Raskauden hehkua odotellessa (ja vähän migreenistäkin)

Raskauteen on ollut yllättävän vaikea tottua. Olen tietysti nauttinut mammailusta ja pyöristyvästä vatsasta, mutta jatkuvasti vaihtuvat raskausoireet ja -kolotukset pääsevät yllättämään kerta toisensa jälkeen.

Nyt mennään jo yhdeksännellätoista viikolla. Hurjaa! Kaikenlaisia oireita on ollut, joista en viitsi kaikesta edes tässä raportoida. Vieläkin odottelen sitä toisen kolmanneksen energisyyttä ja raskauden hehkua! Yksi tilaukseen kiitos! :)

Olen ollut todella kiitollinen Suomen neuvolajärjestelmästä kaikkien näiden verikokeiden, tutkimusten ja näytteiden keskellä. Ikinä aiemmin ei ole ollut näin huolellisesti hoidettu olo. Lääkäriin pääsee nopeasti ja useampi ihminen on tietoinen tilanteestasi ja sitä seurataan. Mitään vakavaa ei onneksi ole löytynyt. Näköjään vain herkkänä ihmisenä keräilen kaikki mahdolliset pikku vaivat. :D

Pahin ja lamaannuttavin vaiva on ollut migreeni(pahoinvoinnin loputtua). Se vie näkökyvyn, aiheuttaa päänsäryn ja vie kamalan väsyneeksi. Viime viikko oli aika rankka migreenin kanssa. On jotenkin hölmöä olla kotona toimintakyvyttömänä, kun pitäisi saada aikaiseksi esim. gradua. Sain kuitenkin ohjeita neuvolasta kuinka minun tulisi istua työskennellessäni. Taukoja pitää pitää usein ja venytellä etenkin hartioita samalla. Nesteytyksestä tulee huolehtia ja tietysti syödä säännöllisesti. Toisen kolmanneksen aikana on kuulemma turvallista ottaa myös buranaa, mutta sitä en ole uskaltanut vielä tehdä, eikä se ole koskaan minulla migreeniin auttanutkaan. Terveyskeskuslääkäri määräsi myös panacodia hätätapauksiin, mutta päätimme yhdessä että sitä yritämme välttää viimeiseen asti. Siihen asti saa riittää lepo, lämmin kaurapussi hartioilla ja hieronta (voisi tapahtua useamminkin HC ;).

Aloitin maanantaina myös bodypilateksen lihaksia tukemaan ja kroppaa rentouttamaan. Se olikin aika ihanaa! Muutamat vatsalihasliikkeet ottivat masusta kiinni, mutta omaa oloa kuullostellen pystyi hyvin tekemään. Ehkä se hehku vielä sieltä löytyy! :)

-A-

Jalat lämpösinä

Siskoni teki minulle joululahjaksi tennari- villasukat. Ne ovat hyvin minun näköiseni ja erittäin mukavan tuntuiset jalassa. Pidän niistä kovasti. Yhtenä iltana laitoin siskolleni viestin ja tilasin mini versiot sukista. Hän otti sen heti asiakseen ja hetken päästä puhelimeen tuli kuva, että tälläset tein. Viikonloppuna kun näimme sain pienet sukat itselleni. Kyllä meidän kelpaa kesällä pitää jalat lämpösinä, heh!

Viimeisen vuoden aikana perhettämme on kohdannut jonkinlainen käsityö buumi. Itse olen harjoitellut neulomaan, virkkaamaan, ompelemaan sitten yläasteaikojen. Äiti on terästäytynyt kutomaan urakalla ja siskoni väkertää taitavasti milloin mitäkin. On kiva nähdä muiden aikaansaannoksia ja vaihdella vinkkejä. A:n puoleen jokainen meistä kääntyy ongelman kohdatessa "Mitä mä nyt teen, mitä seuraavaksi?". Viikonloppuna vanhempieni luona kerroimme, että teemme vauvakirjan itse. Sitten kerroimme, että seuraava iso yhteinen projektimme on virkattu peitto. Äitini kysyi kenelle sen teemme ja vanhin pikkusiskoistani vastasi: "Kaikki mitä nuo kaksi nykyään tekee tulee vauvalle".  Näin se taitaa olla! :D Peitto projektista toisella kertaa lisää.

