Viimeaikoina olen huomannut itsestäni ihan uudenlaisia puolia. Raskaushormonit ovat tehneet tehtävänsä ja minun on välistä hyvin vaikea hillitä tunteitani. Olen aina ollut hyvin positiivinen ja optimistinen ihminen, mutta nyt huomaan, että minua **tuttaa aivan armottomasti koko ajan. Pahinta tässä on vielä se, että tämäkös sapettaa minua vieläkin enemmän. Tiivistettynä siis minua **tuttaa se, että **tuttaa...
HC on yrittänyt olla todella mukava ja ottautumatta kiukutteluuni. Silti kaikki ärsyttää. Toisaalta taas olen hyvin herkillä. Tänään olen jo muun muassa itkenyt muumien taustamusiikille ja uutiselle, jossa Jere Karalahti antoi katkenneen mailansa pienelle pojalle. Milloin minusta tulee taas normaali?!?! :D Ei kuulemma ainakaan imetyksen aikana..
Huomenna on taas neuvola ja se lisäkäynti, jossa tarkastellaan vauvan kasvua. Pieni viihtyy kovasti vieläkin poikittain. Liikehdintä on vähentynyt, mutta silloin kun sitä tapahtuu sen kyllä todellakin huomaa. Hän on myös tietoinen omasta tilastaan ja ilmoittaa hyvin mojovasti milloin olen istunut liian kauan etunojassa tai ihan normaalistikin ja käskee antamaan mahalle lisää tilaa. Uusia mielenkiintoisia tuntemuksia on myös ilmennyt. Välistä tuntuu siltä, että hän työntää jalkateriään jo pihalle. (Ajatus naurattaa, mutta hemmetti että koskee) Ensimmäisen todella kivuliaan kyseisen tapahtuman aikana kiljaisin melkoisen kovasti säikähdyksestä. Sain HCltä noottia, että: "Voisit nyt vähän suhteuttaa tuota äänenpainoasi tapahtuman vakavuuteen, kun tässä saa kokoajan ihan pelästyä." Taisin myös kertoa hänelle minne voi tunkea suhteutuksensa...
Näin leppoista meillä täällä.. x)
-A-
Tutun kuuloista... :D
VastaaPoista