Meidän perhe kiittää

Tämä blogi sai alkunsa 15. syyskuuta 2013, ja nyt tänään se tulee tiensä päähän. Meillä on ollut aivan uskomaton vuosi. On tapahtunut hurjasti isoja asioita, jotka ovat muuttaneet elämämme lopullisesti. Olemme jakaneet täällä meidän tarinamme vanhemmuuteen aina luovuttajan löytymisestä saakka. Pohdimme kauanko aiomme jatkaa blogin kirjoittamista ja tulimme siihen tulokseen, että nyt on hyvä aika lopettaa. Viime viikon torstaina postiluukusta tipahti kirje käräjäoikeudesta ja minusta tuli pikku-E:n juridinen vanhempi. Jo silloin kun sain kuulla, että meidän elämää tulee rikastuttamaan lapsi, aloin vanhemmaksi, enkä päivääkään ole ollut vähempää. Päätös ei sinällään muuta mitään meidän arjessamme, mutta kyllä se hyvältä tuntui.

Meidän adoptioprosessimme oli kivuton ja helppo. Ennen pikku-E:n syntymää olin yhteydessä adoptiota hoitavaan tahoon, ja sain sieltä esitietolomakkeen, jonka toimitin heti eteenpäin, kun pikku-E oli syntynyt. Kesää kun kuitenkin elimme, kaikki olivat kesälomilla ja saimme kirjeen, että elokuussa voimme olla yhteydessä adoptiota hoitavaan sosiaalityöntekijäämme. Tapaaminen sovittiin heti, ja se meni mukavissa merkeissä. Meitä jännitti kuinka koti-inseminaatiolla alkunsa saanut lapsemme ottaisiin "käsittelyyn", tarvitseeko luovuttaja ottaa mukaan prosessiin yms.. Me kerroimme rehellisesti ja avoimesti tilanteestamme, ja se riitti. Syyskuussa sitten oli sosiaalityöntekijän kotikäynnin vuoro. Käynnin jälkeen hän lupasi tehdä paperit valmiiksi, ja lähettää ne meille, jotta voimme sitten toimittaa ne käräjäoikeuteen. Muutama viikko kului, ja sähköpostitse tiedustelin millä mallilla asia mahtaa olla ja hän kertoi olleen kiirusta, mutta hoitaa nyt asian pikimmiten. Ymmärrettäväähän se on, kun on paljon töitä tehtävänä. Paperit tulivat 31.10 ja A vei ne heti samana päivänä käräjäoikeuteen. Päätös oli päivätty 3.11, että eipä tuossa kauaa mennyt. Kuluneet viisi kuukautta pikku-E:n syntymästä adoption vahvistamiseen, oli minulle mieluinen yllätys. Olin asennoitunut, että prosessi vie kauemmin. Monenlaisia kauhukuvia sitä ehti maalailla. Tosin kaikki pohdinta helpottui kun pikku-E syntyi. Ei ollut ehkä aikaa eikä energiaakaan moiselle.

Seuraavana päivänä päätöksen saapumisesta pikku-E täytti tosiaan 5 kuukautta. A yllätti minut aamulla tuomalla aamupalan sänkyyn ja toivotti hyvää äitienpäivää, onnitteli minua adoption vahvistamisesta. Sain kortin, jonka A oli kirjottanut minun suullani:

"Ennen äidiksi tuloa..

nukuin niin kauan kun halusin ja minulla oli aina puhtaat vaatteet.

 Valvoin myöhään omasta halustani ja siivosin usein. 

Minulla oli mielin määrin omaa aikaa.

 Päälleni ei oltu koskaan oksennettu, kakattu, pissitty, kuolattu eikä minua raavittu pienillä kynsillä. 

En myöskään ollut koskaan niin onnellinen pienestä hymystä, katsellut myöhään nukkuvaa lasta, jota en raaski laskea sylistäni sänkyyn.

Ollut niin huolissani mistään. 

En koskaan tiennyt, että joku niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.

En tiennyt, että joku voisi saada tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi. 

En koskaan kokenut sitä iloa, lämpöä, rakkautta, sydänsurua, huolta, ihmetystä, tyytyväisyyttä.. 

En tiennyt, että voisin tuntea niin PALJON.. Ennen äidiksi tuloa."