-HC-

Vauvakirja part 1

Olemme tutustuneet erilaisiin vauvakirjoihin, emmekä montaa löytäneet joka olisi voinut perheellemme sopia.

Askartelusta kun molemmat pidämme niin päätimme, että teemme vauvakirjan itse. Tilasimme kivan scrapbook kansion ja metsästimme vauvakirjaan sopivia sivuja ja muita härpäkkeitä. Materiaalia on nyt kertynyt ihan mukavasti  ja sisällöstäkin on suunnitelma powerpointilla tehty valmiita vauvakirjoja apuna käyttäen.

Sukupuu- sivu valmistui ensimmäiseksi. Se oli helppo tehdä tietämättä kumpi on tuloillaan ja meillä oli selkeä visio puusta kera omenoiden. Leikkasin vapaalla kädellä puunrungon, puun lehdistön ja irtolehtiä. Omenasta piirsin mallin, jonka mukaan operoin kaikki omput. Sitten kirjoittelin vapaalla kädellä nimet, syntymäpäivät ja edesmenneiden kuolinpäivät. Sukupuu sisältää meidät, meidän vanhemmat ja heidän vanhempansa. Enempää emme nähneet tarpeelliseksi puuhun mahduttaa.

Päivitämme lisää vauvakirjaan liittyen kun saamme jotakin aikaiseksi. Millainen on teidän vauvakirjanne? Onko tullut ahkerasti täytettyä vai unohtunut, käynyt tarpeettomaksi? Muilla vauvaa odottavilla ajatuksia, suunnitelmia? Olisi mukava kuulla :)

-HC-

ps. Vinkiksi: Oi Mutsi Mutsi bloggasi muutama vuosi sitten löytämästään vauvakirjasta, joka ei määritellyt perhemuotoa tai vanhempien sukupuolta. 

Kuvia

Ystäväni on raskaana viikolla 36. Hän kysyi minulta voisinko kuvata hänen kasvanutta vatsaansa ja toki suostuin. Amatöörikuvaaja olen, mutta tykkään kuvaamisesta ja olen aina valmis oppimaan uutta.  Tässä muutama kuvista nähtäväksi.

Viikkoja 36

 

iPhonella näpätty otos

-HC-

17+

Viikkopäivitykset ovat hieman harventuneet, mutta asioiden rullaillessa suht samanlaisina eipä tuota raportoitavaakaan liiaksi asti ole. Aiemmin jo intouduin kertomaan uudesta työpaikastani, joka ilahdutti meitä molempia suuresti! :)

A ei ole oksentanut useaan viikkoon. Ajoittain A:lla on huonovointisuutta, joka sivusta seuraajan silmin johtunee pääosin pitkittyneistä ateriaväleistä. Välillä pitää muistuttaa, että olisikohan nyt jo aika syödä.

Vauva on alkanut liikkumaan aktiivisesti, eikä lainkaan tykkää jos A istuu huonossa asennossa. A:n lonkkia ja selkää särkee. Päänsärkyä on myös ajoittain ollut.

Maanantaina kun oltiin iltakävelyllä mun piti ensimmäistä kertaa ikinä hidastaa askellustani. A kun on ollut ripsakka kävelijä, ja itse aina juoksen perässä. A mietti, että pääseeköhän loppu raskaudesta liikkumaan lainkaan ja ihmetteli kuinka ihmeessä hänen hyvä ystävänsä paahtoi menemään ihan viime metreihin asti. Lohdutin lupaamalla ulkoiluttaa A:ta aktiivisesti.

Eilen A:n päänsärky paheni ja hänellä oli näköhäiriöitä. Pitkin päivää kuulostelin, et mikä meininki, meneekö ohi vai paheneeko. Kitaratunnilta kasin jälkeen kotiutuessani päätin soittaa naistentaudeille kysyäkseni neuvoa. Eihän siellä vastattu, ja aattelin et rimpautampa kotikuntamme päivystykseen. Kysyin et voisko A:n pissan stixata ja verenpaineen mitata ihan vaan varmuuden vuoksi. Mukava sairaanhoitaja sanoi, että tänne vaan. Niin me sitten mentiin ja kaikki oli okei, pientä verenpaineen nousua lukuunottamatta. Ja hyvä niin!

