maanantai 21. heinäkuuta 2014

Laitokselta kotiin

Meidän neiti nukkuu vielä hetken aamupäikkäreitä. Tuhisevaa lasta katsoessa tuntuu jokseenkin ihmeelliseltä, että hän on vielä vähän aikaa sitten ollut vatsassani. Toki palautuminen on vielä kesken ja synnytyksen ja raskauden jälkioireet muistuttavat aika-ajoin itsestään.

Synnytys on edelleen mielessäni hienona ja kantavana kokemuksena. Oli se jännittävää olla siellä vuodeosastolla ja ensimmäistä kertaa elämässään hoitaa niin pientä vauvaa, omaa lasta. En ollut koskaan edes vaihtanut vaippaa, saati sitten pessyt tai kylvettänyt. Pientä ja vempulaa vauvaa oli hankala pidellä sairaalan ylisuurissa vaatteissa.

Ensimmäisenä iltana pääsi itku, kun HCn oli aika poistua. Minua jännitti suuresti jäädä yksin vauvan kanssa. Hoitaja oli laskenut vauvan vierihoitoon sairaalakaapuni sisään ja oli vaikea nukkua. Mitä, jos jotenkin unissani litistän vauvan..? Se on hassua, kuinka ajat ovat muuttuneet. Osa sairaalavieraista kyseli, että missä se vauvala on. Siis se elokuvista tuttu huone, jossa vauvat nukkuvat riveissä vuoteissaan. Ei sellaisia enää ole. Myös HCn kummitytön (7 v.) äiti kertoi, että kun hän halusi lapsen tällalailla vierihoitoon yöksi synnärillä hänen oli allekirjoitettava kirjallinen sopimus olevansa vastuussa, jos vauvalle sattuisi jotain. Onneksi enää ei ole näin. Vaikka uni ei tullutkaan,  sain rauhassa ihmetellä pientä  reppanaa ihoani vasten <3

Sairaalassa kapaloituna.


Minusta oli outoa, kuinka vähän hoitajat kävivät katsomassa miten pärjään lapsen kanssa. Ei hän Pikku E:llä mitään hätää ollut. Minulla vain hänestä oli huoli. Toisaalta se oli ihan hyvä, ettei vieressä ollut kokoajan joku neuvomassa. Oli pärjättävä itse ja samalla huomasi, että osaanhan minäkin.

Oma olo oli laitoksella todella hyvä. Tietysti vuosin verta ja olin sillälailla kipeä, kun synnytyksen jälkeen ollaan sekä rinnat olivat rikki imetyksestä, mutta yleiskunto oli hyvä. Jaksoin kävellä ja istua, ottaa kumpanakin päivänä vieraita vastaan. HC nauroi minulle, kun olin niin innoissani siitä, että saan noukittua lattialta asioita. Teki mieli oikein tiputtaa joitain tavaroita, kun oli niin kyvykäs olo :D

Sairaalaan olimme pakanneet ihan vääriä asioita. Ensinnäkin synnytys oli niin nopea, että mitään kirjoja, kakuroja, eväitä tai tietokonetta ei kukaan ehtinyt kaivata. Vieraat toivat meille karkkia ja kukkia. Karkkia ei tehnyt mieli yhtään syödä, kun olo oli flunssainen ja kukatkin piti viedä pois allergian takia. Kortit sentään jäivät ilahduttamaan pöydälle. Kotiinlähtökassiin olimme varanneet lähinnä vauvan tarpeita varten asioita. HC ei osannut päättää kotiintulovaatteita, joten vaatteita oli ainakin kolme vaatekertaa. Se oli lopulta ihan hyvä, koska ne ensimmäiset ostetut kotiintulovaatteet olisivat olleet aivan liian isot. Lapsella oli päällä kaikkien rakkaiden muistamisia. Sylikummilta lahjana saadut sukat, toisilta kummeilta body, HCn siskon ostamat housut, mun äidiltä takki, HCn äidin ostamasta langasta mun neuloma myssy ja jalkojen päällä meidän yhdessä virkkaama peitto. :)

