkasin vapaalla kädellä puunrungon, puun lehdistön ja irtolehtiä. Omenasta piirsin mallin, jonka mukaan operoin kaikki omput. Sitten kirjoittelin vapaalla kädellä nimet, syntymäpäivät ja edesmenneiden kuolinpäivät. Sukupuu sisältää meidät, meidän vanhemmat ja heidän vanhempansa. Enempää emme nähneet tarpeelliseksi puuhun mahduttaa.
Päivitämme lisää vauvakirjaan liittyen kun saamme jotakin aikaiseksi. Millainen on teidän vauvakirjanne? Onko tullut ahkerasti täytettyä vai unohtunut, käynyt tarpeettomaksi? Muilla vauvaa odottavilla ajatuksia, suunnitelmia? Olisi mukava kuulla :)
-HC-
ps. Vinkiksi: Oi Mutsi Mutsi bloggasi muutama vuosi sitten löytämästään vauvakirjasta, joka ei määritellyt perhemuotoa tai vanhempien sukupuolta.
Askartelusta kun molemmat pidämme niin päätimme, että teemme vauvakirjan itse. Tilasimme kivan scrapbook kansion ja metsästimme vauvakirjaan sopivia sivuja ja muita härpäkkeitä. Materiaalia on nyt kertynyt ihan mukavasti ja sisällöstäkin on suunnitelma powerpointilla tehty valmiita vauvakirjoja apuna käyttäen.
Sukupuu- sivu valmistui ensimmäiseksi. Se oli helppo tehdä tietämättä kumpi on tuloillaan ja meillä oli selkeä visio puusta kera omenoiden. Leikkasin vapaalla kädellä puunrungon, puun lehdistön ja irtolehtiä. Omenasta piirsin mallin, jonka mukaan operoin kaikki omput. Sitten kirjoittelin vapaalla kädellä nimet, syntymäpäivät ja edesmenneiden kuolinpäivät. Sukupuu sisältää meidät, meidän vanhemmat ja heidän vanhempansa. Enempää emme nähneet tarpeelliseksi puuhun mahduttaa.
Päivitämme lisää vauvakirjaan liittyen kun saamme jotakin aikaiseksi. Millainen on teidän vauvakirjanne? Onko tullut ahkerasti täytettyä vai unohtunut, käynyt tarpeettomaksi? Muilla vauvaa odottavilla ajatuksia, suunnitelmia? Olisi mukava kuulla :)
-HC-
ps. Vinkiksi: Oi Mutsi Mutsi bloggasi muutama vuosi sitten löytämästään vauvakirjasta, joka ei määritellyt perhemuotoa tai vanhempien sukupuolta.
perjantai 24. tammikuuta 2014
Kuvia
Ystäväni on raskaana viikolla 36. Hän kysyi minulta voisinko kuvata hänen kasvanutta vatsaansa ja toki suostuin. Amatöörikuvaaja olen, mutta tykkään kuvaamisesta ja olen aina valmis oppimaan uutta. Tässä muutama kuvista nähtäväksi.
-HC-
 |
| Viikkoja 36 |
 |
| iPhonella näpätty otos |
-HC-
torstai 23. tammikuuta 2014
17+
Viikkopäivitykset ovat hieman harventuneet, mutta asioiden rullaillessa suht samanlaisina eipä tuota raportoitavaakaan liiaksi asti ole. Aiemmin jo intouduin kertomaan uudesta työpaikastani, joka ilahdutti meitä molempia suuresti! :)
A ei ole oksentanut useaan viikkoon. Ajoittain A:lla on huonovointisuutta, joka sivusta seuraajan silmin johtunee pääosin pitkittyneistä ateriaväleistä. Välillä pitää muistuttaa, että olisikohan nyt jo aika syödä.
Vauva on alkanut liikkumaan aktiivisesti, eikä lainkaan tykkää jos A istuu huonossa asennossa. A:n lonkkia ja selkää särkee. Päänsärkyä on myös ajoittain ollut.
