5+

A herää aikaisemmin kuin ennen.

A käy öisin vessassa, ei ennen. 

A nukkuu päiväunia, enemmän kuin ennen.

A:n tissit ovat entisestään kasvaneet, ei ennen.

A kiukustuu helposti, kuten aina.

P

U

A

!

A on odottanut mahdollista huonovointisuutta ja tällä viikolla se on lievästi alkanut. Mua on huvittanu A:n pohdinta: "koska se raskauspahoinvointi alkaa", "ihme kun mua ei oo vielä oksettanu".. Keskiviikko aamuna A:n juostessa keittiöstä vessaan kakomaaan mä hiljaisesti hihitin paidan kaulukseeni. Sanotaanhan sitä että sitä saa mitä tilaa.. A:ta ei naurattanut ja oma virneeni pyyhkiytyi A:n tuiman katseen alla nopeasti. Vinkki nro. 487: Älä ärsytä raskaana olevaa puolisoasi huonolla huumorilla. (Tämä on minulle äärimmäinen haaste).

Tiistaina A kertoi oikealle puolelle vatsaa nipistelevän ja olevansa varma että alkio on kiinnittynyt oikealle. Keskiviikkona nipistelyä tuntui vasemmalla.. Että se siitä tunteesta mihin se on kiinnittynyt. Vitsailin siellä sitten olevan varmaankin kaksi (.. ja taas sorruin huonoon huumoriin, eipä paljon itseänikään naurattanut).

Viimeisen viikon kodissamme on myllännyt tunteiden vuoristorata. Mua on väsyttäny työt, A:ta raskaus. Läheisyystoiminto omalta osaltani ei ole ollut A:n tarpeita tyydyttävä. Itse väsyneenä kaipaan hetken omaa rauhaa ja hengitystilaa, kun A taas kaipaisi kainalooni käpertymään. Tämä luo välillemme tosinaan pientä kahnausta.

Kuva osoitteesta: http://www.someecards.com/usercards/viewcard/MjAxMi1lY2E0YTFhYTk4YzY2ZjM1

Lisäksi itselläni on ollut vaikea viikko sen suhteen, että meille oikeasti on tulossa lapsi. A:n raskaus tuntuu vielä jotenkin niin irralliselta asialta. En osaa vielä oikein sisäistää sitä, että se todellakin on totta. Ehkä isistä tuntuu osittain samalta kuin minusta, en tiedä.. Lapsi on toivottu, tarkoin harkittu, tulossa ja sitten se iskee.. Pelko, että onko musta tähän, onko meistä  tähän, kuinka parisuhteemme käy, onko enää aikaa harrastuksille, miten elätän perheeni, kuinka kerron asiasta vanhemmilleni, mitä A:n vanhemmat ja sukulaiset sanovat.. Kuinka selviämme yövalvomisista, miten roolimme jakautuvat perheessämme.. Kysymyksiä on loputtomiin ja tiedän, ettei liiallinenkaan pohtiminen ole hyväksi.  Tunnen myös pientä syyllisyyttä pohtiessani tälläisiä asioita. Omasta mielestäni minun kuuluisi tietenkin  olla valmis ja kypsä tähän kaikkeen, eikä minun ainakaan kuuluisi kertoa epävarmuudestani muille. Työkaverini kanssa asiasta keskusteltuani hän totesi naurahtaen: "nyt on kuule aivan turha enää jänistää kun on pullat uunissa, että siitäs sait!".

Pitää siis opetella nauttimaan tästä pelonsekaisesta jännittävän kutkuttavasta odotuksesta, ja muistaa päällimmäisenä se onnen tunne,  että meistä tulee perhe ja A:n sisällä kasvaa rakkaudestamme alkunsa saanut pieni mahamuru <3

iPhone: Hello Baby Pampers sovellus

-HC-

Raskaus, lääkkeet ja koira(allergia)

Olen aina ollut hyvin allerginen ihminen. Kun HC:n kanssa aloimme aikanaan seurustella, sain tutustua myös Hipsteri-koiraan. Rakkaus on molemmin puolista, mutta toiselle meistä haliminen tarkoittaa joskus myös nenäliinapaketin tarvetta. (Siis koiran, ei HC:n kanssa ;D)

Hipsteri on ensimmäinen koira, jonka kanssa pystyin kuvitella asuvani. (Onneksi!) Olen aina ollut eläinrakas ja hoitanut ystäväni Coton de Tulear-rotuista koiraa, jonka pitäisi olla allergiaystävällisempi vaihtoehto. Kuitenkin sain siitä reaktioita kuten silmien kutinaa, jatkuvaa nenän vuotamista ja kerran silmäni muurautuivat umpeen. Olen myös saanut luennolla allergisia oireita ystäväni villapaidasta, jossa oli labrandorinnoutajan karvoja. On siis suoranainen ihme, että pystyn asumaan 24/7 tämän sekarotuisen pikkukaverin kanssa.