Täytyy toivoa, että päänsäryt pian loppuisivat ja kaikki muutoinkin menisi hyvin :)

Mamma ja masu

-HC-

Uusi työ

Mua on viime viikot stressannut työasiat. Olen puolitoista vuotta ollut sijaisena ja pätkissä on töitä aina lisää luvattu. Ensi kesään asti piti olla varmasti töitä, mutta kollega päätti palata hoitovapaalta aiemmin eikä näin ollen jatkosta ollutkaan enää varmuutta. Sitä on ollut löyhässä hirressä ja odotellut vastauksia.

A:n jäädessä lapsen kanssa kotiin olen minä pääasiallisessa vastuussa siitä, että taloutemme toimeentulo on taattu. Niinpä olen etsinyt sopivaa paikkaa tässä muutaman viikon ajan, ja lähettänyt työhakemuksia. Kriteereinä uudelle työlle oli sopiva työmatka, sopiva työaika ja kohtuullinen palkka. Tänään sitten kävin työhaastattelussa, ja siltä istumalta sain työn! Työ on vakituinen, työmatkaan menee 15-20min, tarvittaessa pääsee pyörälläkin, työaika on 6h ja 7-13/ 14-20 vuorot vuoroviikoin, pääsääntöisesti viikonloput vapaat. Kerran pari kahdessa kuukaudessa viikonloppu töitä, josta saa viikon vapaat. Kesälomaakin on mahdollista jossain välissä pitää ja isyysvapaallekin voinen jäädä.

Tänään irtisanoin itseni ja kahden viikon kuluttua aloitan uudessa paikassa. Asioilla on tapana järjestyä, ja olen niin iloinen tästä! Huh, kun paineet helpottivat hetkessä!

-HC-

Lääkärissä

Kävin torstaina ensimmäistä kertaa äitiysneuvolan lääkärillä. Minulla oli jos jonkinmoista vaivaa raportoitavaksi. Lääkärini sairastui ennen joulua ja joutui perumaan aikansa. Toisaalta ihan hyvä, koska nyt tarvetta käynnille oli.

Aamulla meinasi kaikki mennä päin prinkkalaa. Nousin reippaasti ja käytin koiran, kävin suihkussa, keitin kahvia ja kuivasin tukan. Tässä vaiheessa minusta alkoi tuntua vähän hassulle ja ajattelin lähteä  keittiöön juomaan lasin vettä. Silloin alkoi kamala huimaus. Silpaisin keittiön pöydältä pari keksitikkua tarjoiluastiasta ja pääsin jotenkuten vessaan. (En tiedä miksi menin sinne. Ilmeisesi minua myös oksetti. En ole ihan varma.) Näkö hävisi ennen vessan ovea ja löysin itseni lattialta. Olin kamalan peloissani ja vaikka kannan liiaksikin asti puhelinta mukanani, nyt se oli latauksessa makuuhuoneessa.

Minulla meni ainakin kymmenen minuuttia siinä vessan lattialla, ennenkö jalat kantoivat taas. Mutustin keksitikkuja ja kiitin mielessäni, että olin tajunnut edes ne ottaa mukaan. Sitten tulikin kauhea kiire lääkäriin ja ehdin juuri ja juuri.

Lääkäri oli nuori ja vähän ujo, mutta pätevän oloinen. Hän kirjasi kaikki oireeni, mutta en saanut niille mitään selityksiä. Ymmärsin, että tätä kaikkea kuuluu raskauteen. Vauvan sydänäänet kuuluivat hyvin ja sisätukimus sattui aivan #@%#!!:sti (odotan innolla synnytystä). Verenpaineeni oli hiukan matala, mutta ilmeisesti se laskee yleensäkin toisella kolmanneksella. Painoa oli tullut lisää ensimmäisestä neuvolasta reilu kilo. Sain reseptin tulehdukseen ja ohjeen mennä tarkistuttamaan hemoglobiini ja pissanäyte vielä hoitajalta.