Maanantaina kun oltiin iltakävelyllä mun piti ensimmäistä kertaa ikinä hidastaa askellustani. A kun on ollut ripsakka kävelijä, ja itse aina juoksen perässä. A mietti, että pääseeköhän loppu raskaudesta liikkumaan lainkaan ja ihmetteli kuinka ihmeessä hänen hyvä ystävänsä paahtoi menemään ihan viime metreihin asti. Lohdutin lupaamalla ulkoiluttaa A:ta aktiivisesti.
Eilen A:n päänsärky paheni ja hänellä oli näköhäiriöitä. Pitkin päivää kuulostelin, et mikä meininki, meneekö ohi vai paheneeko. Kitaratunnilta kasin jälkeen kotiutuessani päätin soittaa naistentaudeille kysyäkseni neuvoa. Eihän siellä vastattu, ja aattelin et rimpautampa kotikuntamme päivystykseen. Kysyin et voisko A:n pissan stixata ja verenpaineen mitata ihan vaan varmuuden vuoksi. Mukava sairaanhoitaja sanoi, että tänne vaan. Niin me sitten mentiin ja kaikki oli okei, pientä verenpaineen nousua lukuunottamatta. Ja hyvä niin!
Täytyy toivoa, että päänsäryt pian loppuisivat ja kaikki muutoinkin menisi hyvin :)
-HC-
A ei ole oksentanut useaan viikkoon. Ajoittain A:lla on huonovointisuutta, joka sivusta seuraajan silmin johtunee pääosin pitkittyneistä ateriaväleistä. Välillä pitää muistuttaa, että olisikohan nyt jo aika syödä.
Vauva on alkanut liikkumaan aktiivisesti, eikä lainkaan tykkää jos A istuu huonossa asennossa. A:n lonkkia ja selkää särkee. Päänsärkyä on myös ajoittain ollut.
Maanantaina kun oltiin iltakävelyllä mun piti ensimmäistä kertaa ikinä hidastaa askellustani. A kun on ollut ripsakka kävelijä, ja itse aina juoksen perässä. A mietti, että pääseeköhän loppu raskaudesta liikkumaan lainkaan ja ihmetteli kuinka ihmeessä hänen hyvä ystävänsä paahtoi menemään ihan viime metreihin asti. Lohdutin lupaamalla ulkoiluttaa A:ta aktiivisesti.
Eilen A:n päänsärky paheni ja hänellä oli näköhäiriöitä. Pitkin päivää kuulostelin, et mikä meininki, meneekö ohi vai paheneeko. Kitaratunnilta kasin jälkeen kotiutuessani päätin soittaa naistentaudeille kysyäkseni neuvoa. Eihän siellä vastattu, ja aattelin et rimpautampa kotikuntamme päivystykseen. Kysyin et voisko A:n pissan stixata ja verenpaineen mitata ihan vaan varmuuden vuoksi. Mukava sairaanhoitaja sanoi, että tänne vaan. Niin me sitten mentiin ja kaikki oli okei, pientä verenpaineen nousua lukuunottamatta. Ja hyvä niin!
Täytyy toivoa, että päänsäryt pian loppuisivat ja kaikki muutoinkin menisi hyvin :)
 |
| Mamma ja masu |
-HC-
maanantai 20. tammikuuta 2014
Uusi työ
Mua on viime viikot stressannut työasiat. Olen puolitoista vuotta ollut sijaisena ja pätkissä on töitä aina lisää luvattu. Ensi kesään asti piti olla varmasti töitä, mutta kollega päätti palata hoitovapaalta aiemmin eikä näin ollen jatkosta ollutkaan enää varmuutta. Sitä on ollut löyhässä hirressä ja odotellut vastauksia.
A:n jäädessä lapsen kanssa kotiin olen minä pääasiallisessa vastuussa siitä, että taloutemme toimeentulo on taattu. Niinpä olen etsinyt sopivaa paikkaa tässä muutaman viikon ajan, ja lähettänyt työhakemuksia. Kriteereinä uudelle työlle oli sopiva työmatka, sopiva työaika ja kohtuullinen palkka. Tänään sitten kävin työhaastattelussa, ja siltä istumalta sain työn! Työ on vakituinen, työmatkaan menee 15-20min, tarvittaessa pääsee pyörälläkin, työaika on 6h ja 7-13/ 14-20 vuorot vuoroviikoin, pääsääntöisesti viikonloput vapaat. Kerran pari kahdessa kuukaudessa viikonloppu töitä, josta saa viikon vapaat. Kesälomaakin on mahdollista jossain välissä pitää ja isyysvapaallekin voinen jäädä.