Olen kuitenkin syönyt  monta vuotta (jo ennen koiraa) ympäri vuoden allergialääkkeitä sekä tabletteina että nenäsuihkeena. Äitiysneuvolasta kerrottiin, että Histeciä on turvallista syödä myös raskauden aikana, mutta Nasonex-nenäsuihkeesta ei ole tarpeeksi tutkittua tietoa. Jätin sen siis pois. Olen huomannut olevani tukkoisempi ja räkäisempi, mutta vielä siedettävissä määrin. Olen pohtinut nenäkannun hankkimista, mutta jotenkin ajatus suolavedestä nenässäni on vielä hiukan puistattanut. Kokemuksia tästä ihmelaitteesta otetaan vastaan!!
Allergioiden pitäisi kuulemma helpottaa raskauden myötä. Sitä odotellessa!

Lisäksi olen joutunut luopumaan migreenilääkkeestäni. Sen käyttöä vältin jo raskaaksituloyritysten aikana. Muutaman kerran tosin jouduin tekemään poikkeuksen pakon sanelemana. Nyt olen yrittänyt välttää tilanteita, jotka laukaisevat migreeniperäisen päänsärkyni. Kuten raskaiden olkalaukkujen kantamista tai hartiat lytyssä maratonneulomista.

Voi kun terveys kestäisi ja ylimääräisten lääkkeiden käyttöä ei tarvitsisi edes punnita. Toisaalta, jos jatkuva allergia kuormittaa elimistöä, aiheuttaa se tietynlaisen puolustustilan. Eli kroppa on kokoajan stressin alla. Ei sekään ole hyvä vaihtoehto.

Aamulenkillä

-A-

Uusi Lastensairaala 2017

Kaikki suomalaiset tarvitaan nyt talkoisiin!

- Lahjoituspuhelin: soita 0600 95120 20,11e + pvm/ mpm
- Tekstiviestilahjoitus: lähetä viesti SAIRAALA tai SJUKHUS numeroon 16499, hinta 10e
- Keräystili: FI93 5541 2820 0199 67 / Uusi Lasten - sairaala tukiyhdistys ry, viite 2017 00002
- Keräyslupa: POHA 2020/2012/3890/24.1.13

Lue teksti linkin takaa. Vanha sairaala hajoaa käsiin.

Alla kuvia nykyisestä sairaalasta. Toivoisitko sinä omaa lastasi hoidettavan tälläisissä oloissa? 

Mekin lahjoitimme. Lahjoitatko Sinä?
Haaste: laita blogiisi tiedot keräyksestä ja anna hyvän kiertää.

-HC & A-

Neuvola ja vitamiinit

Viikko takaperin soitin äitiysneuvolaan ja varasin ajan ensikäynnille. Halusin, että myös HC pääsisi mukaan ja siksi toivoin iltapäiväaikaa. Sellainen järjestyi vasta raskausviikolle yhdeksän.
Minua jännittää odotella sinne asti, varsinkin kun raskausoireita ei vielä ole liiaksi asti. (Onhan kaikki varmasti kunnossa?)

Mukavan kuuloinen terveydenhoitaja määritti lasketun ajan, kyseli terveydestäni ja antoi ohjeita. Tuntui hyvälle kun hoitaja puhui koko ajan puolisosta, eikä isätellyt ollenkaan.

Ensikäyntiä varten täytyy vielä täyttää esitietolomake, jossa kysellään perustietoja, elintapoja ja terveystietoja sekä itseltä että suvulta. Meidän kummankin tulee sen lisäksi täyttää päihdekysely, joka käytännössä oli testi määrittämään alkoholin-, tupakan- ja huumeidenkäytön laajuutta. Minusta on hieman kummallista, että tällaisia lapselle haitallisia asioita tiedustellaan Vasta näillä viikoilla.

Hoitaja kyseli myös D-vitamiinin käytöstä. Kerroin  normaalisti syöväni n. 40-80 mikrogrammaa vuorokaudessa (paitsi kesällä). Hoitaja kertoi, ettei hän voi suositella minulle muuta kun virallisen  suosituksen mukaan 10 mikrog. Sanoi tosin, että yliannostuksen riski on pieni ja kielsi enää lisäämästä annostusta.

Tämä alkoi minua mietityttämään ja vähensin päivittäisen D-vitamiiniannokseni puoleen eli tarkkaan sanoen 38 mikrog. Jotenkin tuntuu hassulta syödä Vähemmän kuin ennen raskautta. Tiedän, että suositukset Suomessa ovat täysin riittämättömiä, mutta silti aloin epäröidä.

Mitä mieltä te olette?

Lisäksi olen syönyt foolihappoa ja kalsiumia.

-A-

Mihin olemme ryhtyneet?!

Reklamaatio Haikaralle (lue teksti linkin takaa). Vielä tämä naurattaa. Itku pitkästä ilostako? ;)

Kuva osoitteesta http://www.iconsdb.com/black-icons/flying-stork-with-bundle-icon.html

-HC-

Luovuttajasta lahjoittajaksi

Kuinka kerrot jollekin ihmiselle miten kiitollinen hänen teostaan olet. Kuinka hän teollaan antoi meille mahdollisuuden, joka muutoin olisi ainakin antanut odotuttaa itseään määrittämättömän ajan. Voiko tällaiselle kiitollisuudelle olla sanoja? Itse en ainakaan osaa. Siksi kai viestin muotoilu luovuttajalle oli hankalaa.

