Homot ja kirkko part 2

A:n kirjoittama teksti on herättänyt ihmisissä paljon tunteita ja olemme saaneet monta hyvää kommenttia tekstiin liittyen. Nyt ajattelin omalta osaltani hieman ottaa kantaa ja kertoa oman näkemykseni.

Minut on lapsena kastettu seurakunnan jäseneksi. Vanhempani veivät minut pienenä pyhäkouluun, jossa lähinnä muistan käyneeni sieltä saatavien tarrojen motivoimana ;) Olihan se kiva, että näki kavereita, sai leikkiä, askarrella ja vanhemmat saivat tunnin omaa aikaa sunnuntai aamuna :D Kirkossa perheeni kanssa kävimme lähinnä jouluisin. En koe saaneeni varsinaista kristillistä kasvatusta, mitä se sitten pitääkään sisällään. Uskonnonopetuksesta koulussa pidin. Mielestäni oli mielenkiintoista kuulla kuinka raamatun mukaan maailma on saanut alkunsa. Oli myös mielenkiintoista kuulla raamatun sisällöstä ja opetuksista. Ennen kaikkea pidin keskusteluista joita uskontotunneilla käytiin koskien oikeaa ja väärää, moraalia ja etiikkaa. Raamattu sisältää paljon ohjeita, ja tulkintoja teksteille olkoon yhtä monta kun lukijaakin. Raamattu sisältää paljon hyviä pointteja elämästä yleensä ja ohjeita oikein toimimiseen, joita jokainen voi tavalla tai toisella omassa elämässään soveltaa niin halutessaan. Uskonnon ja kirkon suhteen olin jo tuolloin kriittinen, ja olen tietyllä tapaa edelleenkin.

Rippikoulun kävin lähinnä periaatteella, että kun muutkin käyvät. Toki se osottautui mukavaksi ja tietyllä tapaa kasvattavaksi kokemukseksi. Suhdetta seurakuntaan en kuitenkaan vuosiin pitänyt millään tavalla yllä muutoin kuin osallistumalla kutsuttuihin juhliin. Monesti pohdin myös seurakunnasta eroamista, koska sillä ei elämässäni varsinaisesti ollut merkitystä. En kuitenkaan eronnut. A:n kanssa viettämieni vuosien aikana olen myös oppinut näkemään kuinka paljon hyvää kirkko saa aikaan, ilman että toimintaan osallistuvan tarvitsee kokea, ettei voisi osallistua toimintaan, vaikkei varsinaista uskoa olekaan elämäänsä löytänyt. On järjestetty toimintaa lapsille, nuorille, vammaisille, vanhuksille yms. En näe, että ihmisten hyvinvointia edistävää toimintaa koskaan olisi liikaa. Oli se sitten kirkon tai jonkin muun tahon järjestämää.

Se, että A kokee kirkon tärkeämmäksi kuin minä itse ei ole koskaan suhteessamme ollut mitenkään vaikea asia. Kunnioitan suuresti A:n näkemyksiä ja ajatuksia. Uskallan myös olla asioista erimieltä ja se meillä kotona sallitaan. En itse voi sanoa uskovani jumalaan. Uskon johonkin korkeampaan, jota en osaa nimetä. Uskon elämässä olevan tiettyä tarkoituksenmukaisuutta. Uskon, että asioita tapahtuu, koska näin on vain syystä tai toisesta tarkoitettu. Ikäviä tapahtumia ja sattumuksia on vaikea ymmärtää ja selittää, mutta mitä tämä elämä olisi, jos ei kokisi vastoinkäymisiä? Voisivatko ihmiset olla onnellisia, jos eivät toisinaan kokisi myös elämän kääntöpuolta?

Jumalan uskon puutteestani huolimatta kunnioitan kirkkoa ja uskovia ihmisiä. Minusta on hienoa, että jotkut meistä ovat löytäneet itselleen asian joka kannattelee elämää ja antaa ehkä voimaa jaksaa jokapäiväisessä elämässä. Kuten A kirjoitti on kirkon piirissä paljon ihmisiä jotka ovat avarakatseisia ja näkevät lähimmäisen rakkauden laajana käsitteenä, seksuaalisuuteen ja sukupuoleen katsomatta. On olemassa uskovia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä homoutta ja on olemassa ihmisiä, jotka eivät usko ja silti heidän näkemyksensä mukaan homous on vääryyttä. Minusta mielipiteitä tähän maailmaan mahtuu, ja jokaisella on oikeus omaansa.

Lapsen kastetta ajatellen olen sitä mieltä, ettei siitä ole haittaa, että meille rakkaat ihmiset kokoontuvat ja rukouksen kautta toivovat lapsellemme hyvää. Ajattelen, että kaste tai nimiäiset ovat ihan yhtälailla oikeat ratkaisut, sillä jokainen tekee asiat niinkuin itsestä parhaalta tuntuu ja se jos mikä on tärkeintä. Lisäksi itse olen myös sitä mieltä, että Pikku-E saa itse sitten aikanaan päättää haluaako osallistua rippileirille tai mitä ylipäätään kirkosta haluaa ajatella. Uskonnonopetusta pidän tietyllä tapaa myös yleissivistävänä, enkä näe sen opiskelua millään tavalla pahana. Onhan maailmassa uskonnolla pitkä historiansa ja uskontoja erilaisia joiden erityispiirteistä on hyvä olla tietoinen ymmärtääkseen muita ihmisiä.

Perheemme kuitenkin kuuluessa maassamme vähemmistöön uskon, että lapsemme tulee kuulemaan ikäviä kommentteja ja joskus pahoittamaan myös asian vuoksi mielensä. Tietysti tahtoisin suojella pientä tytärtämme kaikelta pahalta, mutta tiedän sen olevan täysi mahdottomuus. Siksi toivon, että kasvatamme pikku-E:n suurella rakkaudella ja hänestä kasvaisi vahva, avarakatseinen, ja erilaisuutta ymmärtävä ja kunnioittava ihminen. Ihmisen joka ymmärtää, että mielipiteitä on monia ja pahoille sanoille on vastaanottajansa riippumatta seksuaalisesta suuntaumisesta, ihonväristä, uskonnosta..

-HC-