Hemo oli hyvä, mikä ei selitä huimauskohtausta, mutta proteiini oli koholla. Minulla on ollut paljon päänsärkyä ja migreeniä viimeaikoina. Jos vielä tulee päänsärkyä joka ei lähde panadolilla, täytyy minun soittaa neuvolaan.

Tämä lääkäri käynti veti mielen matalaksi ja huolestuimme tietysti molemmat tulehduksesta, huimauksesta ja raskausmyrkytyksen vaarasta. Sain toruja HCltä, etten ole syönyt tarpeeksi usein. Ei tässä nyt auta kun seurailla oloja ja mennä niiden mukaan. En ole oikein tottunut siihen, että kroppa ottaa vastaan päivän askareita suorittaessa. Olen aina pärjännyt vähällä ruualla ja pitäisi kokoajan olla syömässä. Myös lonkkani ovat alkaneet jo levitä, ja siitä muodostuu kohtalaista kipua ja jäykkyyttä sekä selkään että nivusiin. Liikkuminen on ankkamaista. Olo ei ole tuntunut viehättävältä aikoihin ja mustat silmänaluset ja -pussit vain ovat nukuimpa monta tuntia tahansa.

Ehkä tämä tästä. Kunhan pienellä Epulla masussa on kaikki hyvin. <3

-A-

"Me ei ainakaan vielä osteta vaunuja"

Joululomalla kävimme katselemassa vaunuja A:n kotikaupungissa. Tarkoituksenamme oli tutustua tarjontaan, sillä emmehän me tietenkään niin kaukaa vaunuja kotiin tuoda eikä näin aikasin mitään osteta. EIPÄ! Niin siinä sitten kävi, että kotiin tullessa oli auto täyteen pakattuna ja vaunut matkassa.

Etukäteen olimme netissä surffailleet, ja eniten silmää miellyttivät Emmaljungan Mondial Duo Combi, White leatherette- malli. Ylläripylläri yhdet kalleimmat mahdolliset. Oli taas kerran pakko tiputtautua pilvistä maan pinnalle ja todeta, ettei me voida käyttää vaunujen ostoon yli tuhatta euroa rahaa. Etsimme vastaavia vaunuja käytettyinä, mutta niidenkin hinta pysyi 700-800 euron tuntumasssa.

Kuva otettu:http://www.whwatts.co.uk/images/products/zoom/1373036642-39927600.jpg
Emmaljunga Mondial Duo Compi

Kun kävimme katselemassa vaunuja olimme ymmällämme siitä mitä kaikkea huomioon otettavaa oli ja mitä mahdollisuuksia valittavana. Ensin pitää valita merkki, sitten malli, millainen ja minkä värinen runko, minkä värinen kangas, sitten onko pelkkä vaunu vai yhdistelmävaunu, onko vaunun koppa kova vai pehmeä, onko vaunussa heittoaisa tai muuta säätömahdollisuutta, onko vaunuissa kovat renkaat vai täytettävät ilmakumipyörät, ostetaanko hoitolaukku, sadesuoja, hyttysverkko..

Totesimme tutustumiskierroksen jälkeen, että Emmaljunga vaunuissa nimi toi lisää hintaa. Brion vaunut vaikuttivat potentiaalisilta ja hinta-laatusuhteeltaan hyviltä. Meillä kun on pieni Alfa Romeo niin vaunujen oston yksi tärkeimmistä kriteereistä oli autoon mahduttaminen. Mietimme myös, että kalliiden käytettyjen vaunujen sijaan voisimme samalla rahalla saada hyvät aivan uudet vaunut. Pähkäilimme myös, että onko meidän mitään järkeä ostaa vaunuja vielä, olemmeko ihan pöhköjä jos hankimme vaunut jo tässä vaiheessa odotusta.

Löysimme hyvään hintaan uudet Brion Happy 2013- vaunut, jotka olivat ominaisuuksiltaan meille sopivat. Vaunut mahtuivat auton takakonttiin ilman penkin kaatamista. Vaunuissa on nivelaisa runko, ilmakumipyörät irtoavat napin painalluksella, yhdistelmänä kova vaunukoppa ja erillinen ratasosa, helppo kasata ja koota, kevyet ja hyvät työntää, väriltään sekä pojalle että tytölle sopivat, meidän molempien silmiä miellyttävät. Muutaman päivän mietimme ratkaisua, ja lopulta päädyimme ostamaan kyseiset vaunut. Kaupan päällisiksi saimme sadesuojan ja hyttysverkon.