Tottahan tuo kaikki on. Enkä vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois. Rakastan mun perhettä <3

Pikku-E A:n matkassa
marraskuussa 2013

Pikku-E heinäkuussa 2014

Tahtoisinkin nyt näin hyvästiksi sanoa kaikille, että älkää luopuko unelmistanne, älkääkä luovuttako vastoinkäymisten kohdatessa ja olkaa avoimin sekä rohkein mielin liikenteessä. Kiitos kaikille, jotka ovat blogiamme lukeneet ja jaksaneet kommentoida kirjoituksiamme. Mikäli jotakuta mietityttää jokin asia liittyen adotioprosessiin, inseminaatioon tai mihinkä vaan liittyen, niin meille saa edelleen sähköpostia laittaa mitaeinaa@gmail.com - osoitteeseen. Ei me täältä totaalisti kadota ;)

Kiitos & hei!

-HC-

p.s. Kiitos myös kaikille minunkin puolestani! Ihana on ollut jakaa elämämme tärkeintä asiaa teidän kanssanne. <3 Kaikkea hyvää! -A-

Kotiäitiltä kukkuluuruu

Heippa te kaikki jotka jostain syystä käytte vielä tänne kurkkimassa! :D
Blogin kirjoitusinto on ollut kyllä täysi nolla viimeaikoina. Pikku E nukkuu enää niin lyhyitä unia, että sillä välin siivoaa mieluummin asuntoa, laittaa pyykkejä ja täyttää tiskikonetta kuin kaivaa konetta esiin.

Kotona menee kuitenkin mukavasti. Pikku E on nyt neljä ja puoli kuukautta vanha ja oikein tomera pikku neiti. Meillä syödään tissin päälle kaksi kertaa päivässä vähäsen sosetta. Maisteltu on jo bataattia, porkkanaa, perunaa, mangoa ja luumua. Voi sitä sotkun määrää! HC on hiukan taitavampi siistissä syöttämisessä. Onneksi mitään masuvaivoja ei ole syntynyt. Tavaran ulostulo on kyllä huomattavasti hidastunut ja siksi taas luumua on varmaan illalla annettava. Hassu juttu oli se, kuinka Pikku En tuoksu muuttui välittömästi soseiden antamisen jälkeen. Hän ei tuoksu enää vauvalle. Tai siis ihan pienelle vauvalle. Sääli.

Pikku E on todella sosiaalinen tapaus ja useinmiten hyvällä tuulella. Aamu on ihana aloittaa kun pieni syömisen jälkeen leiskauttaa mahtavat hyvän huomenen hymyt. Hymyt tulevat myös silloin kun hän on hetken ollut "yksin" ja äidin naaman saa taas näkyviin.  Tyttö on alkanut viimeaikoina yhä enemmän "jutella" ja nyt myös äitien iloksi kokeilla omaa ääntään eli kiljua. Meistä on ihanaa kun voimme höpötellä joutavia Pikku En kanssa ja HC kyseleekin päivittäin töiden jälkeen tytöltä mitä olemme kotona puuhailleet. Vastauksen tulkinta jää vain aina kuulijalle :D Sosiaalisuudella on myös kääntöpuolensa, eikä hän viihdy kauaa pelkkien lelujen kanssa lattialla. Nytkin kuuluu komennut äkinää tuosta vierestä, joka käskee viihdyttämään. Kylässä äidin naama ei ole ollenkaan kiinnostava. Siellä täytyy etsiä olisiko joku uusi naama jolle voisi vähän hymyillä, nauraa räkättää ja keikistellä. Varsinainen Huomio-Hemuli tuo meidän tyttö :D

Hän on hyvin jäntevä ja liikkuu paljon. Leikkimatolla käännytään heti mahalleen ja siten tuskastutaan kun ei sieltä mihinkään pääse. Sylissä tyttö jaksaa olla vain hetken ja viihtyisi vaikka kokoajan käsin kannateltuna seisoma asennossa. Se on parasta se kun saa tasapainoilla jalkojensa päällä ja ehkä vähän hyppiäkin!

Iltaisin meille saapuu edelleen känkkäränkkä ja tyttö oikein hermostuu, jos tajuaa häntä nukutettavan. Helpommalla pääsee itse, jos vähin äänin heiluttelee tytön uneen sylissä. Ihan vagingossa muka :D Yöllä heräillään syömään noin kolme kertaa.

