Omaa aikaa

Ensimmäinen työviikko "isyysloman" jälkeen takana. Töihinkin oli toisaalta ihan kiva mennä, mutta olisin kotonakin vielä viihtynyt. On ollut aikamoinen mahduttaminen kaiken kanssa, että jää aikaa perheelle enkä tuntisi huonoa omaatuntoa siitä, että olen "poissa". Kahtena aamuna heräsin klo 04 parin kolmen tunnin unien jälkeen, että ehdin salille tekemään treenin ja lenkittämään koiran ennen töihin menoa. Työpäivän jälkeen olen sitten ollut A:n ja pikku-E:n kanssa. Hieman on tyttö meitä koetellut pitkien iltaitkujen kanssa, mutta viime yö meni hyvin ja antaa toivoa helpotuksesta. D-vitamiini tipat vaihdettiin, mutta en osaa sanoa oliko syy edes niissä. A ei ole juonut nyt kahvia, lukuunottamatta aamukahviaan ja sen seurauksena vatsavaivat ovat ainakin hieman helpottaneet.

Itselläni oli synttärit päivä pikku-E:n syntymän jälkeen ja parasystäväni, pikku-E:n tuleva kummitäti antoi minulle lahjaksi omaa aikaansa. Käytin lahjakortin tänään ja kävimme yhdessä melomassa. Täytyy sanoa, että viikonloppu työviikon jälkeen ja tämän päiväinen reissu oli odotettu. Hieman aluksi epäröin lähtemistä, kun taas olisin poissa kotoa. Onneksi tuli lähdettyä. En jokseenkin tykkää käyttää sanaa voimaannuttava, mutta tämän päiväinen reissu todella oli sellainen. Olo oli jotenkin niin seesteisen rauhallinen. Aurinko paistoi, järvi oli tyyni, seura kohdillaan, hyvä treeni tuli tehtyä, punastui reilusti (ruskettuu sitten myöhemmin) ja eväätkin maistuivat ulkoilmassa superhyviltä.

Sovimme A:n, että kun minä nyt olin reissussa niin hän pääsee ensi viikolla työpäiväni jälkeen lähtemään Helsinkiin ja tapaamaan ystäväänsä. Tarjoilen pikku-E:lle sitten maitoa pullosta jos nälkä sillä välin iskee. Ei ole A:lle helppo rasti lähteä ja jättää vauvaa hetkeksikään, mutta tekee hänelle varmasti hyvää päästä vähän ihmisten ilmoille koiran ulkoilutuksen ja kaupassa käynnin lisäksi.

Tälläistä näin pikapäivityksenä tänään. Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! :)

-HC-