Tänään irtisanoin itseni ja kahden viikon kuluttua aloitan uudessa paikassa. Asioilla on tapana järjestyä, ja olen niin iloinen tästä! Huh, kun paineet helpottivat hetkessä!
-HC-
A:n jäädessä lapsen kanssa kotiin olen minä pääasiallisessa vastuussa siitä, että taloutemme toimeentulo on taattu. Niinpä olen etsinyt sopivaa paikkaa tässä muutaman viikon ajan, ja lähettänyt työhakemuksia. Kriteereinä uudelle työlle oli sopiva työmatka, sopiva työaika ja kohtuullinen palkka. Tänään sitten kävin työhaastattelussa, ja siltä istumalta sain työn! Työ on vakituinen, työmatkaan menee 15-20min, tarvittaessa pääsee pyörälläkin, työaika on 6h ja 7-13/ 14-20 vuorot vuoroviikoin, pääsääntöisesti viikonloput vapaat. Kerran pari kahdessa kuukaudessa viikonloppu töitä, josta saa viikon vapaat. Kesälomaakin on mahdollista jossain välissä pitää ja isyysvapaallekin voinen jäädä.
Tänään irtisanoin itseni ja kahden viikon kuluttua aloitan uudessa paikassa. Asioilla on tapana järjestyä, ja olen niin iloinen tästä! Huh, kun paineet helpottivat hetkessä!
-HC-
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Lääkärissä
Kävin torstaina ensimmäistä kertaa äitiysneuvolan lääkärillä. Minulla oli jos jonkinmoista vaivaa raportoitavaksi. Lääkärini sairastui ennen joulua ja joutui perumaan aikansa. Toisaalta ihan hyvä, koska nyt tarvetta käynnille oli.
Aamulla meinasi kaikki mennä päin prinkkalaa. Nousin reippaasti ja käytin koiran, kävin suihkussa, keitin kahvia ja kuivasin tukan. Tässä vaiheessa minusta alkoi tuntua vähän hassulle ja ajattelin lähteä keittiöön juomaan lasin vettä. Silloin alkoi kamala huimaus. Silpaisin keittiön pöydältä pari keksitikkua tarjoiluastiasta ja pääsin jotenkuten vessaan. (En tiedä miksi menin sinne. Ilmeisesi minua myös oksetti. En ole ihan varma.) Näkö hävisi ennen vessan ovea ja löysin itseni lattialta. Olin kamalan peloissani ja vaikka kannan liiaksikin asti puhelinta mukanani, nyt se oli latauksessa makuuhuoneessa.
Minulla meni ainakin kymmenen minuuttia siinä vessan lattialla, ennenkö jalat kantoivat taas. Mutustin keksitikkuja ja kiitin mielessäni, että olin tajunnut edes ne ottaa mukaan. Sitten tulikin kauhea kiire lääkäriin ja ehdin juuri ja juuri.
Lääkäri oli nuori ja vähän ujo, mutta pätevän oloinen. Hän kirjasi kaikki oireeni, mutta en saanut niille mitään selityksiä. Ymmärsin, että tätä kaikkea kuuluu raskauteen. Vauvan sydänäänet kuuluivat hyvin ja sisätukimus sattui aivan #@%#!!:sti (odotan innolla synnytystä). Verenpaineeni oli hiukan matala, mutta ilmeisesti se laskee yleensäkin toisella kolmanneksella. Painoa oli tullut lisää ensimmäisestä neuvolasta reilu kilo. Sain reseptin tulehdukseen ja ohjeen mennä tarkistuttamaan hemoglobiini ja pissanäyte vielä hoitajalta.
Hemo oli hyvä, mikä ei selitä huimauskohtausta, mutta proteiini oli koholla. Minulla on ollut paljon päänsärkyä ja migreeniä viimeaikoina. Jos vielä tulee päänsärkyä joka ei lähde panadolilla, täytyy minun soittaa neuvolaan.