Katsotan milloin seuravan kerran palataan linjoille. Pikku E istuu nyt sylissä hermostuttuaan lattialla.. Hän on huolestuttavan kiinnostunut ruudusta ja läiskii kirjaimia. Me ei oikein tytkättäisi, että hän katselee ruutua tai telkkaria.

-A-

Meillä tapahtuu

Viimeksi kun kirjoittelin kuulumisia oltiin lähdössä viikoksi lomalle A:n vanhempien luokse, pikku-E:n mummulaan. Lento pikku-E:n kanssa meni mutkattomasti nousuine ja laskuineen. Ei pieni ollu milläsäkään, ja naureskeli vaan lentokoneessa, kun äidit jännäs. Reissussa pikku-E oppi kääntymään selältä vatsalle, koki ensilumen ja käytiin tropiikissa katselemassa kasveja ja perhosia. Hieman pieni ja isommatkin reissussa väsähti, kun piti koko ajan olla niin sosiaalinen ja mummi sekä pappa imivät reissusta kaiken irti. Tottakai sen ymmärtää, kun välimatkaa on useita satoja kilometrejä, eikä liian usein nähdä.

Pikku-E kädet ristissä lentokoneessa

Katseltiin ensilunta ikkunasta

Ihasteltiin perhosia tropiikissa

Reissusta kun kotiuduttiin, niin ollaan rauhotettu sosiaalista elämää ja oltu ihan rauhaksiin. Viime lauantaina aloitettiin vauvauinti ja pikku-E oli tosi mielissään. Tosin uinnin jälkeen oli niin väsyny, että nukahti jo uimalan pukuhuoneessa ja nukkui neljän tunnin päikkärit. Sitten meillä on käynyt sillälailla, että yöheräämiset on lisääntyneet ja pikku-E on muutoinkin ollut hieman kiukkuisempi. Syy tähän on ilmeisesti nälkä. Tissimaito ei enää riitä tyydyttämään nälkää, vaan pitää syödä todella usein. Maitoa onneksi A:lta vielä tulee, ettei sitä tarvitse harmitella. Oltiin ajateltu, että jos siihen puolen vuoden ikään oltaisiin menty pelkällä maidolla, mutta kuten tässä on huomannut niin lapsen kanssa ei paljon parane suunnitella "kuinka sitten toimitaan". Tilanteet tulevat ennen pitkää eteen ja sitten on vaan toimittava sen mukaisesti.  Niinpä meillä eilen keiteltiin neuvolan ohjeesta baataattia ja pistettiin koneella sileäksi, ja maisteltiin lusikallinen. Tänään maisteltiin toisen kerran ja kyllä näytti ihan maistuvan.

Semmosia tällä erää. Pienessä hetkessä sitä tapahtuu paljon ja huomaa, kuinka meidän pienestä vauvasta on kasvanut taas hieman isompi vauva. Hienoa ja samalla hieman haikeaa.

-HC-

Ps. En muistanutkaan kertoa, että pikku-E sai syyskuun alussa serkku-pojan, joka täytti maanantaina jo kuukauden. Hurmaava pieni mies kerrassaan! <3

Kuulumisia / 3kk

On taas hetki vierähtänyt viimeisimmästä päivityksestä. Ei ole ollut oikein aikaa, jaksamista eikä inspistäkään kirjoittaa. Ei sillä, että meillä mitenkään erityisen väsyneitä oltaisiin tai ettemme olisi halunneet blogia päivittää. On vaan ollut paljon tekemistä, menemistä ja muuta puuhaa.

Pikku-E täytti viikonloppuna huimat kolme kuukautta. Aika on mennyt todella nopeasti. Vähän väliä sitä huomaa pikku-E:n oppineen taas jotain uutta. Meillä hymyillään paljon, on alettu "juttelemaan", kuolataan sitä enteillen että hampaita tulee, harjoitellaan mahallaan ja selällään oloa lattialla, huidotaan leluja ja kokeillaan tarttua esineisiin. Äitiensä paidat pikku-E laittaa päivittäin vaihtoon useammankin kerran pienimuotoisen pulauttelun vuoksi. Pyykinpesukone meillä laulaa aika tiuhaan :D Pikku-E on hyväntuulinen tyttö, joka nauttii huomiosta. Hieman tietysti pitää itkeä, kun väsyttää ja unta vastaan pitää taistella.  Hän nukkuu kuitenkin yönsä pääsääntöisesti hyvin, herää kerran pari syömään. Päiväunien rytmit ovat vaihtelevia, mutta niitäkin nukkuu useammat päivän aikana.

