Raskauden lieveilmiöt

Kuten A edellä jo kirjoittikin on meillä ollut blogin suhteen hieman hiljaista. Muuten onkin hässäkkää riittänyt. Aika on kulunut kuin siivillä ja raskausviikkoja on täynnä 30+. Vauvan syntymä alkaa olla jo yllättävän lähellä. Välillä sitä odottaa malttamattomana ja toisina hetkinä sitä on huvittuneen hämmentynyt "Tuleeks meille ihan oikeesti kohta vauva?"

A tuntee paisuneensa suureksi, hänen on vaikea laittaa sukkia ja kenkiä jalkaan, kävelymatkojen pituus väsymättä on muutamia satoja metrejä, kotityöt uuvuttavat.. Minusta A:n vatsa on pyöristynyt kauniisti eikä hän näytä silmissäni paisuneelta. Tuo pyöristyminen nyt vain kuuluu osaksi raskautta. A:lle tämä on ehkä hämmentävää, koska hän on aina ollu melko pikkuinen. Hieman huvituin tässä eräänä iltana, kun A koitti laittaa jalkaansa shortsit jotka olivat isot ennen raskautta. Jäivät reisistä kinnaamaan. Jännä.. Ne kun menisivät 5.luokkalaiselle normaalipainoiselle tyttölapselle x) 

A:n liikkuminen on hidasta ja ajoittain vaivalloista. Minun on pitänyt lyhentää omaa askeltani jos kuljemme yhdessä. Olen koittanut ulkoiluttaa koiraamme aiempaa enemmän ettei A:n tarvitsisi niin paljoa. Kokonaan en vastuuta lenkityksestä tule ottamaan, sillä on hyvä kaikesta huolimatta näyttää nenäänsä pihalla. A ei pidä siitä (riippuu toki päivästä kuinka paljon sietää vitsailuani), että nimitän häntä leikkimielisesti lylleröksi. Minusta kun tuommonen hidas vaappuminen on lyllertämistä :D 

A ei itse sitä myönnä, mutta mielialan vaihtelut myös ilostuttavat elämäämme. Välillä A on tosi hyvällä tuulella, ja toisinaan huonolla eikä tuolloin mikään auta parantamaan oloa. Telkkaria katsellessa A liikuttuu entistä useammin, ja tiedän jo milloin katsoa, että nytkö itketään.

Vierestä on ikävä seurata kun toinen tuskailee raskauden tuomien lieveilmiöiden ja kipujen kanssa. Mieluusti ottaisin niistä puolet kannettavakseni, vaikka varsinaisesti raskaana en haluakaan olla. A:lla oli kovat odotukset raskautta ajatellen. Hän ajatteli raskauden sopivan hänelle ja hehkuvansa koko odotusajan lävitse. Näin ei kuitenkaan ollutkaan, mutta mitäpä A ei tulevan lapsemme vuoksi tekisi.

Mielelläni teen ja otan vastuuta kotimme töistä suurimmaksi osaksi, kun A ei enää pysty tai jaksa. En kuitenkaan kiellä, ettei välillä ottaisi päähän. Toisinaan tulee mieleen ajatuksia "kumpa saisin entisen vaimoni takaisin" :D 

-HC-