Kuvat: Brio.net

Lisää kyseisistä vaunuista voi halutessaan lukea: Brio Happy.

-HC-

Mummi ja ukki, eikun pappa

Minun vanhempani ovat olleet todella innoissaan tulevasta lapsenlapsesta. He päättivät jo saman viikon aikana, että heitä kutsuttaisiin sitten mummiksi ja ukiksi. Tästä muutaman viikon päästä sain äidiltäni viestin, että isäni oli kuitenkin pohtinut nimen vaihtoa. Oma ukkini on vielä elossa ja siksi hän olisi mieluumin pappa. No mikäs siinä! Pappa on hyvä.

Nyt joulureissulla sain myös kuulla isäni muista suunnitelmista. Minusta ja ukistani on otettu ihana kuva kun olin kahden tai kolmen vanha. Ukilla on omatekoinen onki kädessään ja olemme mökin niemenkärjessä kalassa. Minä seison vieressä ja pidän ukin kädestä kiinni punaisessa kesähatussani. Tuo kuva on kaikkien mielestä ollut niin hellyyttävä, että se on teetetty jopa tauluksi. Näimpä isäni olikin heti miettinyt, että hänestä ja syntyvästä lapsesta on heidän mökillään otettava samanlainen kuva.

Omat vanhempani olivat tiukkarajaisia kasvattajia. Meillä oli selvät säännöt ja kotiintuloajat. Lapsena olin sitä mieltä, että vanhempani olivat aivan natseja muihin verrattuna. Näin myöhemmin olen kuitenkin huomannut, että osa siitä oli kulissia minun ja siskoni parhaaksi, eikä rajojen pitäminen vanhemmilleni ollut hauskaa. Olen kiitollinen, että näin oli. Kuitenkin nyt kun nämä keski-ikäiset vanhempani ovat selvästi hurahtaneet mummouteen ja papputeen, on se erittäin huvittavaa. Voi sitä lepertelyn ja hössötyksen määrää! :)

Osansa tästä pään pehmenemisestä saa meidän koira. Kotonani ei allergian vuoksi voinut koskaan olla akvaariokalaa kummempaa otusta. Ja meille ei edes saanut tulla karvaisia vieraita sotkun ja hengenahdistuksen vuoksi. Hipsteri ei onneksi käy kenellekkään henkeen, joten hän on saanut aukeamaan sekä monen vuoden koirahellyyspatoutumat että lapsenkaipaus paijaukset. Hipsterillä on siis melkoiset onnenpäivät mummolassa. Joku pitää kokoajan sylissä ja rapsuttaa. Isääni pitää vahtia taukoamatta, ettei se anna kinkkua tai makkaraa. Kaikesta mitä koira tekee raportoidaan välittömästi meille. "On se niin suloinen.." Odotan innolla hössötyksen määrää kunhan lapsi saapuu maailmaan..

Äitini innostui joulun jälkeen penkomaan vanhoja laatikoita. Hän oli ilmoittanut, ettei lapselle tarvitsisi ostaa mitään(jos se on tyttö), koska hän on säästänyt kaikki minun ja siskoni tarvikkeet. Huoh. No sittenhän me pengoimme kaikki ihananuudet ja jokaisen kohdalla päätimme, että säilyttääkö äiti sen muistona, laitetaanko kierrätykseen vai viemmekö sen kotiin.  Vaate ja lakana ym. tavaramäärä oli suuri. En ymmärrä, että missä oikein äitini on saanut ne edes säilytettyä?! Meidän äiti on tarkka siitä, että vaatteet ovat siistit ja usein huomauttelee minulle vaatteideni kunnosta. En osaisi yhtään nähdä häntä kirpputorivaatteissa ja usein kun menemme sinne yhdessä löydän hänet sellaisen keräilylasi/ hopeaesineet vitriinin luota kun menen sovittamaan jotain. Mutta nyt kun oli kyse omista muistoista ja meidän vanhoista tavaroista ne olivat aivan ihania. Oli siinä meillä HCn kanssa kieli keskellä suuta miten ilmaisemme joistakin kiitos, mutta ei kiitos. Kaikki oli pastellin vaaleanpunaista tai pastelli turkoosia. Kaikissa mekoissa oli järkyttävät neliökaulukset, niinkuin 80- 90-luvun alussa eläneet muistavat mitä käytettiin .