Meillä vauva-arki on sujunut hyvin. Kumpikin meistä tekee melkein yhtälailla kaikkea, hoitaa pikku-E:tä ja huolehtii kodin muista asioista. Heräilemme öisin molemmat, riippuen siitä kumman olemme sopineet nousevan. A tietysti hoitaa tissittely osuudet ja mun yksinoikeuttani tällä hetkellä on töissä käyminen. Lisäksi kumpikin on saanut hieman omaa aikaa, ja päässyt tekemään jotakin itselle mieluisaa ja tärkeää hetkeksi. Kaksi kertaa olemme käyneet kahdestaan elokuvissakin, ja pikku-E on ollut tuolloin hyvässä hoivassa.

Adoptioasia meillä etenee. Sosiaalityöntekijä kävi meillä kotona ja tapasimme siis toista kertaa. Käynti meni kivasti rupatellen ja kahvia juoden. Hän tekee paperit valmiiksi ja lähettää ne meille, jotta voimme ne sitten toimittaa käräjäoikeuteen. Meidän ei siis  tarvitse enää kolmatta kertaa tavata. Hän oli sitä mieltä, että tämä on tällä selvä ja käräjäoikeus sitten aikanaan tekee loppusilauksen. Hieman ihmettelin, että eikö mun tarvitsekaan toimittaa lääkärintodistusta yms. liitteitä mitä jotkut ovat toimittaneet, mutta ne ovat kuulemma täysin tarpeettomia.

Tällaista meille tänne kuuluu :) Viikonlopun olen vielä töissä ja sitten meidän perhe lähtee lentäen viettämään syyslomaa viikoksi A:n vanhempien luokse. Mukavaa loppu viikkoa kaikille! :)

-HC-

Kirkossa kuulutettua

Viime viikon sunnuntaina kävimme kirkossa kuulemassa, kun Pikku En nimi luettaisiin kastettujen joukossa. Pitkän nimi litanian jälkeen pappi sanoi "JA" , joten tiesimme mikä oli vielä jäljellä. Mikä yllätys olikaan, kun pappi lukikin MINUN nimeni. HC repesi vieressäni nauramaan ja sukulaiset, jotka tätä varten olimme raahanneet kirkkoon mukaan, taputtelivat naureskellen olalle ja onnittelivat. Tänään kävin sitten Pikku En kanssa kahdestaan kuulemassa uusintaa. Heti nimen kuultuaan hän päästi aika komeat töräykset ja minun oli pakko lähteä vaihtamaan kesken kaiken vaippaa. Niskis eli niskakakka vaara oli ilmeinen. Hoitopöydän puutteessa vaihdoin vaipan kirkon aulassa pöydän päällä kirkkoväen pyhätakkien keskellä ja palasimme saliin hiukan tyytyväisempinä asian hoidettuamme. :D

Tämä viikko on vierähtänyt väsyneissä tunnelmissa. Juhlia on muisteltu hymyssä suin, mutta samalla on ihanaa kun ei ole enää mitään hässättävää. Nyt joutaa ajattelemaan arkisempiakin asioita. Aloitimme Pikku En kanssa kerhovuoden ja kävimme alle kolmivuotiaiden musiikkikerhossa. Kaikki muut lapset olivat yli yksivuotiaita ja varmaan kaikki katsoivat, että tuossa on hiukan yli-innokas tuore äiti. :D Pikku E pitää paljon siitä, kun laulamme hänelle ja kerhossakin hän katseli tarkkaan kun lauloin. Kiva on oppia uusia lauluja ja leikkejä, vaikka Pikku E ymmärtää niistä enemmän sitten myöhemmin. Kävimme myös vauvakerhossa, jossa saimme ihan oman ikäistäkin seuraa. Pikku Ellä on joku pulautteluvaihe menossa ja hartauden aikana hän puklasi kaaressa selkäni taakse. Muuten meni ihan hyvin :)

