Meidän koira

Me alotettiin maaliskuussa meidän koiruudelle (ja meille) koirakoulu. Tuolloin meillä kiskottiin hihnassa, rähistiin ohikulkeville ihmisille ja eläimille, ei tultu luokse jos ei huvittanut, hypittiin vasten, tultiin rapsuteltavaksi millon haluttiin, vieraat eivät saaneet koiralta hetken rauhaa jne..

Koira kun on pieni niin sitä tulee helposti lellittyä ja paapottua. Meiltä puuttui selkeät rajat ja sekös meidän kaikkien yhteiseloa kovasti haittasi. Päätimme tehdä asialle jotakin ja otimme yhteyttä koirakouluttajaan. Ensimmäisellä kerralla saimme ohjeita jääkauteen, emmekä huomioineet koiraa viikkoon muutoin kun ruokaa antaessa ja ulos lähtiessä. Koiramme myös testattiin ja saimme paljon lisätietoa siitä kuinka se reagoi tiettyihin asioihin ja miksi. Viikon jääkauden jälkeen saimme hihnassa kulkemisohjeet ja jo muutamien harjotuskertojen jälkeen koira kulki hihnassa vetämättä. Jääkautta lievennettiin siten, että saimme pari kertaa päivässä kumpikin rapsuttaa koiraa kun olimme itse kutsuneet sen luoksemme. 

Sitten oli luvassa rähinöintiin ja turhaan reagointiin puuttuminen. Hyvillä ohjeilla ja apukeinoilla saimme tämänkin hallintaan. Lisäksi teimme laumastakarkoitus harjoitteen, jonka tarkoituksena oli parantaa johtajuuttamme laumassamme ja parantaa luoksetuloa.

Lenkkeily on näiden viikkojen myötä  alkanut taas maistua astetta paremmin kun ei tarvitse hihnan päässä stressata mitä seuraavaksi koira keksii. Paljon on oppimista ollut itsellä. Ei turhaan sanota, että hihnan päässä on yleensä se vika. Tämän ainakin meidän tapauksessa voin hyvin pitkälti allekirjoittaa. Meillä ei ole ollut tarpeeksi tietoa ja taitoa käsitellä koiraamme.

Eilen olimme viimeistä kertaa kouluttajan luona. Kertasimme edellisiä juttuja ja kerroimme kuinka meillä menee. A ei jaksanut kävellä pitkää matkaa ja jäi katselemaan kun teimme päivän harjoituksen. Kouluttaja käski minun päästää koiran irti ja vaatimaan sitä kulkemaan tien laidassa sopivalla etäisyydellä minusta. Ajattelin että tyyppi on hullu! Minäkö päästän irti koiran joka on just ja just hihnassa hallussa, ja aiemmin jättänyt tulematta luokse. Käskin koiran odottamaan ja vapautin hihnasta. Annoin käskyn "vapaa" (ajattelin et nyt se lähti), mutta yllätyksekseni sain huomata, että koira käveli rauhalliseen tahtiin edelläni. Muutaman kerran minun piti ohjata käskyllä se kulkemaan tienlaidassa ja tämäkin onnistui! Ja kun sanoin "odota", niin Hipsteri napotti paikoillaan ja laitoin sen takaisin hihnaan. Olin todella ylpeä meistä kaikista!

Hommahan ei tähän lopu. Harjoitukset jatkuvat ja meidän pitää opituista jutuista nyt pitää kovasti kiinni. Takapakkia kun helposti tulee jos emme ole johdonmukaisia. 

Hipsteri on aina ollut kiltti ja rakastanut kaikkia, etenkin lapsia, ettei sen puolesta vauvan tulo ole jännittänyt, mutta kyllä tähän astiset tulokset entisestään antavat luottoa sille että meidän koiraperhe elämä onnistuu. Jee! :)

-HC-