Jätimme monia vaatteita ja lakanoita "mummolavaatteiksi". Saapahan äitini fiilistellä joitakin omia muistojaan. Kotiin viemisiksi toimme kourallisen asioita. Leluja meillä oli  paljon todella kivoja. Yllätys yllätys nekin on kaikki säästetty. Odotan jo innolla kaikkia vauvaleluja, mutta ehkä eniten sitä Dublojen ja pikkulegojen määrää! <3

Nämä me otimme mukaan.
Siinä on lasten pussilakana ja tyynyliina, huppupyyhe, uninukke, haalari, potkupuku, mekko ja kesähattu.

-A-

15+

Viikkopäivitystä eetteriin. Pieni breikki tuli kirjoittelusta, kun joululomalla ei käynyt mielessäkään, että olisi koneelle istahtanut. Oli mukava vähän nollata, mutta nyt on taas arki rullaamassa. Viikot kuluu, ja ihan huomaamatta raskauskin etenee.

A:n pahoinvoinnit ovat helpottaneet, oksentelua ei enää ole. Väsymystä ja päänsärkyä kyllä sitten senkin edestä. Toiset päivät ovat parempia kuin toiset, mutta onneksi niitä parempia on enemmän. Rinnat jatkavat entisestään kasvuaan (koska se kasvu oikein loppuu :D) ja maha kauniisti pyöristyy. Innolla odotan, koska vauvan potkut alkavat tuntua päältä päin tunnustelemalla.

Itsellä alkoi tiukka treenijakso joululoman päätyttyä ja se vie hiukan voimavaroja työpäivien jälkeen. Lisäksi sijaisuuteni nykyisessä työpaikassani päättyy, joten on uusi työkin etsinnän alla. Paljon on siis asioita vireillä. Onneksi on kesään kuitenkin aikaa, jotta saa asiat järjestykseen ennen vauvan syntymää. Koitan olla murehtimatta, koska asiat järjestyvät aina tavalla tai toisella. Lisäksi yhdessä A:n kanssa selviämme mistä tahansa :)

Hyvää viikonloppua kaikille! 

-HC-

Joulu (huonoina) kuvina

Meillä on usein tarkoitus ottaa kuvia joka reissusta. Ihan oikealla kameralla. Kuitenkin mitä käteen jää on minun ja HCn iphone kuvat... Joululta sentään muutama parempilaatuinenkin. Tämä on asia jossa pitäisi terästäytyä. En haluaisi, että meidän lapsesta on ensimmäisiltä vuosilta vain pikselimössö kännykkäkuvia. Minun täytyisi myös opetella käyttämään järkkäriä, niin en voi laittaa koko vastuuta HCn harteille. Tässä siis joululomakuvat huonolla menestyksellä..

Vanhempani olivat toivoneet joululahjaksi vanhaa radiota. Olin jo luopunut toivosta, kun paria päivää ennen aattoa Fidalta löytyi tämä <3

Ompelukone lauloi kauniisti joululahjasurinaansa.

Lahjoiksi syntyi meikkipussukoita HCn siskoille ja äidille.

Olimme luvanneet viedä joulupöytään karjalanpiirakoita ja jälkiruokakakun.

Toinen on minun ja toinen HCn tekemä :D

Olin erossa lapsuuden perheestäni jo toista joulua. Siskoni laittoi tämän kuvan kotipuolesta.

Tämä kuva taas on meiltä jouluna..