Palaamme näköjään vielä juhlakertomukseen myöhemmin, koska pikku E herää ihan juuri :D Hyvää sunnuntaita!
-A-

Juhlahumussa ja jälkisumussa

Meillä vietettiin ihanat kaste- ja "hää"- juhlat lauantaina. Kaikki meni hienosti ja neiti missasi koko juhlansa nukkumalla :D Nyt täällä kärsitään sekä sosiaalisesta että hyvän ruuan ähkystä. Hässäkkää oli koko viikon ja kaukaa tulleet sukulaiset kävivät monena päivänä Pikku E:tä katsomassa. Jääkaappi pursuaa herkkuja ja rääppiäisiä ollaan vietetty jo neljän eri porukan voimin.  HC vielä kaiken keskellä oli tänään ystävänsä vauvakutsuilla (ja aika täynnä vauvajuttuja!! x)

Nyt tekee mieli nukkumaan ja hiljentymään ihan oman perheen kesken. Palaamme viikolla kertomaan lisää juhlistamme.

-A-

Adoptio prosessi etenee

Kesäkuun lopussa laitoimme adoptiota koskien paperit Pelalle. Pian saimme postitse vastauksen ja yhteydenottopyynnön elokuun puoleen väliin. Kirje sisälsi myös todistuksen Kelaa varten, vanhempain etuuksien hakua ajatellen ("isyysloman" korvaus). Kelaan en tosin paperia ole vielä toimittanut. Myöntävän päätöksen hakemusta ajatellen voi kyllä saada, mutta raha maksetaan vasta adoption astuttua voimaan. Siksipä en ole tässä asian suhteen hoppuillut.

Maanantaina soitin meille osoitetulle Pelan työntekijälle ja keskiviikkona olimme jo ensimmäisessä tapaamisessa. Minulla oli tapaamisen suhteen hyvät fiilikset, sillä työntekijä kuulosti jo puhelimessa mukavalta ja onnitteli meitä pienen tyttäremme syntymän johdosta. Fiilis mukavasta ihmisestä ei osoittautunut vääräksi ja tapaaminen sujui hyvin. Työntekijä pyysi meitä kertomaan itsestämme, lapsuuden perheistämme, yhteisestä taipaleestamme, kuinka tyttäremme on saanut alkunsa ja kuinka meillä nyt menee. Tunnelma oli avoin ja mutkaton. A sanoi kyllä, että tuli hieman työhaastattelu fiilis, mut olipahan ainakin hyvä työhaastattelu :Dheh Lisäksi työntekijä kävi kanssamme läpi kuinka prosessi tulee etenemään ja kertasi vielä adoption oikeusvaikutukset, vaikka toki ne meillä hyvin oli tiedossa. Aikataulu prosessille oli meitä miellyttävä: mahdollisimman nopeasti :) Ensi kuulle on nyt sovittuna kotikäynti ja sitten vielä kerran käymme Pelalla ennen papereiden kiikutusta käräjäoikeuteen.

Ennen pikku-E:n syntymää adoptio tuntui raskaalta ja vaikealta prosessilta. Nyt fiilikset on hieman toisenlaiset. Lähinnä ajattelen, että se on asia joka hoidetaan ja on kiva saada hoidetuksi. Se on meidän ja lapsemme turva jos A:lle tapahtuisi jotakin ikävää. Adoptio ei kuitenkaan muutoin tule millään tavalla muuttamaan jo nyt olemassa olevaa vanhemmuuttani. Ihan yhtälailla sitten vaihdan vaippaa, sylittelen, nukutan, herään, hellin ja rakastan..

Haluaisinkin välittää terveisiä niille lukijoille, jotka suunnittelevat perheen perustamista, odottavat lasta tai ovat juuri saaneet lapsen. Eläkää hetkessä ja nauttikaa siitä. Älkää pelätkö liikaa, sillä se saattaa olla esteenä unelmienne toteutumiselle. Älkääkä miettikö mikä voi mennä pieleen, vaan uskokaa onnistumiseen. Luottakaa itseenne, puolisoonne ja rakastakaa. Tällöin ei paljon voi mennä pieleen.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

-HC-