Itselleni olin pakannut aivan typeriä vaatteita! Ensinnäkin olin pakannut kassin kuumimmilla helteillä ja kotiinlähtiessä oli kylmä. Kassissa oli hame, eikä ollenkaan pitkiä housuja. Onneksi autossa oli yhden kamalat koiranulkoilutuscollarit. Sen lisäksi oli paita ja imetysliviivit. Paita mahtui juuri ja juuri uusien maidontäytteisten muotojeni päälle. Olin ottanut mukaan vanhan ennen raskautta hankitun paidan, koska arvelin sen jo mahtuvan.  Ei ollut kivaa laittaa tiukkaa vaatetta arkojenrintojen päälle. Huonoin valinta mukaan oli S -koon alushousut.. Tein vieläkin omaatuntoani painavan teon ja lähdin sairaalasta kotiin laitoksen XL-kokoiset alushousut jalassa. Omia en olisi voinut kuvitellakkaan jalkaan laittavani. Lähdin siis kotiin tukka sotkussa (en ollut pakannut fööniä), kamalat collarit, jättisuuren roukkuvat alushousut ja ikuisuuden vanha kauhtunut huppari, joka sattui mahtumaan mahan päälle yöllä synnytyksestä lähtiessä. Onneksi HC ja pikku E poseerasivat kameralle edustavina kotiinlähtökuvissa :)

Kotiin lähdössä. 


Myös kotiin olimme varanneet vaatteita ja tavaroita lähinnä vauvalle. Itseni olin unohtanut kokonaan.  Imetysliivejä olimme saaneet rintapumppua ostettaessa yhdeltä naiselta ilmaiseksi viidet ja olin hiukan sillalailla, että: "Voidaanhan me ne ottaa, katsotaan sopiiko." Kyllä kannatti! Minulla oli hankittuna vain yhdet imetysliivit ja yksi toppi. Olin jotenkin ajatellut pärjääväni vanhoilla. Ostin vielä yhden topin lisää ja vaikka pesen todella usein pyykkiä, tuntuu, että vien kaapista aina ne viimeiset puhtaat. Päivässä voi mennä kolmet tai neljätkin liivit, kun maitoa valuu ihmeellisinä aikoina huomaamatta ja varsinkin imettäessä sitä on välistä ihan joka paikassa. Samoin liivinsuojia meillä ei ollut kuin muutamat kestomalliset. Niitä, siteitä ja lanoliiniä (nännirasvaa), oli HCn heti sairaalasta kotiuduttuamme lähdettävä hakemaan kaupasta. Suosittelen varaamaan näitä kolmea kotiin jo ennen synnytystä. En ollut jälkivuotoonkaan tajunnut varautua, vaikka äitiyspakkauksessakin siteitä oli mukana.

Nyt asiat ovat jo hiukan rutinoituneet, vaikka minkäänlaista rytmiä ei lapsella olekaan. Väsymys sekoittaa kummankin sosiaalisia taitoja ja älyä. Vuoropäivinä kysymme toisiltamme, että miksi tiuskit ja vastaamme ärtyneesti, etten tiuski :D Tämä helpottaa yleensä saamalla ruokaa nenän eteen tai nukkumalla päikkärit. HC koitti aiemmin keittää kahvia laittamalla suodatin osan levylle ja minä unohdin eilen punnita prismassa tomaatit. Sain sitten juosta muiden asiakkaiden odottaessa jonossa. Kävin myös sovituskopissa sulkematta verhoa :D  Kestoiltua on nyt kokeiltu päivisin ja ihan onnistuneesti. HC tosin vielä vaihtaa tilalle kertsin, mutta pikkuhiljaa opetellaan kumpikin. Lahjaksi saatuja vaippoja vielä riittää, joten olemme hitaasti pääsemässä asiaan.

-A-

6 kommenttia:

  1. Ihania kuvia pienestä, valtavasti voimia vauvan kanssa!

    VastaaPoista
  2. Onnea molemmille kovasti! Söpö tyttönen:) en malta odottaa sitä kun on itse tossa tilanteessa et saa kantaa vauvelin kotiin, 6kk vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Ihana blogi teillä :) Lisään listalle! -A-

      Poista
    2. Haa, kiitos:) Tää teidän blogi on myös ihan yliveto! Oon koko kevään ja kesän sitä lukenut, on niin kiva seurailla samaa matkaa tekevien kirjotuksia. Ja edelleen on hauskaa katella vanhoja kirjotuksia aina siitä vaiheesta missä oma raskaus on menossa:D

      Poista