Tähän väliin voisin kertoa joulua edeltävistä tunnelmista. HCn perhe ei oikein ymmärtänyt meidän kihlajaisuutista. Kaikki kuulemma tapahtuu niin nopeasti ja heidän on vieläkin vaikea käsittää kaikkea tapahtunutta. Minulle teki pahaa katsoa kuinka HC pahoitti mielensä, kun ei kukaan perheestä onnitellut. Olimme muutaman viikon hiukan hiljaisemmissa tunnelmissa kunnes oli tarkoitus mennä yhdessä anopin kanssa Juha Tapion kirkkojoulukonserttiin. Hän soitti ja sanoi, että meidän on puhuttava siitä kuinka siellä käyttäydytään. Hänelle on tulossa sinne paljon tuttuja. 

Tämä tietenkin tarkoitti sitä, että häntä pelotti, jos joku saa tietää meistä. Hän jo mietti lipunkin palauttamista. Kuitenkin sitten yhtä-äkkiä kaikki menikin paremmin kuin hyvin. Istuimme vierekkäin penkillä ja lauloimme, nauroimme, vitsailimme ja tietysti myös hiljennyimme kuuntelemaan Juhaa. Koko konsertti oli erittäin positiivinen kokemus ja tällä mielellä myös uskalsimme odottaa yhteistä perhejoulua HC kotipuolessa.

Anoppi oli laittanut kauniin kuusen. Muutenkin meillä oli hyvä ja lämmin jouluhenki koko talossa, vaikka jännitimme ensimmäistä yhteistä jouluamme. Tunsin kuuluvani osaksi perhettä ja se tuntui todella ihanalle. <3

Pukki toi paljon lahjoja. Hipsteriä jännitti ehkä eniten pukin tulo :D Olin mielessäni varautunut siihen, että en saa yhtään lahjaa. Olimme sopineet HCn kanssa, että kihlasormukset ovat ainut lahja toisillemme. Mukanani toin pieneltä kummipojaltani saaman lahjan, joten tiesin saavani avata ainakin yhden tärkeän paketin. Pelkoni osoittautui turhaksi! Sain ompelusakset ja silkkilankaa vauvan myssyä, tumppuja ja takkia varten. Saimme HCn kanssa paljon pariskuntalahjoja. Sähköhammasharjat, Pentikin parisängyn lakanan ja pussilakanasetit, Iittalan laseja, suklaata, lyhdyn, keittiötarvikkeita ja vaikka mitä.

Taitava pikku kummin rakas muru. <3

Jouluaamuna kävimme HCn vanhempien kanssa joulukirkossa. Sinne oli rakennettu kaunis seimi.

Tapaninpäivänä ajoimme pitkän matkan vanhmpieni luokse. Onneksi Hipsteri ottaa rennosti autossa. :)

Äidin jouluasetelma.

Porukoiden kuusen alla odotti meitä varten vielä muutama paketti. Saimme leffalippuja, siskoni tekemät korit, lakanasetin ja jotakin pientä. Olin toivonut, että ei ostettaisi lahjoja tänä vuonna. Sen sijaan vanhempani veivät meidät teatteriin ja ravintolaan syömään.

Äiti oli keksinyt meille hyvän kirjalahjan, jota olemme lukeneet iltasaduksi yhdessä ja erikseen.

Tulomatkalla oli hiukan ahdasta. Kerromme myöhemmin miksi ;)

-A-

Nyt kun kaikki tietävät vauvasta

Olemme palanneet taas arkeen ja ihana joululoma on ohi. Minä raahustin jälleen yliopistolle graduni pariin ja HC töihin. Olimme aivan väsyneitä viimeisen lomapäivämme jälkeen. Jotkut ottavat rennosti vielä kun voivat. Mitä me teimme? No siivosimme aivan hikihatussa. Oli ihana saada kaikki matkatavarat paikoilleen, joulukoristeet kellariin, kaikki haalitut pikku vauvanvaateet omaan laatikkoonsa, pyykit pestyä ja pölyt pyyhittyä. Arki alkoi siis ihan kirjaimellisestikin puhtaalta pöydältä.

Me vietimme jouluaaton HC:n perheen luona ja tapaninpäivänä ajoimme pitkän matkan minun vanhempieni luokse. Olimme siellä yli uuden vuoden. Tämän reissun yksi tärkeä ja jännittävä tekijä oli se, että meidän oli kerrottava minun isovanhemmilleni vauvasta. Kirjoitin jo aiemmin tässä postauksessa siitä, että mummoni (78) ja ukkini (83) olivat ainoat, jotka eivät tienneet meistä mitään. Vain sen, että olimme kämppiksiä.