Tämä lääkäri käynti veti mielen matalaksi ja huolestuimme tietysti molemmat tulehduksesta, huimauksesta ja raskausmyrkytyksen vaarasta. Sain toruja HCltä, etten ole syönyt tarpeeksi usein. Ei tässä nyt auta kun seurailla oloja ja mennä niiden mukaan. En ole oikein tottunut siihen, että kroppa ottaa vastaan päivän askareita suorittaessa. Olen aina pärjännyt vähällä ruualla ja pitäisi kokoajan olla syömässä. Myös lonkkani ovat alkaneet jo levitä, ja siitä muodostuu kohtalaista kipua ja jäykkyyttä sekä selkään että nivusiin. Liikkuminen on ankkamaista. Olo ei ole tuntunut viehättävältä aikoihin ja mustat silmänaluset ja -pussit vain ovat nukuimpa monta tuntia tahansa.
Ehkä tämä tästä. Kunhan pienellä Epulla masussa on kaikki hyvin. <3
-A-
Aamulla meinasi kaikki mennä päin prinkkalaa. Nousin reippaasti ja käytin koiran, kävin suihkussa, keitin kahvia ja kuivasin tukan. Tässä vaiheessa minusta alkoi tuntua vähän hassulle ja ajattelin lähteä keittiöön juomaan lasin vettä. Silloin alkoi kamala huimaus. Silpaisin keittiön pöydältä pari keksitikkua tarjoiluastiasta ja pääsin jotenkuten vessaan. (En tiedä miksi menin sinne. Ilmeisesi minua myös oksetti. En ole ihan varma.) Näkö hävisi ennen vessan ovea ja löysin itseni lattialta. Olin kamalan peloissani ja vaikka kannan liiaksikin asti puhelinta mukanani, nyt se oli latauksessa makuuhuoneessa.
Minulla meni ainakin kymmenen minuuttia siinä vessan lattialla, ennenkö jalat kantoivat taas. Mutustin keksitikkuja ja kiitin mielessäni, että olin tajunnut edes ne ottaa mukaan. Sitten tulikin kauhea kiire lääkäriin ja ehdin juuri ja juuri.
Lääkäri oli nuori ja vähän ujo, mutta pätevän oloinen. Hän kirjasi kaikki oireeni, mutta en saanut niille mitään selityksiä. Ymmärsin, että tätä kaikkea kuuluu raskauteen. Vauvan sydänäänet kuuluivat hyvin ja sisätukimus sattui aivan #@%#!!:sti (odotan innolla synnytystä). Verenpaineeni oli hiukan matala, mutta ilmeisesti se laskee yleensäkin toisella kolmanneksella. Painoa oli tullut lisää ensimmäisestä neuvolasta reilu kilo. Sain reseptin tulehdukseen ja ohjeen mennä tarkistuttamaan hemoglobiini ja pissanäyte vielä hoitajalta.
Hemo oli hyvä, mikä ei selitä huimauskohtausta, mutta proteiini oli koholla. Minulla on ollut paljon päänsärkyä ja migreeniä viimeaikoina. Jos vielä tulee päänsärkyä joka ei lähde panadolilla, täytyy minun soittaa neuvolaan.
Tämä lääkäri käynti veti mielen matalaksi ja huolestuimme tietysti molemmat tulehduksesta, huimauksesta ja raskausmyrkytyksen vaarasta. Sain toruja HCltä, etten ole syönyt tarpeeksi usein. Ei tässä nyt auta kun seurailla oloja ja mennä niiden mukaan. En ole oikein tottunut siihen, että kroppa ottaa vastaan päivän askareita suorittaessa. Olen aina pärjännyt vähällä ruualla ja pitäisi kokoajan olla syömässä. Myös lonkkani ovat alkaneet jo levitä, ja siitä muodostuu kohtalaista kipua ja jäykkyyttä sekä selkään että nivusiin. Liikkuminen on ankkamaista. Olo ei ole tuntunut viehättävältä aikoihin ja mustat silmänaluset ja -pussit vain ovat nukuimpa monta tuntia tahansa.
Ehkä tämä tästä. Kunhan pienellä Epulla masussa on kaikki hyvin. <3
-A-
Tilaa:
Kommentit (Atom)