Laitoin kuitenkin hänelle viestin, jossa kerroin että olimme saaneet positiivisen tuloksen ja kiitin häntä suuresti avusta. Kerroin lapsen syntyvän kesällä ja kysyin haluaako hän tiedon syntymästä. Hän vastasi uutisen olevan hieno. Muistutti riittävästä levosta, hyvästä ravinnosta ja raskausajan vitamiineista. Laittoi myös kuulevansa kesällä mielellään lisää. Minä vastasin pitäväni A:sta ja tulevasta lapsestamme hyvää huolta, ja että palaan asiaan kesällä. Tämän jälkeen tuli hassu olo.. Tässäkö tämä nyt oli? Sinällään hyvä jos näin on, sillä olemme sopineet ettei hän ole osallisena lapsen elämässä. Kuitenkaan en osaa olla ajattelematta mitä hän nyt tästä kaikesta ajattelee, miltä hänestä tuntuu, kuinka lapsi tulevaisuudessa reagoi tietoon kuinka on alkunsa saanut, kuinka minä ei biologisena vanhempana otan perheessämme roolin. Osaan kysymyksistä saan ainakaan vastauksen, joihinkin luultavammin en..

Olen myös miettinyt suomenkielistä sanaa luovuttaja, jota myös me olemme käyttäneet täällä blogissa ja ystäville puhuessamme. Keskenämme olemme luovuttajasta puhuneet etunimellä. Englanniksi sana luovuttaja kääntyy suorasti sanaksi loser. Luuseri ei kuulosta kovin mairittelevalta äkkiseltään. "Sait alkusi erään luuserin avulla" xD Luovuttajasta sukusoluja koskien käytetään englanniksi termejä donor, giver (lahjoittaja, antaja). Tämän sanakäänteilyn ja kiitollisuuden tunteen vallitessa haluan luovuttajan olevan tulevaisuudessa lapsellemme 'sukusolujen lahjoittaja', mies joka oli valmis tekemään hyvää ja antoi meille mahdollisuuden perheeseen.

-HC-

4+

Ajatuksia
Viime sunnuntaina palattuamme kotiin viikonlopun vietosta entinen elämämme oli ohi. Mikään ei tule olemaan enää kuten ennen. Meistä tulee vanhempia, meistä tulee perhe.  8 kuukauden kuluttua se kaikki on toivottavasti totta. Toivon, että odotuksen aikana pystyn huolehtimaan A:n hyvinvoinnista parhaalla mahdollisella tavalla. Toivon, että osaan olla kärsivällinen, ymmärtäväinen ja empaattinen puoliso. Jos jollakin on vinkkejä raskaana olevan naisen "käsittelyyn", otan vinkit ilolla vastaan ;)

Latasin A:lle kahvinkeittimen aamulla

Työt.
Maanantaina aloitin työt kaksi kuukautta kestäneen sairasloman jälkeen. Töihin paluu oli mahtavaa! Kotona olemiseen olin turhautunut, ja koin huonoa omaatuntoa sairaslomalla olosta. Selkä ei vieläkään ole kunnossa, mutta kuntoutus jatkuu ja toivon että töissä oleminen onnistuu. Pienenä latistavana uutisena töihin palattuani kuulin, että meillä on aloitettu yt-neuvottelut. Positiivista tässä on se ettei sairaanhoitajana kuvittelisi ihan äkkiä jäävänsä työttömäksi. Ensimmäinen ajatus kuitenkin oli että mitä jos duuni menee alta, millä sitten perheeni elätän. Apua, meille on tulossa vauva! :D

Raskausoireita
Maanantaina tuttu arki pyörähti käyntiin. Minä töissä ja A kotona gradun kanssa. Poikkeuksellista on ollut se, että me olemme menneet joka ilta hyvin aikaisin nukkumaan, sillä A on ollut väsynyt ja minua töihin herääminen pitkän tauon jälkeen hieman koittelee. A on nukkunut jopa parin tunnin päikkäreitä. Sinällään onni, että kotona oleminen on mahdollista.

A kärsinyt aiemmin allergioista ja tukkoisesta nenästä. Useimmiten hän ei haista tuoksua, jonka minä 'herkkä nenäisenä' haistan, mutta nyt.. Kotiin  sunnuntaina tullessamme A haistoi asunnossamme koiranhoitajan hajuveden, jota minä en haistanut. Kertoi tuoksun olevan voimakas. Maanantaina toin töistä kotiin papereita ja A haistoi tulostinmusteen hyvin voimakkaasti. Tuoksut tekivät olosta hieman oksettavan. Herkkyyttä ilmassa?

A on mielestäni myös syönyt tavallista enemmän :D Eikä siitä haittaa ole, rakkaani kun on hoikka ja itselläni tuota massaa on sitten senkin edestä. Lisäksi rinnat ovat turvonneet ja kipeät. A on kertonut myös pieniä alavatsa vihlaisuja olleen.

iPhone: Hello Baby Pampers sovellus

-HC-