Noh, näin kaikki tapahtui vihdoin..

Seuraavana päivänä kun olimme saapuneet vanhempieni luokse soitin mummolleni, että voisimmeko tulla käymään. HC:tä jännitti mukaan tuleminen, mutta päätti onneksi lopulta tulla seurakseni. Mummo ja ukki halasivat meitä kumpaakin. Vaihdoimme kuulumiset ja juttelimme pitkät tovit kaikesta. Jossain vaiheessa tajusin, että kohtahan mummini huomaa sormuksen. En halunnut sen olevan ensimmäinen asia joka tulee ilmi. Siispä tyylikkäästi melkeinpä istuin käteni päällä kahvipöytään asti..

Kun mummoni kaatoi toista kuppia kahvia kävin hakemassa ultraäänikuvan laukustani ja sanoin, että meillä on jotain näytettävää. Mummo katsoi kuvaa hölmistyneenä ja kysyi kenen se on, sinunko? Vastasin myöntävästi. Seuraava kysymys oli: " Kuka on isä?" Selitin varovasti, että tällä lapsella on kaksi äitiä. Mummo toljotti kuvaa ja sanoi PYÖRRYTTÄÄ! Ja hän todellakin näytti siltä!

Mummo sanoi kohta, että kyllä hänellä jo joku aavistus oli käynyt mielessä. Kysyin sitten: " Tykkäätkö huonoa?" Mummo vastasi, että ei. Minua rupesi kamalasti itkettämään. Ojensin käteni pöydän yli ja mummo tarttui siihen ja sanoi: "Onnea."

Huomasin, että ukin poskilla valui kyyneleet ja HCnkin silmät olivat aivan punaiset. Hän piti polvestani kiinni pöydän alla. Aika koskettava tilanne! Ja niin tärkeä minulle! Ei sitä oikein voi edes kertoa kuinka ihanaa se on kun voi olla rehellinen ihmisille, joille ei haluaisi valehdella ja joiden kanssa haluaisi jakaa elämänsä tärkeimmät asiat.

Yritin tämän jälkeen vielä hieman keventää tunnelmaa juttelemalla kivoja vauvajuttuja ja kertomalla kuinka omat vanhempani ovat innoissaan lapsenlapsesta. Kohta mummon suurin huolenaihe olikin se miten kaukana synnytän ja pääsevätkö he rotinoille. :) Ihanat mummo ja ukki! <3

(Rotinat on vanha karjalainen tapa. Lapsen syntymän jälkeen tuttavaperheet tulevat kotiin vauvaa katsomaan ja tuovat kahvileivät mukanaan, jottei perheen tarvitse leipoa. Tuomisina voi olla myös vauvanvaatteita tai ruokaa. Rotinoilla käyvät varsinkin sellaiset, jotka eivät tule ristiäisiin.)

Uudenvuoden aattona menimme yhdessä teatteriin vanhempieni ja mummon ja ukin kanssa. Väliaikakahvilla ukkini tuli rutistamaan meitä kumpaakin ja sanoi kömpelösti suu virneessä, että mitä minä olenkaan kuullut teistä. Se oli ukkini tapa onnitella ja toivottaa HC tervetulleeksi. Hassu ukki!
Meidän ukilla on erittäin huono kuulo ja kuulolaitteet kummassakin korvassa. Ilmeisesti ukki ei ollutkaan tajunnut tuossa kahvipöytäkeskustelussa ihan kaikkea.. Ainakaan sitä, että lapsi on yhteinen. Meitä nauratti äitini kanssa, että on se mummo saanut varmasti vääntää rautalangasta ennenkuin ukki on tajunnut :D Ja kuulin myös, että ukilla on ollut silmätulehdus, joten en ole enää myöskään varma itkikö ukkini ilosta vauvauutisten kohdalla vai vaikuttiko tauti asiaan.. :D

Pääasia on, että kaikki on nyt hyvin ja avointa. Tiedän, että suorien ja kyseenalaistavien kysymysten aika vielä tulee, mutta asia on nyt kuitenkin hyväksytty.

-A-