Viikonlopun kuulumiset ja synttärihumua

Viimeviikolla minulla alkoi olla jo niin huono olo, etten oikein kyennyt kunnollista blogitekstiäkään kirjoittamaan. Nyt siis kootusti viikonlopun kuulumiset.



Varoitus! Seuraava teksti sisältää kaunistelematonta tekstiä raskauspahoinvoinnista. Jos olet erityisen herkkä tai haluat säilyttää ruusuisen kuvan raskaudesta, harkitse vielä kerran.




Perjantaina aamulla yritin olla reipas ja parturoin koiraamme kaljuksi kolme tuntia. Hipsteri käy minulle vähemmän henkeen ilman karvoja. Todennäköisesti se kerää maastosta karvoihinsa kaiken näköisiä homeitiöitä. Mutta ei tuo karvojen ajokaan ole kovin allergiaystävällistä. Suoraan sanottuna yksi helvetillisimmistä puuhista. Noh, koira tuli kynittyä kaikista helpoimmista paikoista.

Sain syötyä ja sen jälkeen minulle iski aivan kaamea päänsärky. Tavallisesti olisin napannut migreenilääkkeen ja homma olisi jonkun ajan päästä korjaantunut. Nyt otin Panadolia ja painuin pitkäkseni. Ei mitään vaikutusta. Nukahdin sohvalle ja HC tuli erittäin kiukkuisena töistä kotiin. Hän oli odottanut minua parkkipaikalla vaikka kuinka kauan, että lähdettäisiin kauppaan. Puhelimestani oli loppunut akku. No, ei menty sitten kauppaan. HC:llä oli ruusukippu kädessään sisään tullessaan ja hän paiskasi ne keittiön tasolle. Minä ajattelin, että no niin siinä menevät mun synttäriruusut.

Kävi ilmi, että HC:llakin oli huono päivä. Hän otti pienet päikkärit myös ja lähti sitten yksin kauppaan. Illalla uskalsin kysyä, että kenelle nuo ruusut on? "Vaikka sulle. Sain ne töissä yhdeltä mummolta." Pääsivät nekin maljakkoon. :) Illalla saimme katsottua päänsärystä ja pahoinvoinnista huolimatta Vain Elämään, jonka jälkeen kävin ottamassa vähän lepoa vessan matollakin, kun en uskaltanut kauemmaksi pöntöstä mennä. Olin jo valmistautunut nukkumaan siinä yökkärinhousut tyytynäni, kunnes HC tuli ja kantoi minut sänkyyn. Hän toi vielä sankon viereeni ja kylmäksi kastellun käsipyyhkeen otsalleni, joka helpottikin suuresti ja jäi itse katsomaan elokuvaa. Sain onneksi unta helposti.

Congratulations You have just won the ugliest dog competition!!

Lauantaina heräsin synttäriaamuuni viideltä, niinkuin nykyisin herään usein todella aikaisin, koska olo on niin tukala. Huomasin HCn söpön viestin blogissa ja en olisi millään malttanut odottaa, että hän nousee. Kymmenen maissa tulin siihen tulokseen, etten taida saada kahvia sänkyyn :D Nousin siis sitä keittämään, mutta jo pannun kiehuessa HC kömpi ylös sängystä ja kattoi mulle aamupalan pöytään ja teki leivät valmiiksi. Sain lahjaksi konserttiliput Juha Tapion sunnuntain keikalle Savoy-teatteriin ja joulukuun joulukonserttiin. <3 Koko päivä meni tosi hienosti! Parturoimme koiran loppuun, kävimme ravintolassa syömässä, kaupungilla katselimme hiukan lastentarvikkeita ja -vaatteita, joimme synttärikahvit anopin ja HC:n siskon ja tämän poikaystävän kanssa. Illaksi olimme varanneet vihannestikkuja ja dippiä sekä leipäjuustoa. Olin hirveän onnellinen, kun koko syntymäpäivänäni minun ei tarvinnut kertaakaan oksentaa! Ja eihän minun tarvinnutkaan.. Mutta pahempaa oli luvassa.

Iltaherkut syötyämme minulle tuli kummallinen olo vatsaan. Se oli todella turvoksissa ja HC yritti paikantaa lapsen sijaintia ja jopa hassutteli juttelemalla sille. Outo olo vain lisääntyi ja lopulta juoksin vessaan ja sain kohdata aivan uudenlaisen raskausoireen, vesiripulin. Se loppuilta olikin aivan kauhea! Juoksin vessassa vähän välissä ja ulvoin kivusta. Sitä riitti. Jossain vaiheessa tulin siihen tulokseen, että ehkä nyt olen sen verran tyhjä, että voin mennä sänkyyn. En oikein saanut nukuttua. Vatsassani alkoivat aivan hirveän kivuliaat krampit! En ole aikoihin  kokenut mitään niin kivuliasta ja uikutin ja huusin tuskissani vuoteessa. Niitä tuli aaltoina.  Itkin tuskissani ja samalla pelkäsin kuollakseni, että kun seuraavan kerran juoksen vessaan tulee lapsemme mukana ulos. Se oli aivan kamalaa! En tiedä paljonko kello oli, mutta lopulta herätin HCn. Hän kävi tekemässä minulle vatsaa rauhoittavan lääkejuoman, jonka sain pakotettua alas. Puristin häntä kovaa kädestä koko loppu yön ja sain nukuttua ehkä seitsemään. Sitten jatkui sama rumpa vessassa. Voitte uskoa, että heikotti! Painoa tippui yön aikana kaksi kiloa.

Sunnuntai siis alkoi heikoissa merkeissä. Takaraivossa tikutti ajatus, että illan konserttiin on kyettävä. Totuus oli kuitenkin se, että oksensin aamupalaleivät suoriltaan pihalle. Ei tehnyt mieli mitään. Myöhemmin söin vähän lakua ja metsäsienikeittoa. Lusikka lusikalta pakotin itseni syömään vaikka oli niin heikko olo. Sängystä pääsin ylös vasta kahden aikoihin. HC valmisti ruuan ja sain vaivoin syötyä vähän kanaa, salaattia ja puolikkaan leivän. No, ei mennyt kauan kun nämä kaikki löytyivät meiän vessan lavuaarista, jonka HC onnekseen joutui kumihanskalla avaamaan. Tässä vaiheessa olin kuitenkin päättänyt, että mehän lähdetään oli mikä oli! Sain yhden glögilasin alas vielä ennen lähtöä.

JA onneksi lähdettiin! Konsertti oli ihana!!! Heti teatterille päästyämme kaivoin eväät laukusta ja mutustin nurkan hapankorppua ja palan Daimia. Hörppäsin vettä. Mahtoivat muut ihmetellä! Juha oli ihana ja herkistyin monta kertaa. Niin kaunis ääni ja mikä tulkinta! Välillä nakersin lisää eväitä ja olin erittäin kiitollinen, ettei meidän lähelle sattunut istumaan ketään voimakkaasti tupakalle tai hajuvedelle ym. tuoksuvaa henkilöä. Puoliajan jälkeen väsymys meinasi voittaa ja ummistin jopa silmäni HCn olkapäällä nojaillessani yhden slovarin aikana. Loppua kohti kuitenkin tempo nousi ja niin myös mekin penkistä jammailemaan. Loistava tunnelma! Jäi ihanat muistot! Kaikistasta vastoinkäymisistä huolimatta.

Sain nimmarin! <3 Kiva päätös vaihderikkaalle päivälle!